You Again! [Päättynyt]

[Pandora]

//Trisja ja Tuqi paikalle //

Shaular

Shaular oli palaamassa lehtimetsän suunnalta tapaamasta haukkoja. Varapäällikkönä hänen velvollisuutensa oli pitää yhteyttä laumalaisiin ja tiedustella näiden kuulumisia. Se oli yleensä aivan hirvittävän tylsää työtä, mutta siinä sai myös hyvän yhteyden muihin haukkoihin ja löysin samanhenkisiä tovereita. Sinä päivänä hän vain ei ollut kamalasti kostunut kiertelystään. Muuan varpushaukka oli kutsunut hänet tapaamaan pienokaisiaan ja hän oli saanut kuunnella kanahaukkavanhuksen tarinoita menneistä ajoista ja joitain kotkahavaintoja oli tullut ilmi, mutta ei mitään mullistavaa tai jännittävää.
Piekana oli päättänyt lentää Kivikkorannan kautta, jos siellä sattuisi olemaan jokin kala tai vaikka saukko. Saukot olivat hyvänmakuisia, vaikkakin kamalan vaikeita napata. Yleensä hän ei edes sellaisia syönyt, eihän niitä edes ollut pohjoisessa, mutta muutettuaan etelämmäksi varapäällikön tehtävien takia hän oli kokeillut myös uudenlaisia ruokia, kuten kaloja ja pikkusaukkoja. Nyt oli aurinkoinen päivä, joten saukot olisivat varmasti lekottelemassa jollain kivellä nauttimassa lämpimästä. Siitä ne olisi helppo napata. Haukka liiteli taivaalla ja kaarsi merenrantaa kohden. Hän pystyi jo haistamaan suolaiset meriveden pärskeet ilmassa ja sulki hetkeksi silmänsä. Vaikka tundra olikin paras paikka maailmassa, olihan se hänen oma kotipaikkansa, oli meressä silti jotain omanlaistaan viehätystä.

Shaular ohitti viimeiset puut (muutaman kallion päällä kipristelevä kippurainen mänty) ja sitten eteen avautui pelkästään kiviä ja merta. Merta jatkui silmänkantamattomiin ja kivikko levittäytyi hänen allaan. Muutama saukkokin siellä kölli auringonvaloläikässä, mutta ne olivat aivan liian suuria Shaularille. Saukkojen kehot olivat yllättävän lihaksikkaita ja ne taistelivat hanakasti vastaan. Niinpä piekana suuntasi katseensa muualle, vaikkapa kalojen puoleen. Ehkä kivikolta löytyisi muutama rantautunut fisu.

[Deleted]

//Me tullaan täällä.//

Tuqi oli koko aurinkoisen päivän siivonnut pesäänsä ja tuonut tuoretta naavaa. Kun pesä tuoksui taas raikkaalta, päätti nuori haukka lähteä vielä lennolle. Se huomasi pienen hiiren pujahtavan erääseen koloon ja päätti ottaa sen suihinsa. Kuitenkin, kun Tuqi syöksyi hiirenpesään,se ehti kuulla vain jytinää ja yritti juosta pois, mutta kiviä putosi hänen eteensä. "Kuuleko joku! Tarvitsen apua!" Kiin päästi hätä huutonsa ilmoille ja toivoi, että joku ystävällinen kuulisi hänen avunhuutonsa. Nuori haukka koetti saada kiviä siirtymään, mutta se oli vaikeaa sisäpuolella. Kivien välistä näki huonosti, mutta kuitenkin. Kun Tuqi huomasi linnun lentävän lähellä. "Sinä siellä! Kuka oletkin! Voitko tulla auttamaan!" Tuqi huusi kiviröykkiön takaa.

