Noin metrin verran vihaa [Päättynyt]

[Raptor]

// trisjapower haukkasensa kanssa tänne//

Necros

Sademetsässä humisi. Tuuli ujelsi tiheän metsän siimeksessä, jossain rääkyi papukaija ja jossain apina. Liaanit roikkuivat rennosti viidakkokasvustojen rungoilla. Orkideat kukoistivat banaanipuiden latvustoissa. Pusikosta loikkasi sarvinokka, joka nokki maata etsien simeniä ja hedelmiä ruuaksi. Jostain alkoi kuulua rytmistä jumputusta ja kahinaa. Naaras nosti päätään maasta ja ihmetteli hetken mutta ei piitannut äänestä enempää. Ääni voimistui voimistumistaan, töminä kuului selvästi ja jos riikinkukko olisi katsonut ylös edes hiukan, olisi hän voinut nähdä pusikoiden yläpuolella harmaan kypärän. Ääni kävi jo niin voimakkaasksi, että naaras ei voinut keskittyä syömiseen vaan katsoi äänen suuntaan. Teräväkyntinen jalkaterä iski maahan salamannopeasti suoraan naaraan nokan edestä.

Sinimusta, emumainen lintu viiletti sademetsän tiheän kasvillisuuden läpi ja hyppelehti esteiden yli ketterästi. Kypärään räiskähteli oksanpaloja ja lehtiä, puskat vain pölisivät koiraan edetessä hurjaa nopeutta eteenpäin. Pian koiraan vauhti kuitenkin hidastui melko nopeasti, kun Necrokseksi nimetty kypäräkasuaari saapui suojapaikalleen karambolapuun juurelle. Sinikaula oli asettautunut lempihedelmäpuunsa varjoon pysyvästi ja rakentanut siihen pesänsä, tai no, suojapaikkansa, sillä ei kasuaarilla ollut puolisoa. Hän käveli rauhallisin askelin puun luo ja kiersi puun ympäri katsoakseen, oliko puu tiputtanut yhtään hedelmää alas oksalta. Tällä kertaa ei ollut helttaisella onnea. Puu piti tähtihedelmiään tiukasti kiinni oksissa. Koirasta ketutti. Miksi niiden kirottujen hyvien hedelmien piti kasvaa niin ylhäällä? Jos hän vain osaisi lentää, niitä olisi liiankin helppo syödä. Koiras potkaisi vihaisesti läheistä puuta ja se heilahti ankarasti. Necros katsahti melko kehnosti rakennettua suojakatosta ja pesää. Ei koiras ollut mikään nikkarointihullu, kunhan olisi nyt jonkinlainen suoja pään päällä. Mutta yksi asia olisi varma. Tunkeilijoita ei katsottaisi hyvällä!

[Deleted]

Tugidaq

Nuori Tuulihaukka oli käynyt toimittamassa pari viestiä ja oli nyt vapaalla, hän lenteli siellä täällä. Tugidaq päätti ottaa ilon irti, nyt kun veli ei ollut vahtimassa häntä. Tyttö otti paljon korkeutta ja sitten täyttä vauhtia syöksyi kohti merta ja saipa se vielä napattua pienen sintikin, jonka se heilautti ilmaan ja syöksyi nappaamaan sen suuhunsa. Nielaistuaan kalan se lähti aikansa kuluksi Kasuaarimetsää tutkailemaan, ehkä siellä tänään olisi jotain jännittävää.

Tugidaq liiteli täyttä vauhtia ja puikkeli ketterästi puiden ja oksien lomasta. Se näki kauniin herkullisia hedelmiä erään puun lehdistön joukosta ja hyökkäsi kohti tähtihedelmiä alkaen ilmasta käsin nokkia herkullista hedelmää.

