Oh, it's you again... //Trisja

[Raptor]

//Trisja Tuqin kanssa//

Oli tuulista. Viima löi vaahtopäitä rantaan ja kalat yrittivät paeta aaltoja sekä karua kivikkoa, joka saattaisi koitua niiden kohtaloksi. Ne olivat valitettavasti unohtaneet pahimman vihollisensa, linnut. Kalatiirat ja suulat noukkivat oman osansa kalasaaliista. Mutta myös sääkset napsivat kaloja nokkaansa. Jotain epänormaalia kuitenkin rannalta löytyi, nimittäin suuri, vaaleanharmahtava kotka, jonka meripihkan väriset julmat silmät tarkkailivat rannan jokaista kulmausta. Kauemmaksi oli huonommat näkymät, mutta mitäpä se nyt haittaisi.
Vuzzla oli huonolla tuulella. Liiketoimet eivät oikein olleet sujuneet kovinkaan hyvin, Azul oli kieltäytynyt hänen ehdotuksestaan ja kasuaarit nisuroivat yhä kotkille. Hänen mielessään pyöri myös se pikku kiusanhenki, se tuulihaukka, joka oli haukkunut häntä paviaanikotkaksi. Sai kai siipiään lepyyttää edes hetken. Näköjään ei, heti otettiin nokilleen. Hän päästi nokastaan jumalattoman kiljahduksen ja heitti jäniksenruhon kiveä päin. Häntä vain ketutti niin paljon. Hän vain tuijjotti merta ja antoi mielikuvitukselleen vallan. Millaisia maailmoja meren takana olisi? Ihmeellisiä, ruuan täyttämiä paratiisejä vaiko kavalia ja pettäviä tuomionmaailmoja? Olisiko meren toisella puolella uusia ihmeellisiä eläinlajeja? Sitä ei voi kuin haaveilla. Kenenkään voimat eivät riittäisi meren ylittämiseen. Se olisi upeaa, jos olisi niinkin voimakas, että voisi matkustaa aavan sinisen yli. Johtajatar huokaisi. Mikään ei sujunut tänään hyvin.

[Deleted]

//me tullaan tässä//

Tuqidag oli kysynyt neuvoa Necrokselta ja tuo oli hyväksynyt ehdotuksen, että Tuqi kävisi viemässä sovinnon eleeksi kalaa. Sinä aamuna Tuqidag oli kalastanut ja saaliistaan hän nappasi suurimman lohen, jonka se juuri ja juuri jaksoi kantaa.
Se lensi hermostuneena kohti kotkien aluetta ja vastaan tulikin jokin kotka, joka kiukkuisena kysyi, mitä nuori tuulihaukka teki niiden alueella. "Olen viestinviejä, minun on tavattava johtajanne", Tuqidag sanoi totuuden mukaisesti. Kun toinen vaati kalaa itselleen Tuqi kivahti: "Johtajasi kun kuulee, että syöt kalan, joka oli hänelle, hän suuttuu." Taisi tuo toinen pelätä johtajaansa ja lopulta Tuqidaalle selvisi minne suuntaan pitäisi mennä, jos mieli löytää johtajattaren.
Pitkän ajan kuluttua Tuqidag tuli suurelle rannalle, missä vaahtopäät löivät kivikkoa vasten ja lopulta pikku tuulihaukan tarkat silmät löysivät etsimänsä. Mahaa alkoi kipristelemään pikkuisella, mutta hän läpytti siipiään ja lensi tuon luo. "Oi kunnioitettu kotkatar. Tulin pyytämään anteeksi, että haukuin teitä niin törkeästi. Ottakaa sovinnon elkeeksi suurin kala, jonka jaksan kantaa", Tuqidag sanoi äänessään syvää kunnioitusta.

[Raptor]

