Friend or not?

[Deleted]

// Pandora! //

Falcon

Hiljainen, hiukan pelottavakin havumetsä kimmelteli aamuauringon valossa. Sen puut pysyivät hiljaa paikollaan, kuin odottaen että aurinko lämmittäisi niitä; mutta auringonsäteet eivät päässeet raskaan havumetsäkaton lävitse. Joissakin kohtaa oli rakoja, joista auringonvalo tulvi alas sammale - ja varpuskasvustoon. Vanhan puun oksalla istui pienikokoinen nuolihaukkka, joka sekin yritti hakea lämpöä näin koleana aamuna. Eihän sillä ollut yhtä paksua sulkapeitettä, kuin muilla isommilla linnuilla. Koirashaukka paranteli asentoaan, ja suki sulkapeitettään, ensin siivistä, ja sitten mahanaluksestaan. Huomasipa koiras, Falconiksi nimetty sitten että sen viestinviejän tummansininen läiskä oli haalistunut rinnassaan. Läiskä oli saatu aikaiseksi mustikoista tehtyä "mehua" siihen hieromalla. Argh! Täytyy pian mennä hakemaan marjoja ja vahvistaa läiskää.... koiras mietti hetken, viimeistellen sitten sukimisensa ja ottaen paremman asennon havupuun oksalla. Nyt se ei kuitenkaan hommaansa jaksaisi tehdä, sen verran tylsistynyt se oli. Enemmänkin se kaipasi jonkinnäköistä piristystä ja seuraa, muttei pieni viestinviejä haukka sitä tietenkään osakseen saanut. Kukapa nyt pienikokoisen koiraan seurassa tahtoisikaan olla...

Uppoutui Falcon sitten hetkeksi mietteisiinsä, istuskellen samalla hetkellä siinä samaisella puunoksalla, missä kokoajan oli istunutkin. Koiraasta oli mukava katsella aamuhuuruista maisemaa. Jotenkin se oli niin kaunista.. muttei koirashaukka sitä koskaan kellekkään ole tohtinut sanoa. Naurausivat varmaankin vain.. niin.

[Pandora]

//Täältä tullaan //

Shaular

Oliko mitään mukavampaa kuin tulla hätistetyksi ylös omasta mukavasta pesästä auringonnousun aikaan? Kyllä. Kyllä oli. Shaular olisi voinut luetella vaikka kuinka monta asiaa, jotka olivat hauskempia kuin se. Joku typerä ja aamuvirkku viestinviejä oli tullut tökkimään häntä ylös. Kun piekana oli saanut itsensä hereille, kävikin ilmi, ettei viesti ollutkaan hänelle vaan jollekin Shalalle, joka ei edes ollut piekana! Kiukusta kihisten koiras oli häätänyt mokoman tompelon jatkamaan tehtäviään. Uni ei tietenkään enää siinä vaiheessa tullut, joten koiras oli päättänyt lähteä lentelemään ympäriinsä.

Shaular oli lennellyt ympäri havumetsää, jossa asui varapäällikön virkansa takia. Kaunis aamu oli saanut koiraan rauhoittumaan ja pahin kiukku oli jo laantunut. Piekana laskeutui männyn oksalle ja katseli sieltä ympäristöään. Nälkä alkoi kyllä jo kurnia vatsassa, joten kullanruskeiden silmien katse suunnattiin maantasalle, jos siellä sattuisi vilistelmään jokin jyrsijä.
Ja kyllähän siellä vilistikin. Pahaa-aavistamaton metsämyyrä. Shaular seurasi sitä hetken aikaa katseellaan ja hypähti sitten alas oksalta syöksyen myyrän kimppuun. Shaular ei ollut mikään mestari metsästämään puiden joukossa, hän oli tundraeläjä, mutta vähitellen hän oli alkanut oppia eikä enää törmäillyt puihin. Shaular nappasi myyrän kynsiinsä ja lensi takaisin puun oksalle.
Laskeuduttuaan oksalle Shaular huomasi nuolihaukan, joka istui puun oksalla. Hän oli ilmeisesti meinannut lentää kyseisen linnun päälle kaartaessaan nykyiselle oksalleen. Hassua, ettei hän huomannut toista aiemmin.