[Raptor]

Necros

Koiras katseli ympärilleen tarkkailen tunkeiljoiden varalta. Hän kuuli siipien läpytystä lähettyviltä. Necros huomasi, että jokin haukka söi hänen herkkuhedelmiä. Silmät kapenivat hetkessä viiruiksi. Hän otti muutaman askeleen lähemmäs. "Hei sinä lentokykyinen kirppuaivo! Irti niistä hedelmistä tai en vastaa seurauksista. Jos nyt edes uskallat tulla alas. Te ílmojen valtiaat´ette uskalla käydä maanpinalla, sillä pelkäätte jokin hirvittävä peto tulee syömään teidät. Olette niin säälittäviä otuksia!", Necros huusi ivalliseen sävyyn. Toinen ei voinut ollut kuulematta, tai muuten toinen olisi kuuro.

// sori lyhyys//

[Deleted]

Nuori Tugidaq oli ehtinyt maistaa hieman hedelmää, kun se kuuli vihaista huutoa maanpinnalta. Se katsoi alas ja näki siellä kiukkuisen otuksen. Se meinasi ensin viilettää tiehensä, mutta kun tuo rupesi uskaltamisesta raivoamaan, silloin tytön sisällä kiehahti. Se syöksyi uhmapäiten alas ja kiersi puun notkeasti ympäri, väistäen oksia ja laskeutui vähän matkan päähän tuosta raivopäästä.
"Mitä pappa raivoaa?" se kysyi ivaa äänessä ja oli valmis lehahtamaan lentoon, mikäli pappa suuttuisi enemmän. Oikeastaan se jo katui ivallisuuttaan.

"Anteeksi, en tiennyt, että ne on sinun, ne kuitenkin kasvavat puusta ja silloinhan niitä saa syödä kuka vain? Niin minulle on opetettu", Tugidaq sanoi selvästi pahoillaan.
"Sitä paitsi, kyse ei ole pelosta, jos emme tule maahan asti, se on järjenkäyttöä. Jos tiedät, että on paikka, jossa sinun on hankala liikkua ja siellä vaanisi joku peto. Menisitkö sinä sinne kokeilemaan tuuriasi ja kokeilemaan saako peto sinut kiinni?" Tugidaq sanoi rauhallisesti, levitti siipensä ja räpiköi hetken kunnes oli puoli metriä korkealla, oksan päällä, josta pääsisi pikaisesti lentoon, jos hän vaistoiaisi vaaran.

[Raptor]

Necros

Haukka oli kerinnyt maistaa hiukan hedelmää, kunnes oli kuullut kasuaarin raivoamisen. Se laskeutui alemmas ja haukkuikin Necrosta papaksi. " Itse asiassa olen vielä melko nuori", koiras tokaisi loukkaantuneena. Toinen näytti siltä, että olisi valmis luikimaan pakoon hetkjenä minä hyvänsä.

Tuulihaukka pahoitteli hedelmien syömisestä, mikä rentoutti hiukan mustasulkaa. " Olen vain äkäinen sen takia, kun katso en voi lentää ja hedelmien saanti on haastavaa. Ja me kasuaarit olemme muutenkin äkäistä sakkia", kasuaari sanoi. " ja en pidä lentävistä tyypeistä, sillä en itse ole kyvykäs sitä tekmään. Te haukat voitte lentää vain pois pedon tullessa, mutta minun täytyy joko taistella tai paeta juoksemalla. Siksi en epäile käyttää tätä", hän sanoi ja näytti harmaalle jalohaukalle keskivarpaansa kynnen. Kuusi senttiä pitkä kynsi ei ollut mikään leikin asia. " Nämä kynnet voivat kasvaa jopa 12 cm pikäksi. Että ei kannata ryppyillä", Necros varoitti.
" Ja muuten, olen Necros", koiras esitteli itsensä.

[Deleted]

