Tässä hän nyt sitten on.

[Deleted]

//Silmirian ja Necros!//

Tuqidag oli luvannut Silmirianille, pikkusiskolle, näyttää oman isoveljensä, isoveljen jonka hän oli itse saanut valita. "Älä sitten kysele siltä tyhmiä", Tuqidag sanoi Silille kun he lentää viilettivät meren yllä. Suolainen meri-ilma oli Tuqin mieleen, pystyi hengittämään kunnolla, eikä ollut tunkkaista, siksi uusi koti olikin Kivikkorannalla. "Kuulin vähän siihen suuntaan, että joku Silmirian niminen nuori tuulihaukka olisi käväissyt kotkien puolella. Tiedätkös sinä siitä mitään?" Tuqidag kysyi yhtäkkiä, sillä se oli kuullut oikeasti niin ja tahtoi selvittää, oliko pikkusisko uhmannut häntä tahallaan, no Necros saisi puhua tuolle järkeä.

[ruu]

Silmirian oli innostunut kun isosisko oli pyytänyt häntä katsomaan Necrosta. Vihdoinkin hän näkisi millainen veli siskolla oli. "Mitä tyhmiä minä muka voisin kysellä?" Silmirian kysyi ihmeissään. Eihän hän koskaan tyhmiä kysellyt, ainakaan yleensä. Silmirian lensi tasaiseen tahtiin Tuqidagin rinnalla. Meri heidän alapuolellaan velloi ja satunnaiset aallot näyttivät Silin mielestä hassuilta. Silmirian nielaisi ja oli seota lennossa kun Tuqi sanoi kuulleensa hänen käyneen kotkien puolella. "Se oli vahinko", Silmirian sanoi hiljaisella äänellä. Vaan tuskimpa sisko uskoisi. Eihän suuri kotkakaan tai varajohtaja olleet häntä uskoneet. Silmirian siristi silmiään. "Onko tuo se saari?" Silmirian kysyi viitaten nokallaan kohti tummaa plänttiä joka suureni koko ajan.

[Raptor]

Oksa liikahti, kun kasuaariuros tuli pensaikosta. Hän oli käynyt tarkistamassa pesäalueen rajat tunkeilijoiden varalta. Hän raapaisi kynnellään puuhun viillon, ilmoittaakseen tämän alueen kuuluvan hänelle. Rauhallisen pensaikon alla oli ruohoista, kasveista ja oksista väkerretty pesä, jota varjosti suuri karambolapuu. Necros huokaisi. Iltapäivä oli sujunut liian leppoisassa tunnelmassa, ei vihollisia tai jännitystä. Pedotkin olivat nössöllä päällä. Uros katsahti ylöspäin kuullessaan siipien havinaa. Pieni hymynpoikanen kiepahti lentokyvyttömän nokalla. Toivottavasti toinen oli hänen siskonsa Tuqidag, sillä tyttö ei ollut vieraillut veljensä luona pitkään aikaan. Uros jopa kaipasi häntä hiukan. No, piti vain odottaa, pystyihän lintu olemaan vaikka papukaija. Hän huokaisi uudelleen. Kirkkaat silmät huomasivat pudonneen hedelmän ja kasuaari hotkaisikin sen kitaansa. Sirppikynsi rupesi makaamaan pesälleen ja tarkkaili taivasta innoissaan ja toiveikkaana.

[Deleted]

Tugidag oli päättänyt, että nyt olisi aika siskon ja veljen tavata toisensa. "Vai niin", hän vain totesi, kun toinen sanoi vierailun olleen vain vahinko. Ei Tuqi uskonut sitä, muttei alkanut saarnailemaan, kun toinen kysyi oliko lähestyvä saari se, jonne heidän matkansa kohdistui, hymy leveni hänen nokallaan. "Jep", hän sanoi ja alkoi laskeutua. Lähellä olevassa puussa oli muutama tähtihedelmä, joiden Tuqidag tiesi olevan veljensä suurinta herkkua. "Hei siellä alhaalla! Postia tulee!" hän hihkaisi ja räpisteli pari hedelmää maahan ja liisi sitten perässä. "Minä tulin taas", hän sanoi hymyillen kun laskeutui veljensä eteen ja teki kurillaan hovikumarruksen, levittäen siipensä ja painaen päänsä sievästi alas. "No Sil! Tule moikkaan jättiä!" Tuqi huudahti pikkusiskolleen. "Siskoni, tässä on veljeni. Veljeni, tässä on siskoni. Teidän nimet on Necros ja Silmirian, jos ette tiedä kumpi on kumpi, niin siinä teille arvoitus", Tuqidag sanoi hymyillen.