Unelmissaan, keskellä haavekuviaan oli johtajatar unohtanut todellisuuden. Meren ylittäminen olisi ollut vaan niin ihmeellinen asia, ettei sitä voinut herkästi unohtaa. Kalalokin kirkunakaan ei hätkäyttänyt harpyijaa, vaikka se niin ärsyttävältä kuulostikin. Vuzzla henkäisi. Ei hänen päivänsä olisi voinut muuttua huonommaksi.
No, kaikki erehtyivät joskus. Kuullessaan hennon ja kunnioittavan äänen, mieli täyttyi liudalla huonoja muistoja. Haukkumasanat, taistelu. Hän uritti hillitä kiukkuaan, mikä osoittautui varsin haasteelliseksi tehtäväksi. Lopulta hän sulki silmänsä. " Sinä...Sinä taas", hän sanoi rauhanomaisella äänensävyllä. "Sitä ollaan siis lahjontaretkellä, vai. Luulemassa, että unohtaisin ne törkeät sanat, jotka sinä minulle syydit", hän jatkoi . "Luuletko, että johtajan homma on helppoa, vai. Istahdan vain hetkeksi lepuuttamaan siipiäni, kun olin lentänyt auringon noususta ympäri tätä aluetta, mutta ei. Heti oli joku niskassa retuuttamassa!", naaras kiljahti ja syöksähti uhkaavasti haukkaa päin, mutta ei kuitenkaan poistunut kiveltä. "On sovinto tietenkin hyvä asia, mutta kannattaisi oppia miettimään asioita, ennen kuin tekee mitään odottamatonta", johtaja sanoi ja hypähti alas kiveltä. Hän liisi tuulihaukan luokse ja otti kalan, jota tuulihaukka oli hänelle tarjonnut. Hänen töyhtönsä oli pystyssä ja tuuheana, merkkinä siitä, ettei kotka ollut parhaalla päällä.

[Deleted]

Tugidag huomasi, että sovinnon hetki oli väärä. Kun toinen huutamisensa eleeksi vielä teki hyökkäyseleen, ei Tuulihaukka värähtänytkään. "Mitä muuta mä voin, ku pyytää anteeksi? Et oo vissiin koskaan ollut teini tai menettänyt ketään, joka oli sulle kaikkea, mitä sä tarvitsit? Mä en tullu tappeleen vaan pyytämään rehdisti anteeksi, että auoin päätäni ja lauoin sulle kaikkea typerää. En mä voinu mitään sille. Sitä paitsi, itse olit haukka-alueella", Tugi sanoi vakavalla äänellä, se yritti parhaansa mukaan olla tappelematta. "Jos sun täytyy sovinnoneleenä mut tappaa, ni siitä vaan, mutta mulla on pieni kaveri, joka on liian torvelo, selviämään vielä kaikista haasteista, joita tää maailma antaa. Multa se tulisilmäinen kotka riisti isoveljen, joka ei todellakaan ehtinyt mulle tämän maailman ongelmista opettamaan mitään", pikku Tuulihaukka. sanoi.

[Raptor]

Vuzla oli vain jotenkin sekaisin. Häntä raivostuti vain niin sietämättömän paljon.Juuri tänäänkö kaiken piti mennä päin mäntyä. Ja sitte tuli tuo vihoviimenen tuulihaukkain haukkumaan päin naamaa. Ja vielä kun toinen alkoi viisastelemaan, oli harpyijan pinna kireällä. " Olen minäkin ollut teini joskus. Me kaikki olemme. Äläkä luule etten ole menettänyt ketään. Menetin itselleni toiseksi rakkaimman henkilön elääsäni teidän haukkojen takia. Enkä minä haluakkan purkaa sinuun kiukkua, mutta kaikki on vain mennyt niin huonosti kuin vain voi mennä. Olen van niin sekaisin...", Vuzzla sanoi ja veti siipensä päänsä tueksi. " Varmaan ymmärrät, kuinka suuri vastuu johtajalla on. Joudun kestämään kaiken sen paineen ja haukut ja sun muut. Ei se ole helppoa. Olin vain lepäämässä. Olisin lähtenyt sieltä heti syönnin jälkeen. Enkä minä sinua halua tappaa", hän sanoi väsyneellä äänensävyllä. Ja olen pahoillani veljesipuolsta. Nagnord oli hiukan rajumielinen, eikä pitänyt haukoista. Ja nyt hänkin on poissa",hän katsoi Tuqidagia surumielissä silmillä. Kyynel vierähti meripihkaissta silmistä. Kotka huokaisi ja riiputti siipiään. " Minulla ei ole muita kuin äitini ja hänkin on jo melko vanha. Katsos, harpyijat munivat kaksi munaa, mutta vain toinen kuoriutuu. Toinen muna jää pelkäksi munaksi ja se yleensä tuhotaan tai syödään. Joten minulla ei siskoja. Ja ennen syntyneet ovat jo jossain kaukana muualla ja myöhemmin syntyneiden lähelle ei pääse. Vanhemmat ovat tarkkoja poikasistaan. Joten minulla ei ole ketään,jolle puhua murheista tai hakea tukea. Ymmärrätkö?", Vuzzla sanoi surumielisesti. "Anna anteeksi äksyilyni", hän sanoi hiljaa.