Tugidaq kuunteli koiraan selitystä kiukusta. Hän tuli hieman surulliseksi, kun tuo kertoi ettei osannut lentää. Tugidaq pohti, että olisi kamalaa jos ei osaa lentää. Kun tuo näytti isoa kynttään, nuori haukka liisi puusta alas, jotta näkisi kynnen selvemmin. "Vau, se on iso", tuo huokaisi hämmästyksestä. "Niin minkä ikäinen sinä sitten olet?" Tugidaq kysyi ja lisäsi: "Anteeksi, että ivasin. En yleensä ole sellainen."
Kun kasaari esitteli itsensä sai se naaraan luottamaan itseensä. "Olen Tugidaq", se kertoi nimensä. Naaras katsoi puiden oksilla keikkuvia hedelmiä ja Necrosta.
"Kuule, minä voisin lentää ja pudottaa sinulle pari hedelmää", Tugidaq ehdotti ja räpytteli siipiään, jotta pääsi lentoon. Kun se oli päässyt hedelmien tasolle hän tarttui hedelmän juuresta toisen jalan kynsillä ja huusi: "Varo siellä alhaalla!"
Kun se oli saanut kolme hedelmää maahan, se ei enää jaksanut räpistellä niitä alas ja se liisi sievästi maahan ja katsoi ystävällisesti Necrosta silmiin.

[Raptor]

/Anteeksi tuhannesti vastauksen kesto. On ollut vähäsen kiireitä //

Necros

Necros oli päässyt ohi pahimmasta kiukustaan, jonka tuo pikkuinen tuulihaukka oli saanut aikaan. Tai paremminkin, jonka kohteeksi tuulihaukka oli joutunut. Hän selitteli hieman kiukkunsa syytä ja sai toisen lehahtamaan alas puusta tutkimaan kynttään. Kasuaari oli erittäin ylpeä kynnestään, vaikka se olikin varsin lyhyt verrattuna vanhempien yksilöiden kynsiin. "Olen kaksikymmentäkolme" Necros vastasi kysymykseen. Pikkuinen pyysi anteeksi ivaustaan, mihin Necros vain vastasi pienellä nyökkäyksellä. Tuulihaukka myös esitteli itsensä. 'Tugidaq, miksi toisella piti olla noin hankala nimi?' Necros pohti. Vaikea oli lausua tuollainen. Necros päätti kutsua toista vain pikkuiseksi, se olisi helpompaa.
Pikkuinen sanoi, että voisi tiputtaa muutaman hedelmän alas. Necros aikoi sanoa, ettei tarvitsisi kenenkään apua, mutta päätti kuitenkin olla edes vähäsen kohtelias. "Jos viitsit", Necros sanoi ja katseli toisen lennähtämistä ylös puuhun. Koiras väisti muutaman askeleen taaksepäin, kun toinen tiputti hedelmiä maahan. Pian pikkuinen laskeutui maahan ja katseli kasuaaria silmiin ystävällisen oloisena. "Kiitos pikkuinen." Necros pakotti sanat suustaan. Kiitos oli sana, joka oli vaikea saada lausuttua ääneen. Tyytyväisenä hän kuitenkin alkoi syödä hedelmää. Kylläpä se olikin hyvää.

[Deleted]

"Pikkuinen?" Tugidaq katsoi kysyvästi miestä ja nosti jalkaansa ja kyhnäisi niskaansa. "En minä pikkuinen ole", se sanoi lopulta hämmästyneenä. "Voit sanoa Kuu, nimeni tarkoittaa kuutamoa, sain sen nimen, kun kuoriudun täysikuun yönä", Tugidaq sanoi ystävällisellä äänellä.
Tugidaq kuuli pientä rapinaa ja se levitti siipensä ja kuiskasi hiljaa: "Nyt hiljaa tuolla on joku vipeltäjä."
Teini näki kauempana pienen hiiren ja syöksyi ketterästi ja nappasi hiiren suuhunsa ja palasi takaisin Necrosin vierelle.
Nopeasti se oli saanut tuon hiiren syötyä ja se totesi: "Lohet on parempia."
"Kuuluuko sinun ravintoosi muut kuin hedelmät?" Tugidaq kysyi, sillä laji oli hänelle outo.

