Muutoksen tuulet

[Pandora]

//Tattuska Sakuran kanssa //

Shaular

Päivä oli puolipilvinen ja tundralta puhalsi viileä tuuli. Se sopi hyvin Shaularille, jota kotiseudun tuulet rauhoittivat. Tämä oli erittäin tärkeä päivä hänelle ja koko Hérasille. Tänä päivänä koko haukkalauman elämä muuttuisi. Paremmaksi tietenkin kuin nyt. Jo pitkään piekanaa oli vaivannut heidän laumansa nykyinen tila. Ruuan puute oli vaivannut heidän laumaansa, mutta nykyinen johtaja ei ollut tehnyt asialle yhtään mitään. Sakura oli vain elänyt niin kuin ei olisi mitään ongelmia. Shaular oli kyllästynyt siihen ja hän oli päättänyt muuttaa asiat täysin. Tänään olisi täydellinen päivä. Sakura oli pitämässä jonkinlaista puhetta aukiolla melkein koko lauman edessä. Mikä olisikaan parempi tilaisuus.

"Muistakaa, että minä puhun. Te suojaatte selustaani", Shaular sanoi tiukasti tovereilleen. Hän oli saanut puolelleen muutaman vartijan, jotka olivat isokokoisia kuningashiirihaukkoja. Joukkoon kuului myös kaksi tunturihaukkaa ja muutama muu isokokoinen laumalainen.
"Jos syntyy ongelmia, taltutatte ne, mutta pysykää aisoissa. En halua, että minua pidetään hirviönä." Shaular ei todellakaan tahtonut menettää lauman luottamusta. Kapinoivaa laumaa oli hankalaa johtaa ja kapinoiden tukahduttaminen veisi voimia todellisesta ongelmasta eli ruokapulasta. Piekana oli kuitenkin luottavainen sen suhteen, että häntä kannatettaisiin. Monet pitivät hänestä ja oma tukijoukko antaisi varmasti tarvittavaa turvaa.
"Oletteko valmiita?" koiras kysyi tovereiltaan, jotka nyökyttelivät. "Hyvä. Lähdetään siis." Shaular kohosi siivilleen ja suuntasi kohti Johtajan puuta. Hän ei voinut pidätellä tyytyväistä hymyä. Kohta hän asuisi siinä puussa. Hän nostaisi Hérasin uuteen loistoon ja pakottaisi Bówasin antamaan heille metsästysluvan.

Pian aukio tuli näkyviin. Maassa ja puiden oksilla istui jo monia haukkoja odottamassa, että johtaja alkaisi puheensa. Shaularin pitäisi olla paikalla Sakuran vierellä, kuten varajohtajan tehtäviin kuului. Hän kääntyi ryhmänsä puoleen.
"Pitäkää puuta silmällä. Kun räpäytän siipiäni kahdesti, lennätte paikalle. Tobo ja Fero, te pidätte Sakuran paikoillaan ja te loput pidätte silmällä yleisöä. Onko selvä?" Tobo ja Fero, kuningashiirihaukat, nyökkäsivät samoin muut.
Sanomatta muuta piekana lehahti lentoon ja lensi johtajan puulle ja asettui omalle paikalleen, johtajan oikealle puolelle. Hän näki Tobon ja Feron siirtyvän hieman lähemmäksi. Tunturihaukka Maida siirtyi aukion laidalle keskelle suurinta haukkakeskittymää veljensä kanssa. Loput levittäytyivät aukion sivuille. Kaikki olisi valmista. Mikään ei voisi pilata tätä hetkeä.

[Tattuska]

