Noin metrin verran vihaa [Päättynyt]

[Deleted]

Tuqidag

"No lähdinhän minä aikaisin kotoa, mutta sitten yhtäkkiä äiti ja isä jäivät ansaan ja veli rupesi ylihuolehtimaan minusta! Melkein aina se keksii syyn, mistä motkottaa, eikä se ole kivaa", tyttö sanoi tympääntyneellä äänellä.

Tuqidag ei voinut välttyä ujouspuuskalta, kun aihe oli flirttailu. Necros pukkasi tyttöä hellästi kynnellään, ei se voinut mitään, kun flirttaileva kurina taas alkoi sen kurkusta. Se katsoi alta kulmain koirasta, eikä pystynyt lopettamaan kurinaa. Sen sydämessä tuntui niin veikeältä. "Minä tykkään susta", se sai lopulta kurinan keskeltä sanottua hiljaa.

[Raptor]

Necros

Tuqidag kertoi, että tämän vanhemmat olivat jääneet johonkin ansaan ja veli oli ruvennut huolehtimaan. Ilmeisesti toisen vanhemmat sitten olivat kuolleet. Kasuaarille tuli yllättävän myötätuntoinen olo ja häntä jopa suretti hieman toisen puolesta. Hän ei ollut koskaan nähnyt emoaan, eikä isäkään ollut pyörinyt pitkään kuvioissa, mutta ei Necros näitä osannutkaan sillä lailla kaivata. "Hän vain välittää sinusta", Necros vastasi.

Necros sai haukkatytön jälleen kujertelemaan ja kasuaari alkoi pohtia, mahtoiko toisessa olla kenties kyyhkystä. Sitten Tuqidag sanoi tykkäävänsä Necroksesta ja sai koiraan ihan hämilleen. Kyllähän teinitytöt aina menivät ihan pökerryksiin hänet nähdessään (tai sitten eivät), mutta silti tämä oli hieman hämmentävää. "Ööö, et sinäkään hassumpi ole", Necros sanoi kömpelösti. Hän ei ollut oikeasti tottunut mihinkään flirttailuun, vaikka niin olikin toiselle sanonut. Eikä hän varsinkaan ollut tottunut siihen, että haukat olisivat pihkassa häneen. Miten tästä nyt selvittäisi?

[Deleted]

Tuqidag

Tyttö tunsi olonsa hyvin hämilliseksi, miten toinen huomattavasti isokokoisempi ja vieläpä eri lajia oleva lintu sai hänen vatsansa muljahtelemaan. "Anteeksi, mun olo on tosi hassu", se sanoi lopulta koiraalle. "En tiedä mikä mulla on", se sanoi lopulta.
Se ei ollut koskaan aiemmin tuntenut sellaista muljahtelua sydämen kohdalla.

Se alkoi hermostuneena kiivetä kynsillään jälleen puunrunkoa pitkin ja vilkuili vähän väliä kasuaarikoirasta. Nuori tuulihaukka tunsi olonsa tosi kummalliseksi. "Sä varmaan haluat, että minä jo häivyn, kun minä vain kujerran niinkuin pulut. Mutta minä en tosissani tiedä, mikä minulla on", se sanoi lopulta hiljaa. Se vain oli ensimmäinen erilainen tunne, jota yksikään toinen ei ollut aikaan saanut.

[Raptor]

//Awws, Tuqidag on ihana <33 //

Necros

Necros oli hieman hämmentynyt toisen kujertelusta, vaikka tiesikin ihan hyvin, mikä toista vaivasi. Olihan hän itse käynyt läpi tuon kiusallisen vaiheen, jota teini-iäksi kutsuttiin. Silloin hormonit hyrräsivät ja ihastuminen oli helppoa, joskus vähän liiankin. Tuqiadg sanoi, ettei tiennyt mikä häntä vaivasi. "Teini-ikä", Necros vastasi. "Se vaikuttaa paljon varsinkin teihin naaraspuolisiin. Mutta älä huoli, se helpottaa kyllä parissa vuodessa, tai pahenee. Ei hätää", koiras jatkoi ja hymyili. Hänen sanansa eivät ehkä olleet mitenkään lohduttavia outojen tuntemuksien kanssa painiskelevalle tuulihaukalle.