[Raptor]

Necros

Haukka ei ilmeisesti pitänyt kasuaarin nimityksestä 'pikkuinen, koska pyysi kutsumaan Kuuksi mieluummin. "Selvä, pikkuinen", Necros vastasi ja hymähti hieman. Olipas hän hupaisa, kun kutsui toista siltikin pikkuiseksi. Kasuaarin pää käännähti rapinan suuntaan niin nopeasti, että olisi voinut luulla niskojen niksahtavan pois paikoiltaan. Pää kuitenkin pysyi siinä kaulan jatkeena ja silmät tuijottivat tiiviisti rapinan suuntaan. Se olisi hyvinkin saattanut olla joku petokin, mutta onneksi se oli hiiri, eikä tämä Kuu lintunen joutunut ruokalistalle.
"Syön toisinaan myös sammakoita ja muita pieniä eläimiä", Necros vastasi. "Varsinkin sellaisia lintuja, jotka ovat uhkarohkeita ja varomattomia", hän jatkoi. Hän vihjasi puheillaan siihen, mikä riski toisen saalistuksessa olikaan ollut, mutta antoi samalla sellaisen vaikutelman, että oli iso ja paha lintu.

[Deleted]

"Et sinä minua naruta, vaikka olisit kuinka vaarallinen myös pikkulinnuille, niin et sinä minua saalistaisi", Tuqidag sanoi äänessä hilpeyttä.
Nuori lintu alkoi jaloillaan kiivetä puun runkoa pitkin, ei siksi että pelkäisi, se vain alkoi kyllästyä, vilkas kun oli.
"Kuules Nekkuinen vai mikä Necros sinä nyt olitkaan", Tugidag sanoi ja lisäsi: "Sinulla kun nuo pitkät kynnet, pystytkö sinä kiipeämään puissa, vai saalistatko sinä vain niillä?"

Tuqidag katsoi silmät tuikkien tuota persoonallisuushäiriöistä otusta. Sitä huvitti tuon jonkin sortin kovanaamaisuus ja uhoilu.
Kun pikku tuulihaukka oli päässyt oksalle kiipeillessään, se levitti siipensä ja liisi alas tämän luo ja sanoi: "Sinä olet kuitenkin oikeasti aika symppis."

[Raptor]

Necros

Pikkuinen tuulihaukka väitti, ettei Necros voisi saalistaa tätä. Necros hymähti. "Niinhän sinä pikkuinen luulet", koiras vastasi ja katseli toisen kiipeilyä. Tuulihaukka kutsui Necrosta Nekkuiseksi. "Ahaa, maksat siis potut pottuina", Necros tuhahti. Tugidaq kysyi pystyikö Necros kiipeämään puissa. "Näytänkö minä joltain oravalta?" hän kysyi happamasti. "Kai minä voisin lentää, jos osaisin kiivetä puissa."

Tuulihaukka sanoi häntä symppikseksi. Se sai pienen mielihyvähymynpoikaisen käväisemään nokalla, mutta se haihtui nopsaan pois. Eihän hänen sopinut pehmoilla. "Pyh", koiras tuhahti. ''Älä yritä mielistellä, sillä se saattaa tehota'', Necros sanoi ja nappasi nokkaansa hedelmän.

[Deleted]

Tuqidag

"Tosiaan, mutta ei liitämistä voi lentämiseksi sanoa", nuori tyttö totesi. "Ei liito oravatkaan lennä vaan ne liitävät pienen matkan", tyttö sanoi miehelle.
Sitä alkoi huvittamaan, kun Necros totesi, hänen maksavan potut pottuina.
"Et sinäkään varmaan 14-vuotiaana, tahtonut sinua kutsuttavan pikkuiseksi", se tokaisi lisäten: "Minä en ole enää pikkuvauva, olen teini ja minulla on oma virka jo." Sen äänessä oli hieman ylpeyttä, sillä olihan viestinviejän työ tärkeä. Se jätti mainitsematta, että se asui kuitenkin veljensä kanssa samassa puussa, että veli voisi vahtia sitä tarkasti.

Nuoren tytön nokkaan kaareutui flirttaileva hymy, se katsoi silmät tuikkien tuota kasuaarikoirasta. Se alkoi selvästi pehmetä, mutta sen kova luonto voitti jälleen. Tuqidag astui pari askelta lähemmäs ja alkoi kujertaa hellästi.

Aivan tahattomasti se tunsi vetovoimaa tuota koirasta kohtaan. Se oli yllättävän tyylikäs. Nuori tunsi vatsanpohjassaan kutinaa, joka sai kujerruksen aikaan. Kun se tajusi flirttailevansa, sen katse muuttui noloksi ja se alkoi vilkuilla koitasta. "A-anteeksi", Tuqidag sai lopulta änkytettyä.

