Siipirikkona vaan, yksin kuljeksin vaan [Päättynyt

[Deleted]

//Raptor //

Tuqidag

Nuori Tuulihaukka piti uudesta pesästään, jota hän oli ystävänsä kanssa tehnyt. Piti hän jostain muustakin, hän ei voinut sitä kieltää.
Hänen siipensä oli vieläkin kipeä, mutta hän kaipasi Necrosta ja tämän seuraa, hän oli vanhempi, kuin Rahk oli ollut ja vaikka eri lajia, niin Tuqidag piti häntä ehkä jonkinlaisena isä- tai isovelihahmona.

Kun hän näki tutun puun ja tähtihedelmät hän lensi heti räpistelemään yhtä hedelmää irti. Kun se tömähti maahan, huomasi hän kohta tutun ärripurrin.
"Necros", se parahti ja yritti liitää tämän lähelle mahdollisimman varovasti. Sen siivessä oli vieläkin verestävä haava, eikä sitä voinut olla huomaamatta.
Kun se oli laskeutunut lähelle Kypäräkasuaaria, se mutisi: "Kotka tappoi Rahkin." Se alkoi nyyhkyttää onnettomana.

[Raptor]

Necros

Kasuaari oli ollut kumman levoton viime aikoina. Se oli huomannut vilkuilevansa ympärilleen, lähinnä ylös kuin etsien tai odottaen jotain. Se oli muutenkin varsin varuillaan, sillä hän oli kuullut huhua valtavasa tulisilmäisestä kotkasta Lemujoella. Ei Necros uskonut, että kotkasta olisi vastusta hänelle, mutta hän taisikin pelätä Tuqidagin puolesta, pikkuinen tuulihaukka voisi saada päähänsä tulla käymään ja joutua kotkan uhriksi.

Necros oli asettunut makuulle tähtihedelmäpuunsa juurelle ja painanut pään siiven alle. Se ei kuitenkaan varsinaisesti nukkunut, vaan kuuli kaikki ympäristön äänet. Kohta se kuuli tömähdyksen läheltään ja ponkaisi pystyyn. Koiras näki maassa tähtihedelmän ja pian Tuqidagin. "Pikkuinen, heitteletkö sinä minua hedelmillä?" hän kysyi ehkä hieman äkeissään, mutta huomasi sitten toisen siiven ja huolestui. Tuulihaukka kertoi, että kotka oli tappanut Rahkin, veljen. "Voi ei, otan osaa", kasuaari sanoi. Se laskeutui takaisin makuulleen, jotta olisi lähempänä tuulihaukkaa ja hieroi toisen kaulaa nokallaan.

[Deleted]

Tuqidag

Tuqidag rauhottui hieman, kun toinen hieroi nokallaan sen kaulaa.
"Miksi minulta viedään kaikki?" se nyyhkytti. Sen silmistä valui kyyneleet, kun se oli menettänyt koko perheensä. "Miksei kotkat voi antaa meidän olla rauhassa?" se kysyi onnettomana ja painautui toisen rintaa vasten. Sillä ei ollut enää perhettä ja isoveli ollut hänen ainoa läheisensä ja sekin oli häneltä riistetty.
Sen koko keho tärisi, kun se alkoi itkien kertoa: "Rahk käski minut Lemujoelle kertoakseen jotain, mutta kun pääsin perille, oli se Kotka napannut Rahkin ja minä hyökkäsin kiukkuisena sen kimppuun. Kun kopautin sitä nokalla päähän, se pudotti Rahkin ja me tapeltiin vaikka kuinka kauan. Ja se repi minun siipeni. Ja kun pääsin lopulta etsimään, Rahkin vatsa oli ihan täynnä haavoja ja sillä oli lasittunut katse."