[Pandora]

Shaular

Shaular lenteli pitkin kivikkorantaa. Toisinaan koiras teki syöksyn kohti merta, melkein hipoen rantaan pirstoutuvia aaltoja. Aina viime hetkellä hän nousi takaisin ilmaan ja vesipärskeet tarrautuivat haukan vatsasulkiin.
Shaular kääntyi takaisin mantereelle päin ja oli jo aikeissa lentää pois, kun kuuli jonkun huutoa. Ei se mikään erityisen kova ääni ollut, mutta kyllä sen huudoksi tunnisti. Ja se näkyi tulevan kiviröykkiön takaa. Piekana laskeutui kiville pörhistäen hieman sulkiaan. "Hei? Onko siellä joku?" koiras huikkasi kiviröykkiölle. Shaular toivoi, ettei kukaan näkisi häntä nyt. Olisikin tosi hauskaa, jos koko lauma pitäisi varapäällikköään pöpipäänä, joka puhui kiville.

[Deleted]

Tugidag

Tuqi luuli jo hetken, että lentäjä oli mennyt pois ja huokaisi syvään ja alkoi nyyhkimään. "Tännekö minä jäin loppuiäkseni?" se huokaisi ääni väristen, mutta sitten kuului läheltä kysymys Onko siellä joku? "Sinä kuulit minut!" Tuqi hihkaisi ja lisäsi: "Auta minut täältä pois. Kivet romahti eteen, enkä saa niitä yksin siirtymään." Tugi oli suunnattoman helpottunut, kun joku kuuli sen huudon. "Autathan?" se kuitenkin varmisti ja toivoi, ettei toinen ollut lähtenyt paikalta.

[Pandora]

Shaular

Shaular oli kuullut huutoja ja päättänyt mennä tarkistamaan asian. Siellä olikin joku, vankina kiviröykkiön takana. Piekana ärähti mielessään. Miten ihmeessä hän muka saisi nuo kivet siirrettyä? Ja mitä ihmeen älyä oli edes mennä johonkin tuollaiseen luolaan? Toinen oli varmasti jokin typerys, jonka piti tunkea nokkansa joka paikkaan. "No minä yritän", koiras vastasi. Hän hyppelehti kivikasan päälle ja alkoi nokallaan töniä pienempiä kiviä pois. Se oli hirvittävän raskasta ja hankalaa kiristäen edelleen koiraan hermoja. Hän sai muutaman pienemmän kiven vierimään pois. "Hei, voisit sinäkin yrittää tehdä jotain", hän murahti kivien toiselle puolelle. Ei hän kyllä yksinään aikoisi näitä murikoita siirtää. Saisi tuo toinenkin auttaa. Kiskoa pienempiä kiviä omalta puoleltaan irti. Romahtamisvaarahan oli tietysti suurempi niin, mutta mitäs oli mennyt. Moni pitäisi piekanan ajatuksia julmina, mutta haukan mielestä jokainen oli vastuussa omista touhuistaan. Ei pitäisi olla niin hölmö, että tunkisi itsensä johonkin epävakaaseen koloon.

[Deleted]

Tuqidag

Tuqi oli helpottunut, kun toinen ryhtyi auttamaan, samalla pikkuinen koitti omalta puoleltaan repiä murikoita pois. "Minähän koitan koko ajan", Tugi tiesi, että toinen piti sitä tyhmänä, joten hän samalla kun siirsi murikoita, keksi pienen hätävalheen, miksi oli joutunut pieneen luolaan. Pitkän uurastuksen jälkeen pikkuinen pääsi tuskaisasta paikasta pois. "Kiitos kovasti", silloin hän vasta huomasi kuka oli hänet auttanut pulasta. "Anteeksi herra, että jouduin vaivaamaan", oli noloa, että viestinviejä joutui tuollaiseen pulaan. "Revin rohtoa kallion kyljestä, mutta kivet lähtivät vierimään ja jouduin luolaan niiden taa", Tuqi selitti ja katsoi varajohtajaa silmiin. "Miten voin korvata?", Tuqi kysyi. Se kunnioitti varajohtajaa ja se näkyi olemuksestaan.

