Pois, äkkiä pois

[ruu]

Silmirian

Silmirian oli aiemmin päivällä harhautunut vahingossa kotkien puolelle ja yritti nyt päästä vain pois mahdollisimman nopeasti. Tyhmä, tyhmä, Silmirian moitti itseään. Miksi sen oli pitänyt lennellä aivan ajatuksissaan?
Silmirian vilkuili ympärilleen ja hidasti vauhtiaan, oliko hän jo ylittänyt rajan? Miksei rajaa voinut näkyä missään, Silmirian tuskasteli.

Raju vastatuuli tempaisi pienen tuulihaukan taaksepäin. Vaikka Silmirian kuinka räpytteli ei hän päässyt suolaiselta tuulelta eteenpäin. Tuuli tuli suoraan mereltä päin ja vaikutti suorastaan vihaiselta. Silmirian luovutti ja koukkasi tuulen mukana kotkien puolta kohti nousten kuitenkin ylemmäs koettaen päästä tuulen yläpuolelle. Pakkohan tämän on kohta loppua.

//Sori, mahdollisimman kökkö alku sattu tulemaan//

[Pandora]

Shaular

Shaular oli hieman partioimassa tuulilaakson alueella. Hän oli kuullut, että siellä olisi näkynyt kotkia ja vaikka homma olisikin periaatteessa kuulunut vartijoille, oli varapäällikkö päättänyt mennä tarkastamaan asiaa. Hän kaipasi myös hieman irtiottoa virka-asioistaan.

Piekana liiteli korkealla laakson yllä antaen ilmavirtojen kuljettaa. Koiras kaarsi hieman alemmas vaihtaen samalla ilmavirtausta ja liiteli nyt alempana. Hän huomasi jonkun lähestyvän kotkien puolelta. Shaular kohosi ylemmäs taivaalle. Se kaarteli ilmassa ja tarkkaili toista. Tunkeilija vaikutti liian pieneltä kotkaksi. Toisaalta, se olisi voinut olla poikanen. Joka tapauksessa tämä vaikutti olevan ongelmissa ja yritti lentää vastatuuleen. Shaular laittoi siipiään hieman suppuun nopeuttaen lentovauhtiaan. Hän liiteli ilmavirtojen mukana lähemmäs vierasta, joka osoittautui tuulihaukaksi. Silmät siristyivät. Mitä toinen oli tehnyt Bowasin reviirillä? Shaularin nokasta kantautui varoittava huuto, merkki siitä, että toinen oli havaittu ja että olisi turha yrittääkään pakoon.

[ruu]

Silmirian

Lopen uupuneena nuori tuulihaukka koetti päästä eteenpäin ja mahdollisimman kauas kotkien reviiriltä. Tuuli ei ottanut tyyntyäkseen vaan kiusasi Silmiriania oikein olan takaa. Silmirian ei ollut ainoa piinattava vaan miltei paljas kallio ja tuulen pieksemät puut kokivat saman kohtalon. Silmirian havahtui varoittavaan huutoon. Mistä varoitettiin, kuka, mitä? Silmirian mietti mielessään ja sekosi lennossaan melkein tippuen taivaalta. Tultuaan tolkkuihin Silmirian vilkaisi kohti olettamaansa äänen suuntaa. Ja kuinka ollakaan, Silmiriania kohti lensi häntä roimasti suurempi lintu. Helpotus oli suuri, kun Silmirian tunnisti tulijan haukaksi. Hän ei siis ollut enää kaukana kotoa.

Haukka näytti kumman vihaiselta. Äkkiä Silmirian tajusi. Toinen oli varoittanut jottei hän lähtisi karkuun. Silmirian nielaisi, kotkien puolelle meno oli ankarasti kielletty. Kuinka hän saisi toisen uskomaan sen olleen vahinko? Silmirian tunsi siipiensä väsyvän ja vilkuili mahdollista lepopaikkaa. Kallion laella nökötti vain muutama kitukasvuinen puu, joten Silmirian lähti lähintä kohden huikaten kuitenkin ensin vartijahaukalle: "Hei, menen tuohon puuhun lepäämään, voit tulla läksyttämään minua siihen." Tämän sanottuaan Silmirian liiteli kepoisasti tuulen avulla puun oksalle istumaan, valiten kuitenkin miltei korkeimman oksan.