[ruu]

Silmirian huomasi ettei sisko uskonut hänen selitystään vahingosta. Samapa tuo, Silmirian ajatteli hän oli kertonut totuuden ja se siitä. Saari läheni lähenemistään ja pian he jo alkoivatkin kaarrella alaspäin. Metsä näytti Silmirianin mielestä perin oudolta. Vihreä oli aivan vääränlaista. Tuqi heitti muutaman hedelmän alas liisi itse erässä ja kehotti alas päästyään Silmiriania seuraamaan perässä. Mihinköhän suden suuhun minä olen joutumassa? Sil pohti, mutta liisi kevyesti alas. Necros osoittautui jättimäiseksi. Tuqi esitteli heidät ja vitsaili rennosti. "Hei", Silmirian sanoi kohteliaasti ja tapitti Necrosta pää kallellaan. Olipa toinen hassun näköinen. Sil ei kuitenkaan sanonut mitään tyhmää. Ei ainakaan vielä.

[Raptor]

Necros oli lepäämässä, kunnes puusta ropsahti hedelmiä alas ja tuttu kasvo pölähti naaman eteen. Kasuaari säikähtikin hiukan toisen äkillistä ilmestymistä, mutta päästi sitten kasvoilleen leveän virneen. "Tuqi, et ole käynyt pitkään aikaan. Olin melkein huolissani sinusta kun ei ollut kuulunut mitään. Melkein jo uskoin, että olit mennyt taas kotkien puolelle ja joutunut surman suuhun", uros sano leikkimieleisesti. Tuulihaukkasiskon perässä liisi toinen tuulihaukka ja pian Tuqidag jo esitteli vieraansa. Uros kohottautui täyteen mittaansa ja venytteli jalkojaan. Toinen, Silmirianiksi esitelty tuulihaukkalausahti hiljaisen, mutta kohteliaan tervehdyksen ja uros nyökkäsi. "Sinä siis olet se Silmirian, josta sisko on puhunut paljon. Olen Necros, kuten Tuqi tuossa äsken mainitsikin", kasuaari tokaisi. Hän hierais rintaansa valtavalla kuusisenttisellä kynnellään ja heilautti helttojaan. Toinen näytti näpsäkältä ja mukavalta, toisen kanssa voisi hiukan kiusoitella, sillä iltapäivä oli ollut varsin masentava. Ensin han kuitenkin söi hedelmät, jotka hänen siskonsa oli pudottanut. Samalla hän venytteli siipiään, joilla hän ei koskaan voisi lentää.

[Deleted]

Tuqidag oli päättänyt vihdoin käydä tapaamassa Necros veljeään ja esitellä pikkusiskonsa tuolle. Oli hänellä jo ikäväkin häntä. "No olisin tullut, mutta nyt on ollut enemmän töitä, johtaja ja vartijat ovat viestitelleet ahkerasti rajojen vahtimisesta, ettei turhia vierailuja tehtäisi puolin eikä toisin", Tuqidag selitti miksei ollut ehtinyt käymään Necroksen luona. "No onko se yksi käynyt sua ärsyttämässä?" Tuqidag kysyi, tarkoittaen Necroksen kasuaarisiskoa. Tuqidag piirteli samalla pikkukynnellään jotain kuviota maahan, sillä se vähän jännitti, miten nuo kaksi tulisivat toimeen. Tuqidag katsoi pikkusiskoaan ja sanoi hymyillen: "Ei Necrosta tarvitse pelätä. Se on ehkä jääräpää, mutta luotettava ja turvallinen." Sanan jääräpää kohdalla, Tuqi katsoi virnistäen isoveljeään, Pikkuisen nokassa kareili hymy, kun se katsoi isoveljeään luottavaisesti ja rakastavasti. Rakkaus oli tosi vain sisarellista, mutta kuitenkin Tuqidaalle, oli tärkeää, että oli Necros, se oli ollut sen ainoa perhe Rahkin kuoleman jälkeen. "Ehkä Necros rupeaa sinunkin veljeksi, jos kysyt kauniisti", Tuqi mutisi hiljaa ja vilkaisi veljeään lisäten: "Tosin tiettyjä asioita sen ei toistamiseen tarvitse Tuulihaukkanaaraalle selittää." Tuqidag iski silmää toiselle, se tarkoitti Tuqidan ensimmäistä suurta ihastusta ja tunteita, jotka Necros joutui sille selittämään.

