Luoksesi palaan aina vaan, kaikesta vain kertomaan

[Deleted]

//Raptor ja Necros, tulen kylään//

Tuqidag oli pari edellistä päivää ollut uuden pikkusiskonsa Silmirianin seurassa ja opettanut tälle joitain tiettyjä juttuja. Nyt oli Pikkuisen sydän kuitenkin taas täynnä, sillä hän ei ollut aikoihin päässyt käymään Necroksen luona. Kun hän oli toisen kerran ottanut yhteen kotka-paviaanin kanssa, oli hän pitänyt monen päivän tauon, ettei vain olisi paljastanut Necrosta ja kun hän oli lopulta mennyt Oravatammelle purkamaan pesiä, oli Silmirian astunut hänen elämäänsä.

Tuqidag lenteli puiden yllä, kenties se vähän tarkemmin varmisti, ettei kotkia ollut lähellä ja kun se oli 100% varma turvallisuudesta laskeutui se kasuaarimetsän ylle. Puussa oli vielä kaksi tähtihedelmää ja Pikkuinen lensi tähtihedelmän ylle ja kirkaisi: "Necros varo!" Sitten se räpisti nuo kaksi hedelmää maahan ja liisi itse perässä. "Hei velipoika", se sanoi innossaan. "Hyvät vai huonot uutiset ensin?" se kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen.

[Raptor]

Necros

Necros oli ollut hieman toimeton viime päivät. Hän ei ollut keksinyt mitään järjellistä tekemistä, paitsi uuden ruokapuun etsimistä. Tähtihedelmät alkoivat olla lopussa, joten kasuaarin täytyisi etsiä itselleen uusi ruokailupuu, josta hankkia ravintonsa. Siihen aikaa kypysyi kyllä joitain muita hedelmiä, joiden pariin täytyisi sitten varmaan siirtyä.

Necros nuokkui taas puunsa alla, mutta ei varsinaisesti nukkunut. Sitten se kuuli huudon yläilmoista ja pian maahan tömähti kaksi tähtihedelmää, varmaankin viimeiset koko puussa, ja Tuqidag. Koiraskasuaarin olemus muuttui heti pirteämmäksi, kun se näki tuulihaukan. "Hei vaan pikkuinen", se sanoi pirteästi, mutta synkisti, kun toinen kysyi hyvistä ja huonoista. "Hyvät", hän sanoi sitten. Mitähän pikkuinen oli taas mennyt tekemään?

[Deleted]

Tuqidag oli sinä päivänä päättänyt mennä jälleen moikkaamaan uutta veljeään, hänellä oli kahdenlaisia asioita puitavana. Hän huomasi Necroksen piristyvän, kun hän liisi alas. Tosin tuon ilme muuttui vähän synkemmäksi, mutta tahtoi kuulla hyvät uutiset.
"Minulla on uusi pikkusisko, se on semmoinen muistamaton ja jotain alle 10-vuotias, sen vanhemmat on kuollut jossain tapaturmassa, ihan ku minunki. Se muutti mun edelliseen pesään, ku olin menossa tuhoamaan sitä mun pesää ja Rahkin pesää, niin tapasin sen siellä oravatammella vähän eksyksissä", se alkoi kertomaan.

"Ja sitten se tuli käymään mun uudella pesällä ja pelästyi lunnia ja minä menin esittelemään lunneja, kun olen joskus vaihtanut niiden kanssa puheita, mutta sitten siellä yhtäkkiä olikin hirveesti kivipölyä ja kalliosta sortui osa. Osa niistä lunneista kuoli siinä ja yks pieni lunninpoikanen jäi orvoksi, mutta se Atal, se johtaja-akka otti sen huostaansa. Sitten ne tarjos meille niitä kuolleita ruuaksi, sanoi että se vahvistais ystävyyttä, mutta minä sitten sanoin, että 'ystävyys ois vahvempaa, jos niille antais lunnien oman hautausmenon'. Vitsi se oli upean näköstä ku ne kaikki elävät lunnit nous siivilleen ja sit ne kannatteli niitä pieniä poikasiaan samalla kun ne esitti sen surutanssin ja sitten ne laski hellästi ne kuolleet meren huomaan ja ne näytti ne kuolleet, niinku ne ois lähteny uimaan", Tuqidag selitti ihan hämmästyneellä äänellään.

"No sitten sen pikkusisko Silin, siipin tuli kivimurskasta haavoja ja mä käskin syödä sen pajunkuorta, että sen siivet paranis", Tuqi sanoin ylpeällä äänellä, mutta sitten hänen äänensä muuttui vaisuksi.
"Olis sit vielä yks huonompi juttu", Pikkuinen laski silmänsä maahan ja kuikisteli Necrosta hetken.