[Pandora]

Shaular

Shaular oli havainnut tunkeilijan, jonka oli tunnistanut haukaksi. Toinen oli siis tunkeillut kotkien reviirillä. Koiras päästi ilmoille huudon, käskyn olla katoamatta paikalta. Pikkutulihaukka laskeutuikin kitukasvuisen ppun yläoksille. Shaular laskeututui alemmas ja lopulta puun juurelle. Haukalle ei löytynyt tarpeeksi tilas puusta. "Alas sieltä", piekana käski. Se ei todellakaan aikoisi katsella yläviistoon jotain tuulihaukkaa, joka oli sitä alempiarvoinen. "Samopas, mimä on nimesi", varapäällikkö sanoi. Äänensävy ei ollut erityisen lämmin. Toinen saisi antaa hyvän selityksen.

[ruu]

Silmirian

Vieras haukka oli saavuttanut Silmirianin pien tämän lehahdettua oksalle istumaan. Äkäiselle haukalle ei ollut tilaa puussa, joten se laskeutui alas ja käski Silmirianinkin tulemaan sinne. Silmirian tuhahti, mutta totteli ripeästi. Ilmeisesti piekana ei pitänyt siitä että se joutui kökkimään alempana. Silmiria tiesi saavansa kuulla huutoa, mutta oli sen verran väsynyt ettei piitannut siitä tuolla hetkellä.
"Silmirian", tuulihaukka vastasi esitettyyn kysymykseen. Ääni oli verrattaen kylmä, eikä Silmirian pitänyt äkäisestä vartijahaukasta ainakaan ensivaikutelman perusteella. Silmirian tapitti toista muka tyhmännäköisenä ja päätti että tuon täytyisi ainakin kysellä kunnolla, jotta saisi jotakin irti.

[Pandora]

Shaular

Shaular komensi tuulihaukan alas puusta. Hän ei todellakaan aikoisi tuijotella toista alhaalta päin kuin mikäkin tavallinen laumalainen. Koiras oli erittäin omanarvontuntoinen ja varsinkin arvonsa laumassa hän tunsi varsin hyvin. Ilmeisesti tämä toinen ei kuitenkaan tiennyt kenen kanssa puheli. Tuulihaukka sanoi nimekseen Silmirianin. "Minä olen Shaular, varapäällikkö", koiras esittäytyi ihan vain siksi, että tämä Silmirian ymmärtäisi, kenen kanssa oli tekemisissä. Hieman parannettiin ryhtiä, jotta olemuksesta tulisi vaikuttavampi. "Kerroppas minulle, miksi ihmeessä sinä olit kotkien puolella?"

[ruu]

Silmirian

Laskeuduttuaan alas puusta ja kerrottuaan nimensä vartijahaukka yllätti Silmirianin täysin. Tämä esitteli itsensä varapäälliköksi, ei miksikään tavan vartijaksi. Silmirian siristi silmiään miettien etikettiä, jota kukaan ei ollut hänelle opettanut, mutta teki sitten jotakin kumarruksen ja niiauksen väliltä. "Luulin sinua tavallisesi vartijaksi", Silmirian sanoi kumarrusniiauksensa jälkeen.
Varapäällikkö kohensi olemustaan ja kysyi miksi Silmirian oli ollut kotkien puolella. Silmirian mietti vastausta pää kallellaan ja vastasi tälle lopulta. "Tutkin saarta ja lentelin ajatuksissani. En lentänyt tarkoituksella kiusaamaan kotkia. En ainakaan sen jäälkeen mitä siskoni on heistä kertonut. Olin vain ajatuksissani", Silmirian sanoi. Toinen tuskin nielisi selitystä noin vain. Eihän se kotkakaan ollut Silmiriania uskonut. Toisaalta ajatuksissa olo oli hyvä tekosyy hieman kaikelle.

[Pandora]