Sakura oli herännyt valmistautuneena tähän päivään. Tänään hän pitäisi puheen laumalleen pitkästä aikaa. Hän ei ollut pitänyt minkäänlaista puhetta vähään aikaan, ja oli viime aikoina ollut muutenkin kauempana laumansa luota, miettimässä kuinka ratkaisisi Hérasissa jo pitkään vaivanneen nälkäpulan. Paras idea olisi varmaankin vain vaatia kotkilta maita metsästykseen, mutta niiltä kovapäiltä tuskin irtoaisi maita haukoille, ainakaan ilman suurta taistelua, jota Sakura juuri yritti parhaansa mukaan välttää.
Mutta tämä päivä oli varattu puheelle. Naaras ei ollut ehtinyt paljoakaan harjoitella tai suunnitella puhettaan, joten tänään piti vain imrovisoida niin hyvin, ettei kukaan huomaisi naaraan valmistautumattomusta. Sakura venytteli siipiään ja oli valmiina astumaan ulos pesästään. Tuo astahti pesästään ulos oksalle, jossa puhe pidettiin ja huomasi monen haukan istuvan muilla oksilla odottaen, että Sakura aloittaisi puheensa. Sakura kuitenkin jäi odottamaan varajohtajan, Shaularin saapumista, jossa ei kestänytkään kauaa. Hän katsahti varapäällikköönsä, ennen kuin aloitti puheensa. "Kiitän kaikkia, jotka ovat tänään tulleet tänne tänään", tuo aloitti kun "yleisö" oli hiljaa. "Kuten jotkut ovat saattaneet huomata, olen ollut jonkin aikaa poissa täältä, mutta minulla on ollut hyvä syy siihen. Olen miettinyt miten hoitaisin Hérasissa jo hetken aikaa pyörineen nälkäpulan, mutta en vielä ole tullut minkäänlaiseen päätökseen. Yksi vaihtoehto olisi tietenkin häipyä täältä, ja etsiä toinen paikka jossa olisi tarpeeksi ruokaa.." Sakura ilmoitti ja muilta oksilta alkoi kuulua jonkin verran myöntäviä hymähdyksiä, mutta suurimmalta osalta kieltäviä huuteluita. Hérasin jäsenet eivät selvästikään olleet halukkaita luopumaan reviiristään, eikä kyllä Sakurakaan sitä halunnut, mutta jos hän ei keksisi muuta vaihtoehtoa, heidän täytyisi lähteä.

[Pandora]

Shaular

Sakura olikin jo paikalla, kun Shaular saapui. Hän nyökkäsi muodollisesti johtajalleen, mutta ei suonut tuolle enempää huomiota. Se ei kuitenkaan ollut mikään ihme. Piekana oli tunnettu jäyhästä ja hieman tylystäkin olemuksestaan, joten kukaan ei erityisemmin välittänyt siitä, jos koiras ei hymyillyt tai tervehtinyt nyökkäystä suuremmilla eleillä. Ehkä tapoja pitäisi muuttaa hieman, kun hän astuisi johtaja paikalle. Tai mitä turhia. Olihan kaikki sujunut hyvin siihenkin asti.
Piekana kuunteli tarkkaavaisesti varpushaukan puheita. Hän hymähti hiljaa, kun toinen mainitsi, ettei ollut päässyt tulokseen pohdinnoissaan. Oliko se mikään ihme? Shaular epäili, ettei toinen ollut tehnyt yhtikäs mitään. Pakoillut vain velvollisuuksiaan ja sälyttänyt kaiken varapäällikkönsä harteille. Se ei kuitenkaan haitannut Shaularia, koska ainakin hänestä oli jäänyt positiivinen kuva lauman auttajana. Toisin kuin Sakurasta. Koiras hymyili pienesti tyytymättömille huuteluille, jotka muuttoehdotus sai aikaan. Hyvä, hyvä. Shaular katseli yleisöä. Hänen joukkonsa olivat edelleen paikoillaan.

Katse luotiin Sakuraan. Toisesta olisi voinut tulla hyvä johtaja, mutta valitettavasti toinen oli liian nuori ja liian kokematon. Piekana leyhäytti siipiään kaksi kertaa. Hän huomasi, kuinka Tobo ja Fero lähtivät liitämään puuta kohti. Kaksi suurikokoista koirasta laskeutui samalle oksalle johtajan kanssa.
"Olen pahoillani keskeytyksestä", Shaular sanoi katsellen Sakuraa. "Tai oikeastaan. En olekaan." Katse luotiin haukkoihin, jotka olivat selvästi hämillään tapahtumien käänteestä.