[Raptor]

Necros

Necros oli ilahtunut siitä, että Tuqidag oli tullut käymään, mutta toisen puhuessa huonoista uutisista olemus synkkeni. Hän toivoi, ettei toinen ollut mennyt haastamaan riitaa niiden kotkien kanssa. Tuqigilta pyydettiin kuitenkin ensin hyvät uutiset. Toinen kertoikin jostain toisesta tuulihaukasta, jonka siskoksi oli ilmeisesti ruvennut. Necos nyökytteli päätään kuuntelemisen merkiksi. Oli varmasti ollut hienoa nähdä niin paljon lunneja. Necroskin oli nähnyt joskus muutaman, kun oli käväissyt huvin vuoksi hieman kauempana sademetsästä.

Tuqidag kertoi, että oli opastanut pikkusisarensa syömään pajunkuorta. "Hienosti tehty", Necros sanoi. "Pajunkuori kyllä auttaa lähinnä kipuun, mutta kyllä siivet varmaan parantuvatkin sitten hieman nopeammin", kasuaari sanoi.
Sitten toinen mainitsi sen huonomman jutun. "Antaa kuulua", Necros sanoi kuten kunnon isoveljen kuului.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuinen hieman arasteli sitä, että kertoisi siitä huonommasta jutusta. "Mä menin joelle kalastamaan", se aloitti vaikeesti ja lisäsi: "Se on haukkojen alueella, minne menin." Hän levitti sitä kipeää siipeään ja näytti että siinä ollut haava oli kasvanut. "Siellä oli kotka, mutta ei se sama. Luulen, että se oli niiden laumanjohtaja", Tuqi selitti apeana ja jatkoi: "En minä aikonut mitään, olisin vain pyytänyt lohen ja lähtenyt pois, mutta se viha vain jostain kumpusi." Tuqidaan ääni muuttui kiukkuiseksi. "Sitten minä vain hyökkäsin ja me tapeltiin varmaan pitkän aikaa ja se uhkas tappaa kaikki minun läheiset, mutta minä sanoin ettei mulla oo ketään ja siitäkös se vasta innostu. Minä taisin epähuomiossa herjata sitä paviaani-kotkaksi ja se vain suuttui enemmän. Minä kuulin ku jostain kuului toisen haukan ääni ja huusin sille, että lähtee pois ja että paviaani-kotka tuli kylään", Tuqi selitti hieman rauhallisemmin ja vilkuili Necrosta. "Mutta mä sain siltä pyrstösulan irti", Tuqi hihkaisi, mutta huomasi, ettei se tainnut olla fiksu reagtio tuossa tilanteessa.

Tuqi näytti katuvalta, kun se katsoi Necrosta. "Sitten minä lensin metsään ja piilottelin siellä tunteja, ennen ku lensin pesälle takas, enkä mä sen takia tullu moneen päivään, ku mä en halunnu, että se paviaani-kotka löytää sut", Tuqi sanoi ääni värähtäen. "Ja sit pari päivää mä tapasin sen Silin, niin sit mä olin sen kanssa", Tuqi sanoi ja katsoi hieman apeana Necrosta. "Anteeksi", se sanoi ja katsoi Necrosta, se tiesi, että oli tosi tyhmää hyökätä isomman kimppuun. "Mutta mä en voinu mitään sille, että mua suututti ku se tulisilmäinen kotka tappoi Rahkin", Tuqidag parahti itkuun.

[Raptor]

Necros

Necros kehotti, tai oikeastaan käski, pikkuista kertomaan, mitä oikein oli tapahtunut. Hän kuunteli toisen puheita ja katseeseen ilmeistyi häivähdys, joka kertoi tyytymättämyydestä ja ehkä hieman pettymyksestäkin tuulihaukkaa kohtaan. "Sinä haastoit niiden johtajan?" kasuaari ei voinut olla kähähtämättä väliin. Hän ei ollut kovinkaan perillä näistä laumojen jutuista, mutta kyllä hän oli kuullut tästä Bówasin uudesta johtajasta. "Sehän on harpyija. Ne voivat viedä laiskiaisia puista. Ja ne painavat varmaan viisi kertaa enemmän kuin sinä", Necros sanoi. Hän oli nähnyt sademetsässäkin muutaman harpyijan, jotka eivät ilmeisesti halunneet kuulua laumaan. Tuqidag kertoi taistelleensa harpyijaa vastaan ja kiskaisseen siltä pyrstösulan. Necros napsautti nokkaansa turhautuneena. "Huomaa kyllä, että olet nuori", hän tuhahti. Hän ei voinut mitenkään kuvitella, miksi ihmeessä Tuqidag oli mennyt haastamaan riitaa kotkan kanssa, varsinkin kun sellainen oli vasta tappanut hänen veljensä.