//Tästä tuli vähän kökköisä, olen hieman ruosteessa Shaularilla pelaamisessa. //

[Deleted]

// Onpas mulla kestänyt tässä.. //

Falcon istuskeli yhä tyytyväisenä oksallaan, kunnes sen silmät räpsähtivät auki aivan sen viereltä lentäneestä linnusta. Säikähtäneenä hypähti se sitten ylöspäin, räpäyttäen siipiään hurjasti ja päätyen yhtä ylemmälle oksalle. Koirashaukka sytytti katseensa tähän toiseen lintuun, joka paria oksaa kauempana istuskeli. Suhteessa Falconiin suurikokoinen haukka istuskeli puun oksalla, kynsissään roikkuen ilmeisesti vastapyydetty myyrä. Falcon väräytti siipiään, ja liidähti pari oksaa lähemmäs. "Hei, katsoisit vähän eteesi..", koiras tiuskaisi, mutta rentoutui sitten samantien. Se oli vain pieni varoitus siitä, että Falconillakin riitti luonnetta haastamaan isompiaan, vaikka itse olikin niin pienikokoinen. ".. mutta olen Falcon. Kukas sinä olet?", eipä ollut koiras ennen laumansa varapäällikköä nähnyt, kun suhtkoht uusi se Hawlella oli. Ehkä vilaukselta, mutta Falcon ei omistanut erityisen hyvää muistia, joten vaikka se aijemmin vilaukselta olisikin varapäällikön nähnyt, ei varmasti sitä nyt muistaisikaan.

Samalla Falcon katseli toisen kynsissä roikkuvaa myyrää, ja se sai koiraan vasta tajuamaan, kuinka nälkäinen se oli. No, eipä se kehdannut toiselle koiraalle sitä mainita, jos tämä vaikkapa kävisi Falconin kimppuun, ajatellen ettei moinen alhasarvoinen saisi mitään niin suuriarvoiselta kysyä, joten Falconkin halusi varmasti näyttää ettei ollut mikään ihan tavallinen laumalainen, joten pörhisti hän huomaamattomasti ylpeillen, jossa komeili viestniviejän tavanomainen tummansininen läiskä. Vaikka tuskin tämä suuri koiras oman laumalaisensa kimppuun kävisi, varsinkaan nyt kun saaliista oli osittain puutetta. Jokaista liikenevää laumalaista tarvittiin. Sellaista laumalaista, joka olisi terve ja pystyisi saalistamaan.

Kenestäkään ei kuitenkaan koskaan tiennyt etukäteen.

[Pandora]

Shaular

Shaular ei aluksi edes huomannut nuolihaukka, jonka päälle oli melkein lentänyt. Asettautuessaan oksalle myyrineen hän kuitenkin tajusi asian, varsinkin, kun pikkutirpunen katsoi asiakseen räpistellä ylemmäksi ja mainta asiasta. Piekana ei aluksi kyllä huomannut tätäkään, sillä oli keskittynyt myyränsä tutkimiseen. Se oli aika laihansutjakka, mutta kyllä siitä varmaan jotain syötävää saisi. Nokka nousi myyrän puolesta ja pää kääntyi nuolihaukkaan, kun tuo alkoi tiuskia.
"Anteeksi", Shaular sanoi tyynenviileästi katsellen pienempää kellanruskeilla silmillään. Haukan katse huomasi haalistuneensinisen läikän toisen rinnassa. Viestinviejä. Sillä hetkellä viestinviejät olivat hieman epäsuosiossa, mutta ei piekana sentään ruvennut yhden tyhmyydestä muita sakottamaan.
Pienempi esittäytyi Falconiksi. Nimi ei alkuun soittanut niin minkäänlaisia kelloja, mutta hetken pohdinnan jälkeen hän tunnisti toisen uudeksi tulokkaaksi. Tai oli toinen jo jonkin aikaa tainnut laumassa olla, mutta melko tuore tapaus.
"Minä olen Shaular. Varapäällikkö", koiras sanoi esitellen itsensä. Pitähän se arvonimikin mainita. Pienempi röyhisteli rintaansa ilmeisesti esitelläkseen hienoa mustikkatahraansa. "No, onkos ollut paljon viestejä kuljetettavana?" Shaular kysyi. Hän tarjosi toiselle puheenvuoron, jotta voisi itse keskittyä maiskuttelemaan myyräänsää.

//Ei muuten minun takiani tarvitse hermoilla siitä, jos pari päivää viivästyy vastaus. //