[Raptor]

Necros

Necros ei ollut kovinkaan hyvä lohduttaja, mutta hän teki parhaansa. Hän hieroi toista nokallaan ja kurisi hiljaa. Tuqidag kysy, miksi tuolta vietiin kaikki. "Elämä on joskus vaikeaa", Necros sanoi. "Usko pois, kaikki kääntyy vielä hyväksi", koiras sanoi hiljaa.
Tuqidag kertoi, että kotka oli hyökännyt tämän veljen kimppuun ja että tuulihaukka oli taistellut kotkaa vastaan. "Sinä olit todella urhea. Rahk oli varmasti ylpeä sinusta, pikkuinen", Necros sanoi. Hän siirtyi hieman lähemmäs toista ja peitti haukan siivillään kuin halaukseen. "Kuule, Rahk näkee sinut varmasti tälläkin hetkellä. Ja hän on sinusta valtavan ylpeä. Selvisit siltä kotkalta ja yritit pelastaa hänet. Sinulla on oikeus surra, mutta et saa jäädä liikaa murehtimaan asiaa", Necros sanoi. "Kaikki kääntyy vielä hyväksi.''

[Deleted]

Tuqidag

Pikku tuulihaukka painautui lähemmäs Necrosta. "Luuletko tosiaan, että se oli ylpeä minusta? Minähän olin sille varsinainen riesa", se kysyi itkien tuolta. "Näkeekö se minut?" Tuqidag kysyi hämmästyneenä. Hän ei voinut olla nostamatta nokalleen pientä hymyä, Necroksen sanoista. Yhtäkkiä se vetäytyi tuosta ja nosti päänsä urheasti pystyyn ja levitti molemmat siipensä niin leveälle kuin sai ne, vaikka sen ilmeestä näki, että siipeen sattui kovasti. "Minä aion näyttää sille, että minä olen urhea! Enkä enää itke! Näytän Rahkille, että minä aion elää vanhaksi mummoksi ja teen sen vielä ylpeämmäksi. Ja se voi äidin ja isän kanssa ylpeillä minusta!" se huudahti, mutta vaikeni lopulta ja sulki silmänsä. Sen siipeen sattui aika paljon.

Sen silmät kuitenkin olivat surua täynnä. "Mutta minusta olisi kyllä kivempaa jos ne olisi täällä minun kanssani. Minä vielä kostan sille pirun kotkalle, että se vei minun veljeni", se parahti jälleen ja meni takaisin toisen luo ja kiehnäsi onnettomana tuon rintaa vasten. Se tunsi olonsa orvoksi ja kovin pieneksi, eikä sen siivessä oleva kipu parantanut sen oloaan yhtään.

[Raptor]

Necros

"Varmasti oli", Necros sanoi lohduttavasti. Sitten Tuqidag levitteli siipiään ja sanoi, ettei enää itkisi. Necros hymyili hieman. "Perheesi on varmasti ylpeä sinusta", koiras sanoi. Oli hienoa, että toinen jaksoi uskoa, vaikka olikin menettänyt aivan hirveästi. Necros oli käytännössä menettänyt perheensä myös, vaikka se olikin tietysti ihan eri asia, koska hänen perheensä olisi elossa.

"Uskon, että haluat kostaa, mutta ei sinun kannata lähteä kostamaan. Kotkat ovat valtavia, sinulla saatoi käydä tuuri kerran, mutta sinun ei kannata lähteä haastamaan sitä uudestaan. Kotkat ovat julmia, ne eivät anna armoa", Necros sanoi ja painoi taas nokkansa toisen päätä vasten. Sitten se irrottautui hieman haukasta. "Odota siinä pikkuinen, tulen pian takaisin", hän sanoi. "Jos tulee hätä, huuda ja lennä puuhun", koiras ohjeisti ja katosi pensaikkoon.