"Mulla ei ole mitään hätää kotkien kanssa tai yksinkään", Necros sanoi, kun Tuqidag jatkoi kertomustaan. Hän pystyisi kyllä puolustamaan itseään ihan hyvin melkein mitä tahansa vastaan, joka taistelisi kynsin tai hampain eikä esimerkiksi myrkyn avulla. Hän osaisi olla myös ihan yksinäänkin.
Kasuaarin tiukka olemus heltyi hieman, kun Tuqidag pyysi anteeksi. "Sinun pitäisi vähän ajatella", Necros sanoi, mutta ei kuulostanut niin vihaiselta. Hän painoi päänsä pikkuista vasten, kun tuo rupesi itkemään.

[Deleted]

Tuqidag

Necroksen ääni oli tiukka, kun tuo käski kertoa ne huonot uutiset. Pikkuinen alkoi kertoa tarinaansa ja sai kauhistuneita kommentteja väliin. Kun se oli lopulta saanut kerrottua typeryydestään, se oli hirveän pahoillaan. Se ei vain ollut oikeasti ymmärtänyt, miten typerä se oli ollut ja se tajusi sen vasta jälkikäteen. Pikkuinen oli purskahtanut itkuun, niin pahoillaan se oli typeryydestään ja Rahkin kuolema oli vieläkin sille kova paikka. "Annatko sinä anteeksi? Lupaan, että jos näen kotkan, lennän heti turvaan", se sanoi nyyhkien. Se kiehnäsi päällään toisen rintaa vasten ja pyysi sillä tavalla anteeksi.

[Raptor]

Necros

Necros ei voinut ymmärtää, miten Tuqidag oli saattanut olla niin sekaisin, että oli hyökännyt harpyijan kimppuun. Olisihan nyt luullut jo terveen järjen sanovan tuulihaukalle, ettei vähintään kolme kertaa suurempaa kotkaa vastaan kannattanut käydä taistelemaan. Kasuaari ei kuitenkaan saattanut olla kauaa vihainen, varsinkaan, kun pikkuinen alkoi itkeä. "Annan anteeksi, mutta älä enää tee mitään niin tyhmää", koiras sanoi ja painoi päätään toisen päätä vasten. "Minä olen muuten ihan huolissani täällä", hän lisäsi.

[Deleted]

Tuqidag

Tuulihaukka ei itsekään tiennyt, miksi viha oli kummunnut niin paljon, että se oli uskaltanut lentää itseään monta kertaa isomman linnun kimppuun. Pikkuinen kuitenkin katui kovasti typeryyttään ja alkoi itkeä häpeästä ja Rahkin ikävästä. Se aneli Necrokselta anteeksi ja tuo lupasikin antaa anteeksi. "Minä lupaan, ihan varmasti lupaan", se sanoi itkuisella äänellä. Kun Necros lisäsi, että se olisi muuten huolissaan Tuqista, pikkuinen tuulihaukka nosti silmänsä tuohon ja kysyi hämmästyneellä äänellä, ääni väristen: "Oletko?"

[Raptor]

Necros

Necroksen suuttumus Tuqidagin ajattelemattomuuta kohtaan oli jo oikeastaan haihtunut, koska hän oli nyt vain huolissaan pikkuisesta. Oli varmasti ollut rankkaa kokea niin paljon vähälle aikaa. Siksi Necros ei voinut olla toiselle vihainen, vaan antoi anteeksi. Hän vain haluaisi, että Tuqi olisi turvassa ja kunnossa. Tuulihaukka vaikutti hämmästyneeltä, kun Necros sanoi, että olisi huolissaan. "Tietysti", hän sanoi. "Olethan sinä minulle tärkeä", kasuaari lisäsi ja hieroi nokkaansa Tuqidagia vasten.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuinen oli ehkä hieman hämmästynyt, että Necros olisi huolissaan hänestä, sillä Rahk ei osoittanut, ainakaan samalla tavalla, välittävänsä. Tuqidag painautui veljeään vasten tiukasti, sillä lohdutus, mitä hän Necrokselta sai, hellitti sydämessä olevaa tyhjää tunnetta. "Minä lupaan tästä eteenpäin olla varovainen ja en tahallani ajaudu vaikeuksiin", se kuiskasi hiljaa. Sitten se perääntyi ja hihkaisi: "Mutta sain sen pyrstösulan irti."