[Pandora]

Shaular

Toinen ilmoitti yrittävänsä koko ajan siirtää kiviä. "Ihan sama", Shaular mutisi, mutta niin hiljaa, ettei toinen kuullut. Hän ei todellakaan ollut mikään ilopilleri, eikä varsinkaan nyt. Vaikka haukka ei arvostanutkaan johtajaansa, oli silti ärsyttävää, kun hän joutui tekemään käytännössä kaikki työt. Sakura oli ollut uupunut jo jonkin aikaa ja kaikki työt oli sysätty varapäällikön harteille. Se kiristäisi kenen tahansa pinnaa.
Lopulta, ties kuinka pitkän ajan kuluttua vanki pääsi vapauteen. Ja mikä olikaan mukavampi näky kuin se, että Tuqidad ilmestyi piekanan eteen. Koiraalla ei ollut mitään erityisen lämpimiä muistoja tästä tuulihaukasta.
Kiitoksille hän vain murahti. Pyh. Mutta herroittelu sulatti hieman äkäistä kuorta. Ainakin kohteliasuutta pienemmästä löytyi. "Saisit olla varovaisempi", hän totesi, kun Tuqi kertoi tapaturmastaa. "Näillä kallioilla ei ole turvallista. Nuo luolat ovat petollisia." Aallokko oli kuluttanut kallion juureen valtavan loven, jonka yläpuolella oleva kallio saattaisi romahtaa milloin tahansa alas.
Nuorempi kysyi, kuinka voisi korvata. ''Häivy silmistäni'', Shaularin teki mieli sanoa, mutta hän piti nokkansa ummessa. "Hmm. Enpä nyt oikein tiedä", hän sanoi sen sijaan. Rehellisesti sanottuna hänellä ei ollut ajatustakaan mistään hyvityksestä, mutta varmasti sellaiseenkin tuli tilaisuus.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuinen oli vihdoin päässyt pinteestä ja osoitti tietenkin kunnioitusta varajohtajalle. "Niin ei tämä mutta tuo toinen on. Asun siinä", Tugi sanoi. Toinen kallio nousi suoraan merestä. "Haluutko nähdä? Voin pyydystää sulle kaloja merestä?" Tugi ehdotti ja katsoi kärttyisän näköistä piekanaa. "Jos haluut?" Tuqi ei halunnut räiskyä varajohtajan edessä vaan katsoi tuota kunnioittavasti.
Tugi levitti siipiään, sillä ne tuntuivat jäykiltä. Vanha haavaa vihloi ja Tuqi ajatteli, että pitäisi syödä pajunkuorta, jotta kipu hellittäisi.
Sen piti oikeastaan jo tuona kyseisenä päivänä lähteä etsimään pajunkuorta taas, jotta sitä riittäisi. Oli onni että Necros oli opettanut sille rohdoista. "Näytätte väsyneeltä, haluatteko levätä pesässäni, niin voin kalastaa teille?" Tugi kysyi kohteliaasti.

[Pandora]