[ruu]

Silmirian tuli varautuneeksi kasuaarin mainitessa kotkat, mutta hymyili sitten Necroksen esitellessä itsensä. "Jep minä olen se Silmirian. Ei ole ainakaan aiemmin tullut vastaan ketään jolla olisi ollut sama nimi", Silmirian vastasi inoissaan Necrokselle. Uusia tuttavuuksia oli aina kiva saada. Kasuaarin kynnet kylläkin olivat melko pelottavat. Tuqi selitteli jotakin kiireistä ja että joku olisi ollut aiemmin ärsyttävä. Kukakohan? Silmirianin mielestä monikin lintu oli ärsyttävä. Kasuaaria ei kuulemma tarvinnut pelätä. "Miksi sinulla on tuo kypärä?" Silmirian kysyi uteliaana ja painoi sitten päänsä alas. Olikohan tuo ollut sellainen tyhmä kysymys?
Tuqi sanoi Necroksen ehkä ryhtyvän hänenkin veljekseen. Silmirian vilkaisi kasuaaria ja mietti. Olisihan se kiva jos olisi iso isoveli. "Olisitko minunkin veli?" Silmirian kysyi hiljaa siipensä suojista. Sil huomasi hedelmät jotka Tuqi oli pudottanut ja katsoi niitä mietteliäästi. Voisikohan niitä syödä? Silmirian pohti. Sillä oli taas hieman nälkä. "Mitä nuo ovat?" Silmirian kysyi viitaten hedelmiä kohti nälkäisenä.

[Raptor]

Silmirian varmisti että oli se Silmirian, josta Tuqidag oli puhunutkin. Uros hymyili. Toisten sukulaisia tai siskoja oli mukava tavata, etenkin, jos he olivat yhtä ihania kuin Tuqikin. Hänen siskonsa selitti, että olisi tullut aiemmin, ellei olisi ollut kiireitä ja puhui jostain ärsyttävästä haukasta. Uros virnisti. Suurin osa haukoista ja kotkistakin olivat rasittavia, sillä Silmirianin ja Tuqidagin kaltaisisa ei ole kovinkaan montaa. Seuraavaksi Silmirian kysyi, miksi uroksella on tämän kypärä. Se sai hänet hiukan hämmentyneeksi. Kasuaarin piti miettiä vastausta, jotta saisi sen kuulostamaan järkevältä. "No, se on oikeastaan pakollinen, sillä se auttaa suunnistamaan sademtesäsäs, kun juoksen huippunopeuttani siellä. Lisäksi se on hyvä taisteluissa, sillä se on pelkkää luuta ja nahkaa", hän selitti. Hän näki, kuinka Silmi painoi päänsä alas. Häpesikö hän kysymystään? Sitä ei moni tiennyt. Seuraava kysymys sai sirppikynnen vielä hämmentyneemmäksi. Tuulihaukka kysyi, voisiko Necros olla hänenkin veljensä. Uros hymyili ja sanoi. " Totta kai, sisko". Toinen näytti hiukan hermostuneelta. Sitten toinen huomasi hedelmät ja näytti miettien jotain. Ei kai toinen aioisi syödä niitä? Se olisi viimein erhe. Toinen pian kysyikin, mitä hedelmät olivat. " Ne ovat karamboloja eli tähtihedelmiä. Ne ovat suurinta herkkuani ja kyttään puuta jok ikinen päivä sitä milloin ne putoavat. Katsos kun ne on kymmenmetrisissä puissa ja lentokyvyttömänä niitä on hankala saada. Joten varokkin syömästä niitä ilman lupaa tai saat kynnestä. Mutta saat tällä kertaa maistaa niitä ilman mitään hätää", hän sanoi.

