Tirppoja ja lentopostia

[Tattuska]

[Trisjapowerin kanssa sovittu peli]

Pienikokoinen varpushaukka liiteli taivaalla, tarkkaillen maata allaan. Syksy oli lopuillaan ja ilma alkoi olla koleampaa kuin yleensä. Koleus sai johtajanaaraan pörhistämään höyheniään, ja laskeutumaan lähellä olevalle kalliolle. Monet kutsuivat sitä haukan huipuksi, mutta tällä hetkellä se oli Sakuralle vain tavallinen kallio. Se laskeutui korkeaan mäntyyn ja pörhisti sulkiaan yhä uudemman kerran. Olotilaa ei yhtään helpottanut se, että Sakura oli kuullut muutamien haukkojen ja kotkien yhteenotoista rajojen ylittymisen vuoksi. Johtajanaaras huokaisi hiljaa ja jäi oksan päälle tutkiskelemaan maata, jos vaikka löytäisikin saalista.
"Huoh, minun täytyisi varmaan jutella toisille haukoille siitä, ettei kotkien puolelle ole menemistä, ne kynivät pienempänsä heti jos vain saavat kyntensä haukkoihin. En halua uutta sotaa, meidän pitäisi pysyä hyvissä väleissä kotkien kanssa, eivätkä alamaiseni osaa edes pysyä omalla puolellaan. Mihin minä vielä joudun?" Tämä mietti ääneen. Eipä sitä kukaan olisi kuulemassa, muutakuin ehkä puissa kiipeilevät oravat, jotka uskaltautuivat yllättävän lähelle haukkanaarasta. Tällä kertaa Sakura kuitenkin jätti pikkunisäkkäät rauhaan, sillä ei edes ollut kamalan nälissään.

[Deleted]

Tuulihaukka, jonka rinnassa oli mustikkaläikkä, viestinviejän merkkinä, etsi johtajanaarasta. Sillä olisi sille viesti, eräältä vartijalta. Ilma oli viileä, mutta se ei häirinnyt Tuqia kovinkaan, silloin kun se toimi viestinviejän hommassa. Se lenteli Haukan huipun luona ja etsi pientä varpushaukkaa katseellaan. Kun se lopulta näki tuon, se kirkaisi ilmaistaakseen, että sillä on asiaa johtajattarelle. Se syöksyi johtajatarta kohtaan ja tuon viereen samalla oksalle. Se levitti siipiään ja kumarsi päällään syvään. "Viesti johtajatterelle", se sanoi ja katsoi kysyvästi, olisiko tuo valmis kuulemaan sen.

[Tattuska]

Sakura kohotti katseensa taivaalle, jossa tämä huomasi toisen joukoistansa. Varpushaukka odotti sen aikaa että toinen pääsisi oksalle ja kertoisi asiansa. "Hyviä vai huonoja uutisia?" Naaras halusi olla valmistautunut vähän kaikenlaiseen ja vastasikin nopeasti tuulihaukalle:
"Anna tulla vain" Naaras yritti vääntää kasvoilleen jonkinmoista hymyä, mutta uutiset huolestuttivat tätä. Olivatko kotkat käyneet haukkojen reviirillä? Vai oliko kenties jotain muuta kamalaa sattunut? No, aika sen näyttäisi.

[Sori lyhyyttä mut tällases tilanteessa on vaikee vastata pitkää :U]

[Deleted]

Tuqidag oli löytänyt johtajattaren, jolle eräs vartija Karantan, oli lähettänyt viestin. Tuulihaukka kumarsi hieman johtajattarelle ja ilmoitti, että tuolle olisi viesti. "Siltä väliltä", Tuqidag vastasi tuon kysymykseen hyvästä vai huonosta ja lisäsi: "Lähettäjä vartija Karantan, Arvon johtjatar, tilanne ollut toistaiseksi rauhallinen, erään kotkan mailletulo estetty. Rajoja vahditaan edelleen tarkkaan." Tuqi sai lopulta viestin luovutettua ja hymyili hieman, sillä kun ottaa huomioon tilanteet, viesti oli varsin positiivinen nuoren Tuulihaukan mielestä.

[Tattuska]

"Siltä väliltä"
Aluksi ei johtajanaaras tykännyt tuosta lauseesta, mutta uutiset kuullessaan tälle kohosi jopa jonkinmoinen virne naamalle.
"Hyvä niin." Naaras vastasi, mutta jatkoi pian. "Voisitko viedä viestin minulta niille?" Se antoi hetken toiselle aikaa vastata ja jatkoi sitten jälleen. "Sanoisit että vahtisivat rajoja tarkemmin kuin yleensä, eivätkä päästäisi haukkoja valumaan kotkien puolelle." Se sanoi viestinsä. Tässä laumassa mikään asia ei jäisi kuulematta johtajanaaraalta, ja näin ollen Sakura tiesi monien ylittäneen rajan, ja saaneen kotkan vastaansa, mikä ei tietenkään ollut ihme, niin Sakurakin tunkeilijoille olisi tehnyt.
"Ai, ja vielä yksi asia. Älä kutsu minua johtajattareksi, puhuttele minulle samalla tavalla kuin muillekkin laumalaisillesi." Sakura sanoi naurahtaen hieman. Se ei pitänyt siitä kuinka sitä kutsuttiin "arvon neidiksi", tai muuksi sen tapaisiksi. Alkuun ne kuullostavat hyviltä, mutta niiden toistuessa ne alkoivat jopa hieman ällöttää naarashaukkaa.

[Deleted]

Tuqidag kertoi viestinsä Sakuralle ja tuo vaikutti tyytyväiseltä ja kysyikin, että voisiko Tuqi viedä viestin heille. "Tietenkin voin", se vastasi miettimättä ja lisäsi: "Sehän on minun ammattini." Tuqin nokkalle tuli pieni sievä hymy, samalla kun se kuunteli viestin ja painoi sen päähänsä. Se alkoi tehdä jo lähtöä, mutta Sakura huomautti sille vielä, että Tuqin pitäisi kutsua sitä samalla tavalla kuin muitakin laumalaisia. "Selvä on. Sakura", se vastasi hymyillen ja lisäsi: "Minä olen Tuqidag, minua voi kutsua Tuqiksi ja Kuuks. Yleisemmin Tuqi." Tuqi levitti siipensä ja lähti lentoon. "Viestisi on ennätysajassa perillä!" Tugi huudahti lupauksensa kaukaa ja lähti pikavauhtia rajalle. Rajalla viesti otettiin vastaan ja pian se näkikin, kuinka Neri ja Cilly lensivät kohti rajaa manaillen, Silin isosiskoa ja sitä kuinka Sil oli jättäytynyt seikkailusta pois. Tuqidag lensi kauemmas, niin etteivät nuo nähneet häntä. Vartijat estivät näiden aikeen mennä väärälle puolelle ja Karantan jopa kertoi kauhutarinan kotkista, jotka ensivät nokkivat silmät, ennen kuin repivät sydämen irti. Kakarat selvästi pelästyivät Karantania ja niiltä pääsi hätäruikut, joten Tuqin oli vaikea pidätellä pokkaansa. Tuqi päätti vielä palata haukanhuipulle katsomaan Sakuraa ja näkikin tuon. "Sakura!" se huusi kauempaa ja lensi tuon vierelle. "Viestisi on perillä ja rajat tarkasti vartioitu, itse näin kuinka kaksi kakaraa yrittivät pois alueelta, mutta Karantan esti aikeen", Tuqidag sanoi, muttei kertonut poikasten hätäruikuista.