[Deleted]

Tugidag katsoi hieman säälivästi harpyijaa.Oli hämmästyttävää, että tuo kotka purki hänelle tunteitaan. "Kyllä mä voin kuvitella, ettei johtajana ole helppoa", Tuqi sanoi ja katsoi tuota jo myötätuntoisesti.Onneksi tuo sentään otti lahjan vastaan. "Minä tiedän, että olin törkeä, enkä anna sitä itselleni anteeksi", Tuqi vielä sanoi ja silloin hän kuuli tulisilmän poissaolon. "Onko tulisilmä kuollut?!" Tuqi kysyi järkyttyneenä, vaikka olikin vain helpottunut, siis mikäli tuo oli kuollut.
Kun Vuzzla kertoi harpyijien munimisesta ja poikasten puolustamisesta. "Mutta jos sinä olet johtaja, niin kai sinulla on oikeus nuorempia sisaruksia nähdä? Eikö äitisi luota sinuun sen vertaa, että voisit tutustua nuorempiin sisaruksiisi?" Tuqidag ei sitä oikein ymmärtänyt. "Tavallaan. Mutta voinhan minä kuunnlla muhreistasi, vaikka en ehkä kaikkea ymmärrä, olen hyvä kuuntelija ja mielestäni riittää, että voi vain puhua murheista jollekin, vaikkei se joku tajua", Tuqi sanoi ja sen höyhenet pörhistyivät ujostellessa.

[Raptor]

Vuzzlaa hävetti hiukan purkaa tunteitaan pieneen tuulihaukkaan ja kyllästyttää toinen omilla murheillaan. Hän yritti tasata hengitystään ja sydämenlyöntejään, jotta voisi hiukan edes rauhoittua. Hänen olisi vain tehnyt lentää mereen ja hukuttautua. Mutta kukaan ei siinä voittaisi. Naaras päästi uuden huokauksen. "Ei Nagnord ole kuollut, sekoitin hänet vanhaan varajohtajaani, joka karkasi jonnekkin tavoittamattomiin. Tulisilmä on yhä voimissaan, sillä tapasin hänet muutama viikko sitten savannilla", hän sanoi samalla kuin suki rintahöyheniään.
Kerrottuaan lisääntymisestä toinen kysyi, eikö johtajan emo luota tähän sen vertaa, että antaisi tavata siskojaan tai veljiään. " Emo kyllä antaisi, mutta emoni uusi puoliso ei. Hänen mukaan olen jättänyt pesän taakseni, joten minulla ei kuulemma oikeutta palata takaisin. Hänen mottokin on: Minkä taakseen jättää, se sinne myös jää. Sen takia en voi tavata perhettäni", naaras sanoi huokaisten syvään. Vaikka toinen sanoikin, ettei välillä ymmärtänyt, mitä harpyija tarkoittaa, mutta oli kuulemma hyvä kuuntelija. Naaras nyökkäsi kevyesti ja katsoi kohti merta. "Miten ihanaa olisikaan mennä meren toiselle puolelle...", hän sanoi huokaisten.

[Deleted]

Tuqi ymmärsi toisen näreisyyden itseään kohtaan. Kun hän kuuli, että tulisilmä eli vielä, sitä harmitti. Olisi ollut sille oikein, että olisi kuollut. "Aika kurja puoliso. Kyllä mä, siis joskus jos mulle poikasia tulee, niin antaisin aikasemman poikueen tirppojen tutustua sisaruksiin. Puolisosta piittaamatta", Tuqidag pohti. "Mahtaa olla kurjaa. Mutta kun oot johtaja, eikö sulla ole siihen sitten mitenkään oikeutta sen varjolla käydä siellä?" Tuqi ihmetteli, että johtajaltakin se etu kiellettäisiin.
Se ei ihan ymmärtänyt kaikkea kaikesta, olihan se nuori vielä, joten ongelmia olisi sen ymmärryksessä, mutta se kuunteli toisen ajatuksia.

