Pois, äkkiä pois

[Pandora]

//Anteeksi kesto //

Shaular

Shaular naurahti toisen kysymykselle. "Siihen menee jopa vuosia ennen kuin sen oppii täydellisesti", hän sanoi. Kovin lohduttavaa pienemmän kannalta. Shaular oli kuitenkin lennellyt jo vuosia näillä seuduilla. Vaikka tuuli ei ollutkaan koskaan samanlainen, sitä saattoi kyllä oppia ennakoimaan jonkin verran.
Varapäällikkö esitteli omia lentotaitojaan pienten vastoinkäymisten jälkeen ja sai tuulihaukankin kokeilemaan. Koiras kaarteli ilmassa vaihdellen nousevien ja laskevien ilmavirtojen välillä. Silmirian nousi aina vain ylemmäs ja Shaular alkoi jo hieman huolestua. Hän oli jo huutamassa toiselle, että pitäisi laskeutua alemmas, kun pienempi jo tekikin niin. "Hienoa", hän sanoi toiselle. "Täällä on hyvä harjoitella lentämistä, mutta sinun kannattaisi kuitenkin aloittaa jossain hieman turvallisemmassa paikassa", hän sanoi. Pikkuinen voisi helposti paiskautua maahan tai ajautua vaikka merelle, jos ei osaisi hallita lentoaan. Tähän hommaan kun tarvitsi myös fyysistä voimaa.

//Kökkö tuli tästä ): //

[ruu]

//pahoittelut kestosta omastakin puolesta :/ //

Silmirian nyökkäsi pienoisesti piekanan selittelyille. Ärsytti se silti pikkuhaukkaa, että ei voinut heti oppia lentämään kunnolla. Pysyi hän kyllä ilmassa, mutta niin tekivät myös juuri pesästä lentäneet. Miksei hän vain voinut oppia heti lentämään ja taituroimaan ilmassa? Elämä ei ollut reilua, ainakaan tuulihaukan mielestä.
Kehut kuullessaan Sil pöyhistyi vuorostaan. Osasi hän sentään jotakin. "Mikä olisi hyvä paikka harjoitella?" Silmirian kysyi. Hän voisi periaatteessa lennellä aivan missä vain, mutta saisi nyt olla edes jotakin haastetta. Tuulettomalla ja vähäpuisella alueella kun ei harjoitusta oikein löytynyt. Silmirian läpytteli siipiään tasaisesti. "Voitko näyttää jonkin harjoittelupaikan?", se kysyi varajohtajalta. Tämä varmasti osaisi lentää missä tahansa. Silmirian oli se joka harjoitusta kaipasi.

//ei sen kökömpi kuin omastani//

[Pandora]

//Eipä mitään //

Shaular

Silmirianilla näytti menenvän oikein hyvin lentämisen kanssa, ainakaan toinen ei paiskautunut maahan heti. Se oli posiitiivinen yllätys, mutta ei kannattanut koetella onneaan liian kauaa. Piekana näki mereltä nousevat synkät pilvet ja tiesi, ettei heidän kannattaisi olla siellä liian kauaa.
Silmirian tiedusteli hyvää harjoittelupaikkaa. "Mikä vain, paitsi tämä", Shaular sanoi. "Meidän täytyy mennä", hän lisäsi ja kohottautui hieman ylemmäs. "Ala tulla tai olet pian pulassa." Piekana läpäytti muutaman kerran siipiään ja lähti kaartamaan kohti reviirien rajaa. Päästyään melkein rajalle hän kaarsi vasempaan ja suuntasi kohti metsikköä. Metsässä olisi turvallisempaa eikä siellä olisi niin kova tuuli. Jos he olisivat jääneet laaksoon, tuuli olisi riepotellut heitä kuin syksyistä lehteä.