Necros etsi erästä kasvia, joka lievitti kipua. Koiras oli löytänyt sen vahingossa, kun oli kerran syönyt puun kuorta nälkäänsä. Pian hän löysikin samanlaisen puun ja alkoi kynsiä siitä kuorta irti. Necros yritti toimia nopeasti, sillä haavoittunut lintu oli houkutteleva saalis. Kun kuorta oli kerätty tarpeeksi hän toimi ne nokkaansa ja lähti reipasta juoksua takaisin Tuqidagin luokse.

[Deleted]

Tuqidag

Nuori Tuulihaukka ehti nähdä vain vilauksen, kun tuo pyysi odottamaan.
Odottaessaan hän pohti tuon sanoja kostamisesta ja katsoi arkana ympärilleen. Se tepasteli ympäriinsä hermostuneena, mutta pian Necros olikin taas paikalla.
"En minä lähde kostamaan, jos sanot niin", hän kuiskasi. "Missä sinä kävit?" se kysyi lopulta ja näki sen nokassa jotain.
"Mitä tuo on?" hän jatkoi kysymistään ja katsoi tuota silmiin.

[Raptor]

Necros

Kasuaari jätti Tuqidagin hetkeksi aikaa yksinään ja lähti hakemaan toiselle lääkettä. Hän luotti, että haukka osaisi olla hetken aikaa yksinään vaikka olikin loukkaantunut, mutta silti kiirehdittiin. Pedot osasivat olla kavalia ja nopeita.
Necroksen palatessa takaisin toinen oli päätynyt luopumaan kostosta. "Hienoa", Necros sanoi nokka täynnä kuorta, joten hän tiputti ne maahan ja toisti sanansa. "Kävin hakemassa sinulle apua", hän sanoi vastaten kahteen edelliseen kysymykseen. "Syö tuota", hän sanoi ja tökkäsi kynnellään kuorta. Äänensävy antoi ymmärtää, että vastustus oli turhaa. Hän pakkosyöttäisi kuoren toiselle, jos muu ei auttaisi.

[Deleted]

Tuqidag

Tuqidag katsoi kuoria ja Necrosta. Necroksen ääni oli sen verran vaativa, että nuori Tuulihaukka otti yhden niistä suuhunsa, mutta se sylkäisi sen pois. "Yäk", se sanoi ja irvisti, mutta se näki toisen ilmeestä, ettei auttanut pulikoida vastaan, niinpä se söi ne hitaasti ja irvistellen. "Oletko tyytyväinen?" se kysyi lopulta koiraalta, katsoen tuota silmät kipunoiden. Se ei tykännyt niiden mausta ollenkaan.
Yhtäkkiä se huomasi, että kipu siivessä hellitti. Se tuijotti hämmästyneenä siipeään ja Necrosta ja taas siipeään. "Mitä se oli?" se kysyi ihmeissään.
Sen silmistä paistoi hämmentynyt kiitos ja se meni kiehnäämään kiitollisena Necrosta vasten.
"Oletko sinä minulle uusi veli?" se kysyi lopulta ujosti.

[Raptor]