[Deleted]

Tuqilla oli vihdoin aikaa esittää isoveljelleen oma pikkusiskonsa. Virka oli vaatinut muutamia päiviä, sillä kotkat ja jotkut nuoret haukat, olivat turhankin innokkaita rajoja ylittämään. Tuqidag katsoi hymyillen, kun Sil painoi päänsä ujostellen alas. Kun tuo kysyi, olisiko Necros hänenkin veljensä, Tuqin sydämessä läikähti kivasti, kun kasuaarikoiras suostui pyyntöön. Tuqidag ajatteli, että Sil tekisi erheen, jos se yhtäkkiä söisi Necroksen hedelmät, mutta onneksi velipoika, antoi luvan kerran maistaa hedelmää. Ne olivat kyllä hyviä. Sillä välin kun pikkusisko söisi, Tuqidag levitti siipensä ja lensi korkealle ja alkoi räpistellä hedelmiä, mutta toi niitä yksitellen alas kolme kappaletta kynsissään, ettei pikkusisko litistyisi alle. "Älä sitten ahmatti syö kaikkia hedelmiä. Eihän me haluta, että velipoika nääntyy nälkään", Tuqi sanoi osittain kujeillen, osittain tosissaan. "Nämä kolme ainakin on Necroksen, joten pidä nokkasi edes näistä erossa", hän lisäsi ja lupasi: "Voidaan tämän jälkeen kalastaa ja jos haluat, niin jahdata jyrsijöitäkin." "Kuules veliseni, viimeksi kun juteltiin siitä yhdestä jättiläisestä, jonka kanssa tuli vähän solmuja, niin tekisinkö minä tyhmästi, jos pyydystäisin kalan ja veisin sovintoeleeksi sen?" Tuqidag kysyi isoveljeltä viisaamman neuvoja, sillä hän piti Necrosta idolinaan ja tietenkin maailman viisaimpana. Hän jaksoi ihailla tuon jykevyyttä ja viisautta.

[ruu]

Silmirian hämmästeli kasuaarin vastausta kypäräänsä. Vai auttoi se taisteluissa ja suunnistuksessa. Tuota Silmirian ei ollutkaan tiennyt. Olihan se hiukan hassun näköinen, mutta jos sillä oli niin monta käyttötarkoitusta niin miksikäs ei. Silmirian hypähti iloisena ilmaan Necroksen suostuttua hänen veljeseen. "Nyt minulla on ISO perhe", Silmirian sanoi innoissaan. Aiempaan verrattuna jo sisko oli ollut ihana lisä, mutta veli vielä lisänä oli vieläkin mukavampaa. Pahinta oli ollut, ettei Silmirian ollut edes tiennyt oliko hänellä ylipäätään ollut perhettä, tai mitä heille oli tgapahtunut.
Oudot hedelmät suuri kypärälintu Necros nimesi tähtihedelmiksi. Silmirian katsoi niitä vieläkin epäillen, varsinkin sen jälkeen kun Necros sanoi antavansa kynnestä jos hän koskisi niihin. Ylös lentänyt Tuqi kielsi Silmiriania syömästä kaikkia hedelmiä ettei Necros nääntyisi nälkään. Silmirian vilkaisi aluksi siskoaan ja sitten uutta veljeään kummissaan, kunnes tajusi toisen vitsailevan. "Minä vain maistan", Silmirian sanoi hyväntuulisena. Silmirian lähti epäluuloisena kohti tähtihedelmää, Tuqin lennättäessä niitä alas lisää. Silmirian silmäili karambolaa ja haukkasi siitä sitten palasen. Nokkaansa nyrpistellen Silmirian hyppi pois hedelmien luota. "Tuohan on kirpeää", Silmirian valitti. Hedelmät olivat olleet Silmirianille aivan uusi makukokemus. Aiemmin hän oli syönyt pääasiassa vain kalaa ja jyrsijöitä. Nuori tuulihaukka hymyili Tuqidagille kalastuslupauksen jälkeen. Ei ollut tilannetta, jolloin hän ei jaksaisi syödä. Silloin asiat olisivat jo huonosti ja kannattaisi huolestua.

[Raptor]

Necros naurahti Silmirianin hämmästyneelle ilmeelle. Pikkuhaukka hypähteli innoissaan koiraan suostuttua hänenkin veljekseen. Hänen perheensähän alkoi muuttua varsin sekalaiseksi. Ei se tosin kasuaaria liiemmin haitannut. Tuqidag nuhteli siskoaan siitä, ettei ahmisi kaikkia tähtihedelmiä. " Enhän minä niitä omista, varjelen niitä vain siksi että niitä on vain vaikea saada", hän sanoi. Samaan aikaan, kun Silmirian maisteli karabolaa, tuli Tuqidag kysymään neuvoa isommalta. Tyttö kysyi, kannattaisiko hänen suututtamalleen kotkalle viedä kala anteeksipyyntölahjaksi. " Se olisi hyvä idea. Voithan kysyä syytä siihen, miksi kotka oli teidän puolellanne. Ehkä se selittäisi paljon. J avoisit samalla pyytää anteeksikin. Kimmastut melko suotta silloin", hän sanoi lohduttavalla äänellä ja hieraisi kepeästi toisen nokkaa. Herkkä hetki keskeytyi tosin, kun hänen toinen siskonsa valitti, miten kirpeitä tähtihedelmät olivat. " Hei, jos ottaa huomioon, että te syötte jotain hiiriä tai rottia jossain arolla, vai mitä kalaa se nyt olikaan, ja minä elän viidakossa syömässä hedelmiä ja sammakoita. Joten ei kirpeyteen ihan heti totu, ellei sitten ole syönyt happamia rottia", hän sanoi naurahtaen pienesti ja hymyillen.