Shaular

Jos Shaular olisi tiennyt, kuka siellä kallionkolossa oli, hän olisi saattanut jättää poloisen sinne virumaan. Tuqidag ei kuulunut koiraan suosikkilaumalaisiin. Tai ei yleensäkään kukaan, joka oli alle kaksikymmentä tai käyttäytyi kuin jokin teini.
Tuqidag sanoi asuvansa kallionkolossa ja sai osakseen sellaisen järkytyksen ja paheksunnansekaisen katseen, ettei moista varmaan oltu kuunaan nähty. "Asut kallioluolassa?" Shaular toisti ja jätti täysin noteeraamtta toisen tarjouksen. "Taivas paratkoon. Kuvitteletko sinä olevasi joku lunni? Mitä? Haukat asuvat puissa. Lunnit asuvat kallionkoloissa. Oletko sinä lunni?" Shaularin turhautumus oli niin suurta, että varapäällikkö pelkäsi räjähtävänsä. Oliko toinen aivan tyhmä? Asua nyt kallionkolossa! Sehän voisi romahtaa milloin tahansa. Ja entäs sitten talvella? Mereltä tuleva lumimyrsky oli niin kylmä, että se saattoi peittää koko kallionseinämän senttien paksuiseen jäähän. Mitenpä sitten asustelet, häh?
"Kiitos vain, mutta minä en astu jalallanikaan mihinkään kallionkoloon", Shaular sanoi niin asiallisesti kuin vain suinkin osasi. "Enkä ole myöskään nälkäinen." Voi Shaular, mikä valehtelija. Juurihan se oli menossa kokeilemaan kalastusonneaan, kun Tuqidag kutsui apua.

[Deleted]

Tuqidag

Kyllä Tuqi tiesi sanomattakin, ettei Shaular pitänyt siitä. "Miksi sä et pidä musta?" siksikö etten oo vielä 15 täyttänyt? Vai siksikö, että et osaa ajatella asioita muiden näkökulmasta? Luuletko sä..." Siihen Tuqidag lopetti vuodatuksensa, koska hän ei yksinkertaisesti keksinyt, mitä olisi kuulunut sanoa.
"Hyvä on, olen ystävystynyt Lunnien kanssa ja saanut heiltä kunniaa. Hyvä, on veljenäni on kypäräkasuaari, mutta muuta perhettä mulla ei enää ole. Se tulisilmä tappoi veljeni! Enkä minä pystynyt jäämään sinne", Tuqidag oli surullinen ja kyyneleet tulivat sen silmiin, kun se lensi kalliossa olevaan koloonsa. Ehkäpä hän talvella asuisikin jossain muualla, kuin kallionkolossa.

[Pandora]

Shaular

Shaular taisi olla hieman tarpeettoman tyly tuulihaukalle. Toisen vuodatus sai kuitenkin piekanan lähinnä tuhahtamaan. Hän ei sanonut sanaakaan ennen kuin toinen lehahti kallionkoloonsa. Vastahakoisesti Shaular levitti siipensä ja lensi toisen pesän suulle. Hän ei menisi todellakaan sisään tuollaiseen surmanloukkuun, mutta voisi olla suuaukolla. Siitä ainakin pääsisi nopeasti pakoon, jos paikka romahtaisi. "Sinun pitää tajuta, etteivät kaikki aina pidä kaikista. Minä en pidä sinusta, se on meille kaikille selvää. Ehkä minun ei pitäisi olla vähemmän tyly, olet melkein puolet nuorempi kuin minä, mutta jos elät yksin, sinun on pakko alkaa aikuistua ja miettiä. Ei ole mitään järkeä asua maailman laidalla, jos on viestinviejä. Sinuun pitäisi olla helppo saada yhteys. Kuinka moni tietää, että asut täällä?" Enää koiras ei ollut niin tiukka sanoissaan aiemmin. Olihan toinen vasta lapsi.
"Eikä sinun pitäisi murehtia sitä veljeäsi yksin. Muiden tuki on parasta lääkettä ja haukat kuuluvat metsään. Eivät lunnien keskelle." Shaular tutkaili kallionkoloa arvioivasti. Se kyllä näytti vankalta, mutta oli silti luonnotonta asua kallionkolossa. Hyh. "Niin ja metsässä sinun ei tarvitse syödä kalaa. Siellä on hiiriä, joita tuulihaukkojen kuuluukin syödä."