Necros

Tuqidag sylkäisi ensimäisen kuorenpalasen suustaan, mutta Necros ei antanut periksi. Olisi toisen omaksi parhaaksi syödä se, joten vastustelua ei nyt hyväksytty. Necros vahti tarkasti, että toinen söisi kuoren. "Olen. Erittäin tyytyväinen", koiras vastasi ja hymyili.
Necros oli vähällä purskahtaa nauruun nähdessään toisen ilmeen, kun haukka vilkuili siipeään ja kasuaaria. "Se oli erään puun kuorta. Se parantaa kipua", koiras kertoi. "Voin näyttää sen sinulle kohta", hän sanoi ja hymyili taas, kun toinen tuli kiehnäämään häntä vasten.
Tuqidag kysyi, olisiko Necros hänelle uusi veli. Se sai koiraan syvän liikutuksen valtaan. "Tietenkin pikkuinen, tietenkin", hän sanoi ja painoi nokkansa toisen päätä vasten. Sisäisesti Necros kiljui riemusta. Hän oli tärkeä jollekulle, joku välitti hänestä ja häntä tarvittiin.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuinen huomasi, että toinen meinasi purskahtaa nauruun, nähdessään Tuqidaanilmeen. Kun se kuuli, että jonkun puun kuori parantaisi kipua, se oli hämmästynyt, mutta uskoi sen tietenkin, sillä niinhän oli juuri käynyt.
Pikkuisen kurkusta lähti tuttu kurina, joka tuli silloin kun se oli helpottunut ja tyytyväinen. Se tunsi olevansa turvassa tuon suuren Kypäräkasuaarin luona ja se kiehnäsi edelleen tuota vasten, nyt sillä oli jälleen veli, veli jonka se oli vieläpä itse saanut valita. Huomaamattaan pikku Tuulihaukka nukahti tyytyväisenä Kypäräkasuaarin vierelle, se ei ollut nukkunut kunnolla hyökkäyksen jälkeen, mutta niin helpottunut se oli uudesta veljestä ja kivun katoamisesta, ettei se mahtanut unenvallalle mitään.

[Raptor]

Necros

Necros oli saanut toisen siiven kivun hellittämään pakkosyöttämällä toiselle pajun kuorta. Kasuaari oli myös lupautunut veljeksi toiselle, mikä aiheutti kurinaa tuulihaukan nokasta. Necros hymyili hieman. Koiras huomasi hetken kuluttua, että toinen olikin nukahtanut. Kasuaari peitteli toisen siivillään ja painoi päänsä siiven alle. "Nuku hyvin pikkuinen", se sanoi ennen kuin ummisti silmänsä.

[Deleted]

Ally

Tuqidag kiehnäsi kasuaarin kyljessä unissaan, se näki unia isästä ja äidistä ja Rahkista ja jopa siitä kotkasta. Aamuaurinko sai sen siristään silmiään hämmentyneenä ja se huomasi Necroksen vierellä. Se tunsi olonsa levolliseksi ja se venytteli siipiään raukeana. "Se ei ole enään kauheen kipeä", se hihkaisi Necrokselle. "Minun uusi veljeni taitaa olla velho", se kujeili omaan tapaansa innoissaan ja pökki tuota nokallaan hellästi, niinkuin se toisinaan oli tökkinyt Rahkia kiusatessaan tuota.

[Raptor]

Necros

Kasuaari suojeli pikkuista siivillään koko yön. Necros heräisi vain hetkeä aikaisemmin kuin Tuqidag joten tuo päästi toisen pois siipienäsä alta. Se nousi seisomaan ja verrytteli hieman jalkojaan. Sillä aikaa tuulihaukka oli herännyt. "Hyvä", Necros sanoi ja poimi nokkaansa yön aikana puusta pudonneen hedelmän. "Niin, olen oikea poppamies", se totesi hieman huvittuneena. "Voin opettaa sinullekin hieman mystisiä kykyjäni", hän sanoi.

[Deleted]

Tuqidag

Tuulihaukka haukotteli leveästi ja heilutteli vahingoittunutta siipeään, hieman sitä pisteli, mutta se jomottava kipu, mikä oli kaksi päivää ollut oli lieventynyt. Se tepsutteli ympäriinsä ja venytteli itseään. "En palannut sen kotkan jälkeen enää kotipesälle. Tapasin yhden haukan ja se auttoi minut kivikkorantaan ja auttoi rakentamaan uuden pesän erääseen kallioon", se kertoi uudelle veljelleen.
"Opeta vain, minäkin haluan olla velho", se alkoi nauraa kun Necros ehdotti opettavansa poppamies taitojaan, vaikka kyllähän se tiesi, että ne oli puppua, mutta kuitenkin Necros oli viisas ja tiesi takuulla sellaisia rohtoja, mitä Tuqidag ei tiennyt, kuten senkin joka poisti siivestä kipua.