Tuqigag alkoi taas kiipeillä puunrunkoa pitkin. Necros mietti, oliko toinen tuulihaukka ensinkään, vaikka siltä näyttikin. Kiipeili puissa kuin jokin kiipijä ja kujersi kuin pulu. Olisipa jännää, jos hän olisi löytänyt aivan uuden lintulajin. Toinen arveli Necroksen haluavan jo eroon hänestä. Necroksen täytyi hieman pohtia asiaa. Olihan toisen ilmeinen ihastuminen hieman kiusallista, mutta Tuqidag oli ensimmäinen olento pitkään pitkään aikaan, jonka seurassa koiras ihan oikeasti viihtyi. "Hmm, ei sinun tarvitse lähteä, jos et halua", Necros sanoi lopulta. "Mutta jos lähdet, niin saatan sinut ainakin metsän laitaan. Täällä ei ole turvallista noin pienelle vaeltaa yksinään", kasuaari vastasi ja hymyili hieman. Hän oli tarkoituksellisesti kutsunut toista taas pieneksi, mutta kaipa Tuqidag tajuaisi vitsin.

[Deleted]

//Äww kiitti, mä diggaan kanssa tästä teinihömelöstä Ja Necros on symppis!! ;D//

Tuqidag

"Pahenee?" nuori tuulihaukka katsoi silmät pyöreinä. "Tuntuuko se yhtä kutittavalta silloinkin?" se kysyi koiraalta, mutta kun tuo kertoi, että se vaikuttaa enemmän naaraisiin, tyttö ei voinut enää kiipeillä vaan se pudottautui maahan. "Miltä se koirailta tuntuu sitten? Kutittaako se samalla tavalla, vai sattuuko se?" se uteli.
Tuqidag ei tehnyt elettäkään lähteäkseen, sillä se tahtoi tietää, miten kaikki vaikutti tuohon toiseen, tunsiko se teini-iässä millä tavalla kaiken.

Tuqidagin isoveli ei ollut koskaan vaivautunut selittämään pikkusiskolleen, se oli vain aina valittanut pienimmästäkin asiasta, jos tämä oli hupailemassa merellä tai mitä tahansa, niin aina veli keksi jotain ei mukavaa.

[Raptor]

//^^ //

Necros

Alkoi pahasti vaikuttaa siltä, ettei pikkuinen ollut lainkaan tietoinen sellaisista asioista kuin ihastuminen ja muut sellaiset luonnolliset, mutta hirvittävän tuntemukset. Mitä toisen isoveli oli oikein mahtanut siskolleen opettaa? llmeisesti ei mitään. Necros huokaisi. Tästä saattaisi tulla vielä pitkä päivä. "Kuulepas. Sinun on nyt selvästi aika saada oppitunti ihastumisesta", Necros sanoi. "Olet varmaan kuullut siitä? Isoveljelläsi saattaa olla joku nätti tuulihaukkatyttö, jonka luona hän käy kyläilemässä... Sitä kutsutaan rakastumiseksi. Ihastuminen on sen esiaste. Ihastuminen tapahtuu usein vastakkaiseen sukupuoleen ja silloin on vaikea olla ajattelematta kyseistä henkilöä. Silloin kipristelee mahaa ja tuntuu että sydän kuristuu kasaan", Necros vaikeni hetkeksi tarkastellakseen toisen reaktioita. Tällainen ihastumisesta kertominen oli varsin kiusallista, mutta koska toisen veli ei ilmeisesti ollut katsonut asiakseen kertoa, niin kaipa hänen sitten pitäisi sivistää pikkuista. Joku muu saisi kyllä kertoa kukista ja mehiläisistä...

"Ihastumisesta voi kyllä päästä eroon, mutta se tuntuu kurjalta. Siihen tottuu ajan kanssa ja sitä oppii käsittelemään. Alkuun se tuntuu vaikealta", Necros opasti jälleen ja yritti kuulostaa kannustavalta.

