Noin metrin verran vihaa [Päättynyt]

[Raptor]

Necros

Tuqidag tajusi onneksi pysyä puussa, eikä alkanut törttöilemään Necroksen tielle. Koiras tarvitsi nyt kaiken mahdollisen keskittymisen, ettei vahingossakaan saisi mitään vammoja.

Kettu ei kavahtanut nokan napsuttelua vaan tuli lähemmäs. Necros laski päänsä alemmas ja naksautteli edelleen nokkaansa perääntyen kauemmas Tuqidagista. Kettu katsoi sen merkiksi hyökätä ja syöskyi äristen ja hampaat irvessä kasuaarin kimppuun. Refleksinomaisesti Necros huitaisi kettua kohden jalallaan ja linnun kynnet upposivatkin ketun jalkaan ja puuhkahäntä päästi korviahyytävää ulinaa. Kettu linkutti pois ja Necros katsoi jokseenkin järkyttyneenä pedon perään. Oliko hän satuttanut sitä?
Hän havahtui, kun kuuli Tuqidagin kysymyksen. "Elossa ollaan", hän vastasi ja palasi takaisin puun lähelle. Hän oli perääntynyt aika kauas puusta, ihan vain varmuuden vuoksi.

[Deleted]

Tuqidag

Nuori tuulihaukka oli helpottunut, kuullessaan Necroksen vastaavan.
Tyttö katsoi hämmästyneenä tuota ja kysyi lopulta: "Saitko vammoja?"
Nuori tuulihaukka tunsi jotain tuota kohtaan, ei todellakaan enää ihastusta. Hän luotti tuohon, sehän oli tavallaan suojellut tyttöä.

"Sinä pelastit minut", Tuqidag sanoi lopulta ja meni tuon vierelle ja painoi päänsä tuon rintakehää vasten. Se luotti täysin tuohon Kypäräkasuaariin. Se veti kuitenkin päänsä pian pois ja mutisi jälleen: "En painanut sitä siinä mielessä siihen." Se vain tunsi tarpeen painaa päänsä toisen rintaan, muttei mitenkään romanttisessa mielessä. Ehkä se ajatteli tuon toisen isänomaisen rohkeana.

[Raptor]

Necros

Tuqidag vaikutti olevan myöskin kunnossa ja kyseli saiko hän mitään vammoja. Necros katseli hieman itseään. "En usko", hän sanoi. Mihinkään ei ainakaan sattunut, eikä vertakaan tainnut tulla. Joten ehkäpä hän sitten oli kunnossa.

"Parhaani yritin", Necros sanoi ja hymyili hieman, kun toinen painoi päänsä hänen rintaansa vasten. Toinen sanoi, ettei ollut tarkoittanut sitä niin. Koiras ei sanonut asiaan mitään, mutta hieraisi nokallaan toisen päälakea. "Sinun olisi ehkä turvallisempaa lähteä kotiin", Necros sanoi. "Illan tullessa täällä alkaa olla vaarallista."

[Deleted]

Tuqidag

Nuori Tuulihaukka katsoi Necrosta silmiin ja sen nokkaan nousi jopa hymyn kaarteet.
"Ehkä niin", se sanoi Kypäräkasuaarille ja levitti siipensä ja räpisteli itsensä ilmaan. Ennen kuin se kuitenkaan nousi korkealle, se huikkasi ystävälleen: "Tulen joskus moikkaamaan sinua!" Tuulihaukka räpisteli itsensä korkealle ja nousi puiden yläpuolelle, se lähti kotia kohtia, mutta kääntyikin takasin ja meni tähtihedelmien luo ja huikkasi: "Necros! Lähetän postia!" Se kynsillä räpisti yhden hedelmän puusta ja kirkaisi hyvästit uudelle ystävälleen ja lensi kohti tummaa taivasta iloisena ja tyytyväisenä.

/kiitti pelistä/

[Raptor]

Necros

Tuqidag teki lähtöä ja Necrokselle tuli hieman haikea olo. Hän ei olisi ehkä halunnutkan luopua uuden ystävän seurasta. Olisi kuitenkin turvallisempaa toiselle mennä ennen kuin tulisi pimeää. Meri saattoi olla arvaamaton ja metsissä liikkui petoja, myös puissa.
"Näkemiin pikkuinen!" Necros huikkasi ja virnisti itsekseen. Maahan tömähti hedelmä ja koiras hymyili. Ei toinen ollutkaan lainkaan hassumpi.

//Kiitos minunkin puolestani ^^//