[Deleted]

Tuqidag

Varajohtaja ilmestyi pian Tugin pesän aukolle. "Kyllä mä sen tajuan, mutta sitä ei tarvi ilmaista niin törkeesti ja kyllä mä aikuistun koko ajan", Tuqi tuhahti piekanalle. "Kyllä minä olen muille kertonut asuinpaikkani, mutta jos olet sitä mieltä, että pitäisi muuttaa metsään, niin kai mun sitten täytyy. Mutta tykkään silti enemmän kalasta kuin jyrsijöistä", Tuqidag sanoi huokaisten samalla syvään.
Tuqidag ei oikein ymmärtänyt miksei saisi asua kivikkorannalla nykyisessä pesässä. "Tänne ei pääse kotkat", Tuqi esitti puolustuksen ja lisäsi: "Tämä on tosi vankka paikka asua." Tuqidag katsoi Shaularia silmiin, mutta ei keksinyt enää puolustelevia sanoja pesästään.

[Pandora]

Shaular

"No anteeksi", Shaular sanoi nyt paljon rauhallisemmalla äänellä. Lapset saivat hänet vain aina niin kovin kärsimättömiksi ärsyttävyydellään. Olihan hän itsekkin ollut nuori joskus, mutta se tuntui erilaiselta. Hän oli joutunut ottamaan niin paljon vastuuta jo pienenä. Häneltä oli odotettu niin paljon niin varhain, että lapsuus oli saattanut vähän kuin mennä ohitse. "Tee minun puolestani ihan niin kuin haluat. Minä en kuitenkaan asuisi tällaisessa loukossa", piekana tokaisi katsellen ympärilleen kolossa.
Tuqidag sanoi, etteivät kotkat päässeet pesään. Se oli kyllä totta. "Harvoin kotkat täällä muutenkaan liikkuvat. Niillä on oma ranta, jossa kalastaa", varapäällikkö sanoi. Yleensä vastakkaisen lauman edustajia nähtiin rajan läheisyydessä. Ei kukaan ottaisi niin suurta riskiä, että lentäisi puolen mantereen halki väärällä reviirillä. "Mutta kuten sanoin. Tee mitä haluat. Ei ole minun asiani."

[Deleted]

Tuqidag

Nuori tuulihaukka katsoi varapomoa. "Olen juuri asettunut tänne. Kyllä minä olen jokaiselle haukalle kertonut missä minä asun ja minulla on tarkka kuulo. Kuulen kyllä jos ne huutavat kauempaakin", Tuqidag sanoi lopulta. "Jos teillä ei ollut muuta asiaa enää, suvaitsette päättää vierailunne tähän, minulla on aikeena vielä ehtiä kalastamaan, ennen kuin tulee pimeää", tuo lisäsi vielä. Pikkuinen ei vain jaksanut enää tätä päsmäilevää ja ylimielistä vierasta luonaan. Häntä suorastaan ärsytti tuon tapa puuttua, asioihinsa.

//Mä en keksi enää mitään

[Pandora]

Shaular

"Hyvä, jos asia on hoidossa", Shaular sanoi viileän kohteliaasti. Hän ei enää jaksanut väitellä asiasta. Heillä oli selvästi omat mielipiteensä ja tappelu olisi varmasti jatkunut pitkälle yöhön. Piekanalla oli kuitenkin muutakin tehtävää kuin kyseinen väittely, joten hän antoi suosiollisesti olla, varsinkin, kun tuulihaukka oli lähdössä kalastamaan. Mikäpäs siinä. "Ei ollut muuta. Näkemiin", Shaular vastasi ja poistui muuta sanomatta luolasta. Koiras hyppäsi alas kalliolta levittäen siipensä muutaman metrin syöksyn jälkeen. Tuqidag saattoi nähdä koiraan varjon kulkevan kotinsa suuaukon ohitse, kun varapäällikkö suunnisti ylös.
Se kaarsi ylös taivaalle ja suuntasi sitten kohti metsää. Vielä oli paljon tehtävää.

//Eipä tässä tullut mullekaan mitään ihmeempiä mieleen, joten parempi lopetella. Kiitos pelistä. //