[Deleted]

Tuqidag

Tuulihaukkutypy katsoi silmät pyöreinä, kun kasuaarikoiras kertoi ihastumisesta.
"O-ou", tyttö totesi ja katsoi hieman vaikeasti kasuaaria. "Minusta tuntuu juuri siltä, onko tämä vakavaa?" hän kysyi lopulta ja painoi päänsä alas ja katsoi silmillään hieman vaikeasti toista.

"Jos se kurjalta, tuntuu niin ehken tahdo siitä eroon", teini sanoi vaikeasti kasuaarille ja lisäsi: "Miten siittä edes eroon pääse?"
"Miksei Rahk ole kertonut minulle mitään?" se töksäytti lopulta vihaisena. "Se väittää jatkuvasti olevansa, minusta vastuussa ja huolissaan muka, mutta miksei se tota sitten mulle sanonu?" nuoren tuulihaukan sisällä kihisi kiukku isoveljeä kohtaan. Kiukun ja pettymyksen kyyneleet isoveljeä kohtaan alkoivat valua. "Se lurjus on inhottava", se parahti ja yritti estää kyyneliään, onnistumatta.

[Raptor]

Necros

Kasuaarikoiras kertoi tuulihaukalle elämän peruasioista, kuten ihastumisesta ja Tuqidag tajusi olevansa ihastunut. Necros hymähti hieman. Olihan toinen sen viimeinkin tajunnut. "Ei se ole vakavaa", hän sanoi. "Se menee yleensä ohi ajan kanssa." Hän oli päässyt yli kaikista ihastuksistaan, mutta oikeastaan sen takia, ettei kukaan kyseisistä neidoista ollut vastannut hänen tunteisiinsa. Se olikin paras ihastuksen murskaaja. Torjunta. Hän ei kuitenkaan halunnut lähteä vielä mihinkään sellaiseen, ehkä sanoisi hienovaraisesti asiasta.

Tuqidag sanoi, ettei ehkä haluaisikaan eroon ihastumisesta. "Kuten sanoin, se menee ohi ajan kanssa yleensä. Varsinkin, jos huomaa ettei saa tunteisiin vastausta. Tai yksinkertaisesti, jos löytää toisen ihastumisen kohteen. Se on vähän mutkikasta", Necros yritti parhaansa mukaan antaa vastauksia toisen kysymyksiin.
Seuraavaksi Tuqidag alkoi moittia veljeään siitä, ettei tuo ollut kertonut. Necroksella oli hieman vaikea olo. Hän tunsi tarvetta puolustaa veljeä, vaikka oli itsekin toiselle hieman vihainen, koska joutui itse selittämään asioita tämän Rahkin siskolle. Tuulihaukka alkoi itkeä. "Ehkä veljesi ei vain ole löytänyt sopivaa tilaisuutta", Necros sanoi ja hieraisi varovaisesti nokallaan toista varoen tökkimästä toista ''kypärällään''. "Kyllä hän varmasti kertoo, jos vain kysyt", koiras sanoi yrittäen lohduttaa.

[Deleted]

Tuqidag

Nuori Tuulihaukka ei oikein tiennyt miten päin olisi. ihastus oli vallannut hänet ensikertaa ja se tuntui hullulta samalla kun mukavalta.
Tuqidag tyytyi Necroksen antamiin vastauksiin, sillä hän oli viisastunut niistä aika tavalla.

Kun kasuaarikoiras alkoi puolustella Rahkia, tyttö pamautti: "Sillähän on ollu vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia kertoa siitä", se yritti selittää ja alkoi pohtimaan tosissaan ja tuli siihen tulokseen, että aika harvoin he yleensä juttelivat.
"Aina se on vaan jaksanu valittaa, mutta ei valaista mistään", Tuqidag sanoi äänessään hieman surua.
Necrosin hellä töytäisy nokallaan, sai jälleen pikku tuulihaukan tunteet kohoamaan. Ja se painoi pikaisen suukon tuon nokkaan, ennen kuin nokka erkani.

Jälleen pikku tuulihaukka oli outojen tunteiden vallassa ja se tuijotti nolona kypäräkasuaarikoirasta. "A-anteeksi", se änkytti jälleen nolona. "En voinut sille mitään", se sanoi nolosti ja toivoi vajoansa maan alle.