[Deleted]

Tuqidagia huvitti pikkusiskon hämmästyminen ja hymyilikin lempeästi tuolle. Nuori tuulihaukka katselikin huvittuneena Silin hyppelemistä. "Se olikin lähinnä vitsi, sillä tuo ei tykkää niistä", Tuqidag heitti ennuksen ilmaan ja siirtyi sitten isoveljensä lähelle ja kysyi viisaamman neuvoa. "Niin minä tiedän, että olin äkkipikainen, mutta kun se vain koski niin kovasti", nuori tuulihaukka huokaisi ja katsoi toista. Vaikka kyyneleet eivät tulleet silmiin asti, katse oli kuitenkin surullinen. Necroksen hellä hieraisu sai tuon kuitenkin hymyilemään ja surun pois silmistä. Tuqidag tahtoi hetken kiehnätä isoveljensä rintaa vasten, mutta pikkusisko Sil alkoi valittamaan hedelmien kirpeyttä. Tuqia ehkä hivenen huvitti tuo tilanne, mutta sen ajatukset siirtyivät Rahk-veljeen. Naaraan katse lukittautui jonnekin kauas, kun se pystyi näkemään ajatuksensa sopukoista taistelun tulisilmäistä kotkaa vastaan. "Enkä minä saanut edes hyvästellä häntä", Tugidag parahti onnettomaan itkuun.

[ruu]

Silmirian irvisti uudelle jättimäiselle veljelleen. "Hiiret ja rotat on hyviä", Silmirian protestoi. "Kalasta puhumattakaan." Nuori tuulihaukka hyppi lähemmäs Tuqia ja Necrosta näiden puhuessa päät yhdessä hyvinkin salaperäisen näköisesti. "Mistä te puhutte?" Silmirian kysyi. Hän huomasi siskonsa itkevän ja hämmästyi hieman. Eihän sisko itkenyt, sisko oli vahva. Silmirian viipotti rauhallisesti Tuqidagin luo ja tökkäsi häntä nokallaan yrittäen lohduttaa, vaikkei edes tiennyt syytä tämän suruun. Johtuikohan tuo Tuqin veljestä. Aiemmasta siis, ei Necroksesta, Sil pohti. Hän ei itse ollut koskaan surrut perhettään sillä ei muistanut heitä.
Silmirian vilkuili ympärilleen. Miten hän voisi lohduttaa siskoaan. Tuulihaukka ponnihati ilmaan ja liiteli puuhun josta sisko oli aiemmin tiputellut hedelmiä. Pahoja hedelmiä, Sil sanoi ääneti. Silmirian ryhtyi Tuqin puuhaan ja tiputteli muutaman hedelmän alas. Jos sisko ei niitä söisi söisi ainakin Necros. "Varokaa!" Silmiriaan huusi ja tiputti vielä yhden hedelmän seuraten sitä alas.

[Raptor]

Necros kuunteli Silmirianin sanoja. Hiiret ja rotat muka hyviä. No, hän tosin söi joskus sammakoita. No, makukokemukset olivat erinlaisia. Kun Tuqi kertoi, kuinka paljon veljen kuolema oli kirpaissut, Necros nyökkäsi. " Minä ymmärrän.", hän sanoi lohduttavasti. Koiras hieraisi kyyneleet pois siskonsa poskilta. Kun naaras sanoi, ettei saanut edes hyvästellä, tuli kasuaarillekkin hiukan haikea olo. Tuqin sisko tiputti vielä muutama hedelmän alas puusta. Pikkuiset haukat olivat niin hellyyttäviä. Ne saivat sinisen jättilinnun sydämen sulamaan. Omat siskot olivat niin ilkeitä. Hän hieraisi poskea uudestaan.