[Raptor]

Vuzzlan selitettyä perheongelmiaan Tuqidagille ja siitä, että Nagnord oli siltikin elossa, näytti tuulihaukka hiukan happamalta. Toinen ei ilmeisesti pitänyt tulisilmästä kovinkaan paljoa. Pienempi kysyi, eikö johtajalla ollut velvollisuuksia nähdä sisariaan, vaikka puoliso ei sitä tahtonutkaan. " No, ongelma on oikeastaan siinä, että puoliso ei pidä minusta ja kun kerran menin pesälle tapaamaan emoani, tämä puoliso hyökkäsi kimppuuni, ja kun krroin olevani johtaja, hän ei uskonut sitä vaan sanoi, että olisin liian kokematon ja nuori siihen hommaan. Taistelimme aika pitkään, kunnes emo pisti taistelun poikki. Puoliso uhkasi tappaa minut jos vielä näytän nokkaani siellä", Vuzzla sanoi ja heilautti päätään. Hän paransi asentoaan oksalla ja tuijotti tuulihaukkaa meripihkaisilla silmillään.

//Tuli vähän lyhykäinen//

[Deleted]

Niinpä niin. Tuqidag ei todellakaan pitänyt tulisilmästä. Kun Kotkakuningatar kertoi tappelustaan isäpuolensa kanssa, katsoi Tuqi hieman surullisena tuota. "Se tulisilmä tappoi mun isoveljen, joka oli mun ainoo perhe", Tuqi kertoi lopulta surullisena. "Kyllä mä oon jo siitä päässyt jotenkin yli, mutta kun näin sut sillon, se vain tuli mieleeni ja tunsin tarvetta kostaa", Tuqidag selitti ja katsoi toista silmiin. Hetken hiljaisuuden jälkeen Pikkuinen kuitenkin pyysi: "Annatko minulle anteeksi?"
Pikkuiselle oli vaikeaa, kun toisinaan Rahk tuli uniin, mutta hän kuitenkin sydämestään pyysi anteeksi ja toivoi, ettei välit ainakaan huononisi.

//eipä mullakaan pitkää tullu.//

[Raptor]

//Anteeksi kesto, on ollu kaikenlaista hässäkkää viimeaikoina//

Vuzzla huokaisi. Maailma oli julma paikka kaikenkaikkiaan, kukaan ei voinut elää ikuisesti. Joidenkin elämä on pitkä, joidenkin lyhyempi, mutta joidenkin tarun on loputtava aikaisemmin kuin muiden. Se on vain luonnon laki. Ja se oli asia, johon Bówasin johtaja uskoi enemmän kuin hyvin. Kun toinen kertoi, mitä Nagnord oli tehnyt, hymähti naaras hiukan. "Se on vain osa elämää. Kukaan ei voi elää ikuisesti, sinäkin heität veivisi ennemmin tai myöhemmin. Voi olla, että vaikka huominen on sinun viimeisesi. Elämä ei ole aina helppoa", hän sanoi tyynesti, rauhallisella äänellä, kuin olisi sanonut saman muutamaan kertaan.
Oli hiljaista. Vain tuuli ujelsi ja löi vaahtopäitä rantakivikkoon, viileä tuuli sai naaraan pörhistämään sulkiaan. Toinen katsoi harpyijaa surumielisenä ja kysyi, voisiko kotka antaa hänelle anteeksi. Vuzzla tuijotti kohti merta, silmät määrätitoisesti hiukan sirillään ja haukkasi syvään henkeä. "kyllä, saat anteeksi", hän tokaisi yksinkertaisesti ja lyhyesti. Hiljaisuus valtasi taas rannikon. Mikään ei rikkonut sitä.

[Deleted]

//Ei haittaa, pääasia, ettet ole kuollut...//

Tuqidag oli aidosti pahoillaan tapahtuneesta. Lahjansa oli hyväksytty. Tuqi nyökkäili, kun Harpyija puhui elämästä ja sen lyhyydestä. "Kyllä minä ymmärrän, se vain tuntui niin väärältä. Mutta ymmärrän kyllä", se sanoi hiljaa.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen, nuori tuulihaukka katsoi Harpyijaa ja kumarsi: "Kiitos kun hyväksyitte anteeksiantoni ja lahjani. Nyt lähden elämään, jos vaikka huomenna en ehdi. Hyvästi" Tuqidag sanoi ja levitti siipensä ja lähti. Hän räpytteli kaikin voimin, eikä kauan kulunutkaan, kun se pääsi omalle alueellen. Alueen läpi se liihoitteli kohti Kasuaarimetsää.

//kiitti tästä pelistä.//