[Raptor]

Necros

Veljen puolustelu oli kuin olikin virhe, ainakin Necros sai sillä Tuqidagin suuttumaan vain enemmän. "Ehkä Rahkin on ollut vaikea keksiä, miten aloittaisi. Jos hän ei ole ajatellut, että olet jo niin iso, että sinun kuuluu tietää", Necros sanoi. "Mutta kyllä hänen olisi kuulunut kertoa", lisättiin vielä, ettei toisesta tuntuisi, että hän olisi vain veljen puolella.
Necros yritti lohduttaa kyynelehtivää haukkaa, mutta saikin toiselta suukon. Koiraan ilme oli hämmentynyt, eikä hän oikein tiennyt, mitä olisi pitänyt sanoa.

Tuqidag pyysi anteeksi. Necros kuopi hieman maata jalallaan pohtien sanottavaansa. "Tuqidag", Necros aloitti sanoen ensimäisen kerran toisen nimen, "ei minua haittaa, mitä teit äsken, mutta sinä varmaan ymmärrät, ettei tämä voi edetä mitenkään", Necros sanoi kuulostaen hieman nolostuneelta. "Sinä olet kyllä tosi mukava tyttö, mutta...'' Necros vaikeni taas ja raaputteli maata. Olipas tämä nyt vaikeaa.

[Deleted]

Tuqidag

Tytön olo oli kovin vaikea, hän ei oikein osannut olla mitenkään päin ja häntä hieman hermostutti. Onneksi tuo toinen ei sentään enempää puolustellut typerää Rahk-veljeä.
Kun Necros alkoi kenties hieman vaivaantuneena kuopimaan maata ja kertomaan, ettei tulevaisuus olisi ehkä kovinkaan hyvä heillä.

Tuulihaukkatypy tunsi hyvää, oloa kun Kypäräkasuaari kehaisi häntä. "Ymmärrän minä", tyttö vastasi lopulta ja lisäsi: "Olemme kaikin tavoin erilaisia." Tyttö jatkoi koiraan lauseen loppuun. Oikeastaan, häntä ei harmittanut sen enempää, hän ymmärsi yhtäkkiä tilanteen melko hyvin. "Kyllä minä tajuan", Tuqidag sanoi ja kaverillisesti työnsi koirasta siivellään ja hymyili jo ilman suurempia flirttejä.

[Raptor]

Necros

Necros oli aivan yhtä hermostunut kuin Tuqidagkin. Tai hänen hermostuksensa oli ehkä hieman erilaista. Häntä hermostutti se, kuinka pikkuinen mahtaisi ottaa sen, ettei heistä voisi tulla mitään. Ihastuneet tytöt saattoivat olla joskus aika hankalia, Necros oli kuullut sellaista kavereiltaan, joiden tyttöystävät saattoivat olla joskus aivan hysteerisiä.

Kaikeksi onneksi tuulihaukka ymmärsi, ettei heistä voisi tulla mitään. Hienoa, ei siis tarvitsisi pelätä, etteivät he voisi enää milloinkaan jutella toisilleen. Necros oli nimittäin alkanut pikkuhiljaa tuntea jotain tätä tuulihaukkaa kohtaan. Ei ihastusta, mutta ehkä jonkinlaista holhoustarvetta. Halua olla jotenkin toisen elämässä, vähän kuin veli. Moinen ajatus oli outo, mutta jollain tavalla varsin miellyttävä. "Hyvä. Löydät kyllä varmasti jonkun, joka sopii sinulle paremmin. Jonkun, joka on samaa lajia", Necros vastasi. "Kai me voidaan olla ystäviä, vai mitä pikkuinen", kasuaari sanoi ja hymyili.

[Deleted]

Tuqidag

Pikku tuulihaukka piti tuosta kypäräkasuaarista. Eikä häntä loppujen lopuksi harmittanut tieto, ettei heidän romanssinsa jatkuisi. Tai no kyllä Tuqidag tiesi, että romanssi oli vain tytön puolelta.