Shaular

Shaular esitteli itsensä vartijaksi, jotta tuolla pikkuisella olisi edes jonkinlaista tajua kunnioittaa ylempiarvoistaan. Koiras olikin varsin mielissään, kun toinen teki jonkin kumarruksen ja niiauksen sekoituksen. Ainakin oli käytöstapoja, vaikka sääntöjen noudattaminen ei tainnut olla ihan samalla mallilla. Silmirian kertoi luulleensa haukkaa tavalliseksi vartijaksi. "Tavallaan olenkin vartija", piekana vastasi. Hän oli toiminut jonkin aikaa vartijana isänsä jalanjälkiä seuraten, mutta päätynyt sitten varapäälliköksi. Siksi Shaular vielä nykyäänkin teki partiontihommia ja koulutti uusia vartijoita.
Tuulihaukka kertoi olleensa ajatuksissaan ja siksi joutuneen kotkien puolelle. "Niin tietysti. Olit ajatuksissasi", Shaular vastasi, mutta hänen äänensä ei ollut kovinkaan ymmärtäväisen oloinen. Koiras ei ollut tavallisesti mitenkään kamalan ankara, mutta odotti kyllä kaikilta sääntöjen noudattamista. "Kannattaisiko sinun sitten olla vähemmän ajatuksissasi?" piekana kysyi. "Tai voisit pysytellä poissa näin läheltä kotkien reviiriä. Minä en halua selvitellä enää mitään haukkojen surmia", Shaular totesi viitaten Tuqidagin veljeen. Shaular tiesi asiasta, olihan hän varapäällikkö.

[ruu]

Silmirian

Silmirian huomasi piekanan olevan mielissään Silmirianin kumarrusniiauksen ansiosta. Kaipa se maksoi vaivan olla kohtelias jos toinen ei sitten häntä aivan höykyttäisi rajan ylityksestä. "Millä tavalla sinä voit olla vartija, luulisi että varajohtajalle löytyy muitakin töitä", Silmirian kysyi toisen sanottuaan olevansa tavallaan vartija. Huomattuaan olleensa epäkohtelias Silmirian sanoi pikaisesti: "Vaikka eihän asia minulle kuulu." Kuinkakohan tarkka tuo oli mikä kuului muille ja mikä ei?
Varapäällikkö ei vaikuttanut uskoneen Silmirianin selitystä. Vaikkei siitä voinut ketään syyttääkään. "En minä tahallani nuku lentäessäni", Silmirian sanoi, "Olin vain väsynyt." Kuinka hän oli edes ajautunut rajalle? "Älä huoli lupaan pysyä reilusti rajan tällä puolen ja jättää väliin roimasti tilaa", Silmirian lupasi vakavana. "En minäkään halua enää yhtään kuollutta haukkaa tänne, voisivat kotkaktkin pysyä puolellaan", Silmirian kivahti. Hän oli harhautunut kotkien puolelle. Ei mennyt härnäämään niitä. Siinä oli selvä ero. Kuka sen uskoi, oli Silmirianille aivan sama.

[Pandora]

Shaular

Shaular oli saanut kiinni rajarikkurin ja kuulusteli nyt tuota vartijamaiseen tapaan. Tuulihaukka kysyi, miten koiras pystyi olemaan vartoja, jos oli kerran varapäällikkö. Shaular,levitteli hieman siipiään. "Olen koulutettu vartijaksi, joten katson sellainen olevani, jos tarve vaatii", piekana kertoi. Hän arvosti pienemmän käytöstapoja, vaikka ei toinen ihan tainnut olla mielissään.
"Jos väsyttää, niin sitten ei pidä lentää", koiras totesi vastaukseksi Silmirianille. Ei hänkään (kovin usein) lentänyt väsyneenä, ainakaan rajan lähellä. Shaular kuitenkin uskoi, että tuulihaukka puhui totta ja kyseessä oli oikeasti vahinko. Silmirian lupasi vastaisuudessa olla tarkempi. "Hyvä. Kotkat eivät ole enää yhtä ystävällisiä kuin ennen, joten on parempi olla varuillaan", koiras puheli. "Minne olet menossa? Voin kuule saattaa sinut perille, ettet vain taas harhaudu. Kokemattoman on vaikeaa lentää täällä", varapäällikkö sanoi. Tuuli pöhisti ruskeita sulkia ja sai piekanan näyttämään pörheämmältä ja isommalta. Shaular hypähteli pienen kivenmurikan vierelle tuulensuojaan. Ei ollut kiva, jos sulat menivät sekaisin.

[ruu]