[Raptor]

Necros

Kasuaari tuhahti vain toisen sanoille jostain liito-oravista. Mitä ihmeen otuksia ne mahtoivat olla? Jotain oravia ilmeisesti. Asiaan ei kuitenkaan puututtu sen kummemmin.
Toinen alkoi paasata siitä, ettei ollut enää pikkuinen vaan teini ja omasi jo virankin. "Ah, teini-ikä. Aika jolloin kaikki on vaikeaa ja jokainen lintu ärsyttää", Necros sanoi kuulostaen melkein haikealta. Teini-ikä oli ollut oikeasti todella hankalaa aikaa koiraalle. Hän oli ollut kaikkia muita pienempi ja saanut pilkkaa osakseen. "Mutta olet sinä silti pikkuinen", Necros sanahti ja taisi hymyilläkin hieman.

Necros hämmetyi hieman, kun Tuqidag alkoi kujertaa ja hymyili sillälailla söpöllä tavalla, jolla tyttö yritti tehdä vaikutusta poikaan. Pian tuulihaukka pyysikin anteeksi ja näytti erittäin nololta. "Mitäs tuosta", Necros sanoi ja hymyili hieman taas. "Teini-ikä", se mutisi itsekseen ja raaputteli kynnellään maahan jokseenkin kiusaantuneen oloisena.

[Deleted]

"Ei kaikki ärsytä. Vain isoveli, joka vahtii aina tarkasti mitä minä teen", Tuqidag vastasi pohdittuaan hetken Necroksen sanoja. Tuon ääni muuttui haikeaksi, mutta pikku tuulihaukka kuuli siinä ehkä jonkin sortin ivaa.
"Pikkuinen, enkä ole", teini vänkäsi vastaan ja nosti nokkansa ylpeästi korkealle.

Kun Tuqidag oli pyytänyt anteeksi noloa tilannettaan, hän kyhnäisi kynnellään niskaa. "Ethänn sä suuttunu?" se kysy varovasti ja tepsutteli tuon suuren linnun vierelle ja sen pää oli hädin tuskin sen siiven korkeudelle. Se katsoi maahan ja nosti katseen koiraan silmiin ja katsoi taas maahan. "Minä en ole pikkuinen, mutta itse olet jättiläinen", se sai änkytettyä hämmästyksestä. Se kyhnäisi jälleen niskaansa ja katsoi tuota kasuaari nauravilla silmillään.

[Raptor]

Necros

Toinen siis ilmeisesti omisti ylihuolehtivaisen isoveljen, ainakin Necros päätteli niin toisen puheista. "Olet neljätoista ja veljen siipien suojassa?" Necros kysyi. Hän yritti peitellä huvittuneisuutta äänessään, mutta ei ehkä täysin onnistunut. "Meikä lensi, tai siis lähti pesästä kun täytin kymmenen kuukautta" Necros sanoi. Normaalisti poikaset lähtivä jo yhdeksän kuun ikäisenä, mutta koiraan isä oli halunnut välttämättä huolehtia pienemmästä pojastaan hieman pidempään. Edelleenkin väitettiin uhmakkaasti, ettei oltu pieniä.

Pikkuinen oli kärsinyt äskettäin valitettavan yleisestä teinityttöjen ongelmasta, mutta nyt kaikki vaikutti taas olevan ihan hyvin. Necros pudisti päätään, kun toinen kysyi suuttumisesta. "Nääh, enhän minä nyt tuollaisesta suutu. Olenhan tottunut siihen", kasuaari sanoi ja virnisti. Ei hän oikeasti ollut kovinkaan paljoa saanut naaraspuolisten ihailua osakseen, mutta eihän toinen sitä varmaankaan tiennyt.
Necros naurahti ja töytäisi toista hyväntahtoisesti kynnellään. "Kyllä sinä olet pieni", hän sanoi. Ei tämä tuulihaukka ollutkaan hassumpi tuttavuus, ihan mukavalta toinen vaikutti.