Sen nokkaan nousi hymy, kun toinen kutsui häntä jälleen pikkuiseksi ja sanoi, että voisi olla ystävä. "Okei. Nekkuinen", Tuqidag sanoi naputti omalla kynnellään, tuon jättikynttä. Sen silmistä loisti innostus ja ilo. "Kaveri", se sanoi.

Yhtäkkiä sen aistit nappasivat jotain epäilyttävää. Tuqidag alkoi päätään käännellä hätääntyneenä ja se levitti siipeensä ja sanoi: "Tu-tuolla on jotain." Se räpisteli siivillään itsensä ylemmäs oksalle ja yritti tähyillä, mitä siellä oli. "Necros, tuolla on kettu!" Tuulihaukka huudahti puunoksalta uudelle ystävälleen ja osoitti samalla siivellään suuntaa, missä kettu oli.

[Raptor]

Necros

Onneksi pikkuinen ymmärsi, ettei heillä olisi ollut minkäänlaista tulevaisuutta. Olikin parempi murskata ihastus jo alkuvaiheessa, ennen kuin se ehtisi kehittyä liian pitkälle, melkein parantumattomaksi. Necroksen ajatukset ihastumisesta olivat varsin kurjia, mutta ei hänellä hirvittävästi positiivisia kokemuksia niistä ollut ollut.

Tuulihaukka kutsui häntä taas Nekkuiseksi. Necros tuhahti, mutta hymyili kuitenkin hieman. Ei hän jaksanut olla vihainen tuolle pikkulinnulle, olivathan he ystäviä. "Kaveri", hänkin sanoi ja hymyili.

Sitten Tuqidag hermostui ja lensi puuhun. Siellä oli kuulemma kettu ja kun Necros keskittyi, niin se saattoi kuulla rapistelun myöskin. "Älä huuda!" koiras tiuskaisi hieman tylyynkin sävyyn tuulihaukalle, huutohan vain houkuttelisi ketun paikalle. Käsky tuli kuitenkin liian myöhään ja pian puuhkahäntä ilmestyi pusikosta. Necros vilkaisi Tuqidagiin. "Pysyt siellä, vaikka mikä olisi", hän sanoi erittäin tiukasti. Pikkuinen ei saisi tulla tähän väliin, saisi vielä siipeensä.
Necros siirtyi mulkoilemaan kettua ja napsautti nokkaansa vihaisesti. Kettu oli joko nuori tai erittäin tyhmä, kun oli tullut Kasuaarimetsään ja kuvitteli vielä saavansa saalista täysikasvuisesta kasuaarista. Kettu ärisi hampaat paljastettuina ja hiippaili lähemmäs. Ilmeisesti se oli kyllästynyt saalistamaan myyriä ja hiiriä tavoitellen nyt isompaa saalista. Necros napsautti taas nokkaansa ja päästi uhkaavan äännähdyksen. Peräänny tai saat kuonoosi, se viestitti

[Deleted]

Tuqidag

Pikku Tuqidag kuuli, kun Necros komensi häntä pysymään puussa.
Itse asiassa sen silmät katsoivat kauhusta kun, kettu hyökkäsi. "Necros", se kuiskasi hiljaa. Tuon ääni oli vakava ja komentava, ettei tulisi mielenkään uhitella sitä vastaan.
Pikkuinen katsoi kuinka tuo rohkea Kypäräkasuaari alkoi taistella kettua vastaan, joka oli näköjään ilmeisen tyhmä.

Tyttö peitti siivellään silmät, vaikka se oli aika kovis, niin ystävän näkeminen tappelussa ei ollut kivaa, varsinkaan kun itse ei voisi mennä auttamaan. Se kuuli Kypäräkasuaarin ääntelyä ja ketun ärinää, kunnes yhtäkkiä se kuuli kuinka kettu ulvahti pitkään. Tuqidagin oli pakko katsoa, se näki kuinka ketun jalka oli verillä ja se juoksi kauemmas häntä koipien välissä. "Necros! Oletko sinä elossa?" Tuqidag huusi lopulta, kun kettu oli kaukana. Nuori tuulihaukka liisi alas ja katsoi mihin sen uusi ystävä oli mennyt. "Necros?" se kuiskasi hiljaa.