Silmirian

Haukka kertoi saaneensa vartijakoulutuksen ja sanoi olevansa sellainen jos tarve vaati. Silmirian nyökytteli päätään ymmärtäväisenä. Sehän oli selvä. Jos vain pystyi vartioimaan miksei vartioisi? "Olet aika hyvä vartijaksi", Silmirian sanoi hieman mielistellen, "huomasit minut jo tosi kaukaa." Silmirian painoi päätään alemmas. Hrrr, kylläpä tuuli oli kylmä. "Ei minun olisi pitänytkään lentää, mutta olin tylsistynyt", Silmirian vastasi nokkaansa nyrpistäen. Kai kaikki nyt joskus enemmän tai vähemmän väsyneinä lensivät. Piekana näytti uskovan Silmiriania ja tämä helpottui. Toinen ei kait aikoisi sitten läksyttää häntä enää kovinkaan pahasti.
"Eivät tosiaankaan ole", Silmirian huudahti, "yksikin meinasi syödä minut!" Huomaten erheensä Silmirian painoi päänsä piiloon siipensä alle. Juuri kun hän oli saanut toisen lepyteltyä meni hän huutelemaan jotakin tyhmää. Shaular kysyi mihin Silmirian oli menossa. "En ole varma. Kauas kotkien luota, varmaankin oravatammelle. Minulla on siellä pesä", Silmirian mainosti ylpeänä ja nosti taas päänsä pystyyn. "Tuuli on kyllä kova, kuinka se ei heitä sinua alas?" Silmirian kysyi ihmeissään. Piekana suki sulkiaan ja hyppeli kiven taa suojaan purevalta tuulelta. Silmirian tepsutti perässä. Kivenmurikka ei ollut kovinkaan suuri ja Silmirian mahtui vain osittain sen taa varajohtajahaukan jo viedessä suurimman tilan. Tämä ei kumminkaan Silmiriania haitannut.

[Pandora]

Shaular

Varapäällikkö sai olla vartija, jos hän tahtoi. Kenelläkään ei olisi siihen nokan koputtamista. Koiras teki muutenkin suurinpiirtein mitä vain, paitsi toimitti viestejä. Se oli alentavaa hommaa ja kuului viestinviejille. Shaularista ei saisi viestinviejää kuin äärimmäisessä hädässä. Tosin niin suurta hätää tuskin Shaularin mielestä olisi, että hän alentuisi viemään viestejä. Mikä loistava varapäällikkö hän olikaan. Silmirian totesi, että Shaular oli aika hyvä vartijaksi. Piekanan rinta röyhistyi ehkä aavistuksen ja tuo nyökkäsi päällään pienen kiitoksen. Pikkuhaukan osakkeet olivat juuri nousseet hivenen Shaularin silmissä. Toinen oli kuulemma ollut tylsistynyt ja sanoi, että kotka oli yrittänyt syödä. Varapäällikkö tuhahti tyytymättömän oloisena. Siinä se taas nähtiin. Kannattiko mennä kotkien puolelle? Ei kannattanut.
Silmirian sanoi olevansa menossa oravatammelle. Shaular nyökkäsi. Oravatammi oli mukava paikka. Siellä hänkin oli jonkin aikaa asustellut ennen kuin oli muuttanut lähemmäs päällikön asuinsijaa. Silmrian kysyi, kuinka tuuli ei heittänyt piekanaa alas. "Tunnen ilmavirtaukset. Kun osaa valita sopivan tuulen, se kuljettaa sinua jonkin aikaa, jolloin vaihdat toiseen tuuleen", koiras kertoi. Oli nousevia ja laskevia ilmavirtoja ja jos osasi leikkiä niiden kanssa, saattoi pystyä lentämään kilometrien verran vain muutamalla siipien läpäytyksellä. "Sen oppimiseen menee aikaa", koiras sanoi samalla kun hyppelehti tuulensuojaan. "Mutta siitä on valtavasti hyötyä myös muualla." Piekana katseli pikkuista haukkaa pää hieman kallellaan. "Voin yrittää opettaa, jos tahdot", hän tarjoutui. Harvinainen ehdotus koiraalta linnulle, jonka oli saanut kiinni rikkomasta lakia.

[ruu]

Silmirian

Nuori tuulihaukka huomasi Shaularin pitäneen kehusta. No niitä löytyi isääkin jos niikseen tuli. Varajohtaja sanoi tuntevansa ilmavirtaukset. Kyllähän tuulihaukkakin niistä tiesi ja tunsikin jopa osan, mutta virtaukset eivät ilmeisesti pitäneet hänestä ja lento oli vaikeaa. Piekana myönsikin oppimisen olevan hankalaa ja aikaa vievää. Vaan kuinka Silmirian muka oppisi lentelemään täällä? Ei hän edes tiennyt halusiko hän tuntea ilmavirtoja jos ne kerran olivat niin vaikeita ymmärtää.
"Opettaisitko?" Silmirian kysyi innoissaan. Hihiii, hän voisi sitten lennellä aivan missä vain ja pääsisi ehkä kotkiakin karkuun, paitsi jos nekin tunsivat ilmavirrat. Vaikka eihän Silmirian aikonut enää mennä kotkien alueen lähellekään. Innoissaan Silmirian katsoi Shaularia ja hyppi sitten pois tuulensuojasta. Tuuli iski armottomasti päin nuorta tuuluhaukkaa ja Silmirian oli kaatua. Se yritti kumminkin päästä siivilleen, mutta tippui pian alas tuulen muuttaessa suunnitelmiaan. Silmirian nousi päätään pudistellen ylös ja katsoi ettei mitään ollut sattunut.