[Tattuska]

Sakura katseli haukkoja ja vilkaisi nopeasti myöd Shaulariin nähdäkseen oliko tämä jotain mieltä muutosta. "Mutta, emme kuitenkaan ole lähtemässä muuta kuin pakon edessä! Yritän puhua haukoille hieman metsästystilaa kotkien luota. Mutta jos saan heiltä alueita metsästykseen, siellä ei saa tehdä muuta!" Sakura ilmoitti ja katseli jälleen laumaansa jotka eivät viitsineet oikein olla mitään mieltä asiasta, vaan pysyivät tavallisen hiljaisina lukuunottamatta muutamia lintuja jotka juttelivat jotain omaa keskenään hiljaisesti. "Pahoittelen vielä kerran äkkinäistä poistumistani, mutta uskon, että Shaular on toiminut hyvin minun ollessa poissa, tai ainakin siltä se vaikuttaisi", Sakura pahoitteli. Tuo jatkoi puhettaan puhuen kaiken maailman ajankohtaisista asioista, ja vastaten välillä laumasta kuuluvii kysymyksiin niin taidokkaasti kuin vain kykeni.

Yhtäkkiä Sakura huomasi Shaularin räpäyttävän siipiään kaksi kertaa ja huomasi kahden, melkein naarasta kaksi kertaa isompien haukkojen liitävän hänen kanssaan samalle oksalle. Sakura ihmetteli toisen anteeksipyyntöjä keskeytyksestä, ja niiden perumisesta. "Shaular.. mitä tämä merkitsee?" Naaras kysyi. Hän oli aivan yhtä pihalla tästä kuin melkein koko muu haukkalauma.

[Pandora]

Shaular

Shaular kuunteli hivenen tylsistyneenä ja itsekseen hymähdellen Sakuran puhetta. Niin. Nyt sitä sanottiinkin, että lähtö olisi vain pakon edessä. Antaisivatko he muka kotkille sen tyydytyksen, että vetäytyisivät pois saarelta, jolla olivat asuneet aikojen alusta lähtien? Aivan naurettava ajatus. Piekana oli varma, ettei kukaan muukaan pitänyt varpushaukan lähtöpuheista, vaikka tuo yrittikin korjailla niitä lupauksilla neuvotteluista. Tuollaisella lepsuiluasenteella ei saanut aikaiseksi mitään. Piti vaatia eikä rukoilla.
Sitten johtaja pahoitteli poissaoloaan ja sai piekanan muuten nyreille kasvoille kohoamaan jopa hymyn. Hän todellakin oli toiminut hyvin johtajan sijaisena ja siksipä hänen olikin täysin oikeutettu vaatimaan titteliä itselleen.

Tuumasta toimeen. Kaksi siipien räpäytystä ja Tobo ja Fero olivat paikoillaan. Haukkayleisö heräsi horroksestaan ja alkoi liikehtiä levottomasti supisten hiljaa keskenään. Johtaja oli aivan yhtä pihalla kuin kaikki muutkin, mikä tuntui varsin miellyttävältä.
"Tämä merkitsee sitä, Sakura hyvä, että sinun on tullut aika astua syrjään johtajan paikalta", hän sanoi katsoen pienemmän petolinnun silmiin.
"Sinä olet hoitanut tehtäväsi johtajana huonosti. Sanoit sen itsekin, minä olen toiminut hyvin sinun sijaisenasi. Minulla on oikeus olla tämän lauman johtaja", koiras jatkoi niin kovaan ääneen, että varmasti jokainen paikalla olija kuuli.
"En tahdo tehdä sitä väkivalloin vaan toivon, että te Hérasin haukat ymmärrätte minun olevan parempi johtajana kuin Sakura. Hän oli poissa kauan "pohtimassa", mutta ei siltikään ole keksinyt ratkaisua ongelmaamme. Minä olen huolehtinut teistä hänen poissaollessaan." Sopimuksen mukaisesti Shaularin oman joukkion kannattajat nyökyttelivät päätään ja puhelivat hyväksyvästi saaden muutaman muunkin joukkoonsa. Osa tuntui olevan Shaularin puolella, mutta sitten oli joukko niitä, jotka kannattivat Sakuraa.

"Miksi meidän pitäisi hyväksyä sinut johtajaksemme?" joku haukkojen joukosta huusi. "Sinä olet vallankaappaaja. Miksi luottaisimme sinuun?" Moni haukka yhtyi tähän ja kiihkeämpi keskustelu alkoi kaikua aukiolla.