[Raptor]

Necros

Necros oli päässyt yli isovelimäisestä suuttumuksestaan, vaikka olikin edelleen erittäin huolissaan ''pikkusisarestaan''. Hän pelkäsi, että toinen joutuisi nyt ongelmiin, kun oli haastanut riitaa kotkien johtajan kanssa. Tuqidag sanoi kuitenkin, että aikoi olla varovainen. "Hyvä. Minä kyllä luotan sinuun", Necros sanoi. Tuqidag sanoi vielä, että oli saanut pyrstösulan irti. Hetken aikaa Necros näytti vakavalta, mutta sitten hän virnisti ja pukkasi Tuqia hellästi jalallaan. "Hyvää työtä", hän sanoi. "Mutta et tee sitä uudestaan."

[Deleted]

Tuqidag

Vaikka Tugi tiesi tehneensä typerästi hyökätessään kotka-paviaani-johtajan kimppuun, sillä sehän oli riskialtista henkipeliä. Siksi se lupasikin olla jatkossa varovainen. Sitä hieman alkoi värisyttämään kehossa, kun se ajatteli omaa typeryyden hintaa.
Se ei kuitenkaan voinut olla hihkaisematta, sitä että se oli saanut toiselta pyrstösulan irti paviaani-kotkalta. Uusi veli vaikutti hetken ajan, ehkä jopa tympääntyneeltä, mutta tökkäsi kuitenkin hellästi kynnellään Tugia ja pikkuinen pöyhisti rintaansa ylpeänä.
Kun Necros mainitsi, ettei Tugi saisi toistaa temppuaan, siirsi Pikkuinen katseensa takaisin maahan ja vilkaisi isoveikkaansa silmäkulmien alta ja hymyili vienosti sanoessaan: "Minä lupaan."

Tuqidag ajatteli vaihtaa puheenaihettaan ja alkoi mutista apealla äänellää: "Rahkin pesässä oli hirveästi sen sulkia, minä keräsin ne ja koristelin oman pesäni niillä, että olisi näkyvä muisto Rahkista." Vaikka pikkuinen yritti estää, kyyneleet alkou valua vesiputouksen lailla sen silmistä. "Miksei typerä sota voi loppua?" se nyyhkytti isoveljensä rintaa vasten ja lisäsi nyyhkien: "Miksei kaikki vois vaan olla kavereita keskenään?"

[Raptor]

Necros

Necros oli tietenkin vihainen Tuqidagille siitä, että tuo oli hyökännyt harpyijan kimppuun, mutta samalla hän oli aika ylpeäkin toisesta, koska pikkuinen oli onnistunut pysymään hengissä taistelussa kotkaa vastaan. Kasuaari oli siis kovin ylpeä tuulihaukasta, mutta vannotti toista olemaan enää käymättä kotkien kimppuun. Hän oli itse nähnyt muutaman harpyijan ja ne olivat julmia olentoja. "Hyvä", Necros sanoi toisen lupaukseen.

Tuiqdag kertoi käyneensä veljensä sulkia omaan pesäänsä ja purskahti jälleen itkuun. Se kysyi, miksi sota ei voinut jo loppua. Necroksen kasvoilla käväisi vaikeasti tulkittava ilme, siinä oli mukana myötätuntoa ja sääliä. "Sota ei ole vielä edes alkanut", Necros sanoi vaisusti. "Kaikki vain odottavat, milloin viimeinen hiekanmuru putoaa ja romahduttaa kivikasan", Necros sanoi käyttäen taitavasti lintujen versiota ''se korsi katkaisee kamelin selän'' vertauksesta. Mutta koiras puhui totta. Sota ei ollut vielä alkanut. Se oli vasta tulossa.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuinen oli painautunut kasuaarin rintaa vasten. Kyllä se tiesi, ettei sota ollut vielä, mutta siltä se tuntui. "Joutuuko kaikki sotaan?" se kysyi ääni väristen, Tuqista tuntui, ettei todellakaan tahtoisi lähteä sotimaan, se oli jo kaksi kotkaa onnistunut pakenemaan, mutta ei varmasti useampia. "Onko siltä missään turvassa?" se jatkoi kyselyään. Sen silmistä valui kyyneleet ja sen ääni värisi surullisena. Se kiehnäsi isoveljeään vasten, se alkoi ajatella itseään ja niitä kahta kotkaa, varsinkin harpyija ja oma typeryys saivat pikkuisen tärisemään pelosta. "Miksi minä olin niin tyhmä, että hyökkäsin sen kimppuun? Se ei takuulla unohda typeryyttäni ikinä", Tuqidag mutisi hiljaa.