//Hyihyihyi kun kesti, sori//

[Pandora]

Shaular

Koirashaukka taisi olla hieman omahyväinen otus, kun röyhisteli rintaansa kehuista. Muutenkin Shaular oli kovin tarkka kunniastaan ja asemastaan. Hän piti siitä, kun tuli kehutuksi ja oli kunnioitettu.
Piekana kertoi tuntevansa ilmavirtauksia ja voivansa hieman neuvoa pienempää. Se oli hyväntahtoinen tarjous, ehkä pieni kiitos kehuista, mutta samalla myös varmistus, että toinen pysyisi poissa kotkien alueelta, kun ei ainakaan vahingossa sinne purjehtisi. Silmirian loikki tuulensuojasta ja joutui melkein lakaistuksi pois, niin kovaa mereltä tuuli. Shaular kurtisti hieman kulmiaan. "Tänään on ehkä hieman huono päivä. Aika tuulista", hän totesi. Jotenkin heidän pitäisi kuitenkin päästä pois, eikä varapäällikkö missään nimessä suostuisi loikkimaan maata pitkin kuin jokin viidakkokana. Ei, sellainen ei sopinut hänen arvolleen. Tuulihaukan lentoyritys oli säälittävä ja pikkuinen putosikin maahan. Shaular tukahdutti naurahduksen. Olipas hän ilkea. "Sinun pitää ennakoida", koiras sanoi kuin asia olisi ollut itsestään selvyys. Hän nosti päätään ja ikäänkuin haisteli ilmaa ja antoi tällä kertaa tuulen pörhöttää höyheniään. Hän käänteli päätään ja levitti sitten siipiään ja räpäytti muutaman kerran. Hän syöksyi uhkaavasti kohti maata, mutta kaarsi hieman vasemmalle ja alkoi nousta ylemmäs. Tuuli riepotteli hivenen haukkaa, mutta lento pysyi melko vakaana. "Sinun täytyy olla valmiina korjaamaan lentoasi heti, jos näyttää, että menet väärään suuntaan", piekana huusi, jotta hänen äänensä olisi kuulunut. "Ole tarkkana ja nopea", hän lisäsi ja kohosi ylemmäs.

//Eipä mitään //

[ruu]

Silmirian

Tuulihaukka nyökkäsi toisen toteamukselle. Päivä oli tuulinen. Eihän täälläkään kait voinut aina tuulla, eihän? Lentoyrityksensä jälkeen Silmirian seurasi silmä kovana Shaularin tekemisiä. Kyllä hän oppisi, ennemmin tai myöhemmin ja mieluiten ennemmin. "Kuinka minä muka voin ennakoida kun tuuli hyppii sinne tänne, eikä selvästikään pidä minusta", Silmirian totesi happamana. Pyh, tänne hän tuskin uudestaan saapuisi. Ol paikka sen verran vastenmielinen. Ja Silmirian oli varma, että tuuli ilkkui hänelle.
Piekana nousi ilmaan ja näytti aluksi olevan vaikeuksissa, mutta nousevan sitten ilmaan vailla mitään ongelmia. Sil yritti sisäistää ohjeet ja räpytteli uudestaan siipiään. Hitaasti hän muutamalla varmalla siiveniskulla nousi jo muutaman metrin korkeuteen. Sitten tuuli yritti taas paiskata Silmirianin maahan, mutta tämä kokeili kaartaa Shaularin tavoin ja huomasi äkisti nousevansa ilmavirran mukana ylemmäs. "Wuhuuu!" Silmirian riemuitsi noustessaan jo Shaularinkin yläpuolelle. Tuuli ei kuitenkaan päästänyt hevin irti vaan Sil oli jo omasta mielestään liiankin korkealla kunnes irrottaitui ilmavirrasta. Kepeästi hän liisi Shaularin viereen ja odotti mielipidettä. Ei tämä enää niin vaikeaa ollutkaan, vaikka Silmirian joutuikin tekemään yhä töitä pysyäkseen ilmassa.