One new message [Päättynyt]

[Deleted]

//Ruu ja Silmirian//

Sattumalta Tuqi oli lentelemässä Oravatammella, hän tahtoi käydä katsomassa, olisiko siellä Rahkin sulkia. "Sinähän olet viestinviejä? Saat välittää viestin", eräs kiukkuinen haukkatyttö sanoi. "No anna tulla, niin katsotaan", Tuqi sanoi hieman närkästyneellä äänellä. "Se on sinun tehtäväsi", toinen sanoi kiukkuisena. "No anna jo tulla se viesti", Tuqi tuhahti.
"Silmirianille. Meidän piti yhdessä lähteä seikkailemaan kotkien puolelle", tuo toinen sanoi. "Vien viestisi, mutta pidän myös huolen, ettei hän ikinä mene rajan väärälle puolen", tuulihaukka kivahti. "Mitä se sulle kuuluu?" toinen intti. "Hän on valinnut minut isosiskokseen ja turvakseen ja minä pidän hänet tällä puolen rajaa", Tuqidag kivahti ja lähti lentämään.
Hän funtsaili missähän pikkusisko luuraisi, kunnes päätti lähteä katsomaan, olisiko tuo mennyt joelle kalastamaan.
Hän lenti hyvää vauhtia joelle ja huhuili: "Sil, oletko täällä? Jos olet, niin tule kuulemaan viestisi!"

[ruu]

//paikalla : )//

Silmirian oli ollut taas kerran nälkäinen, eikä jaksanut yrittää napata oravia, joten päätti mennä joelle. Joella hän huomasi kalaparven aivan rannan tuntumassa. Kalojen suomut kiilsivät hopeisina veden väreillessä niiden ympärillä. Sil lehahti oksalle odottaen sopivaa hetkeä. Aurinko meni hetkeksi pilveen ja ilma viileni, mutta pian lämpö oli ennallaan. Sil nousi ilmaan ja kaarteli parven yläpuolella laskeutuen koko ajan alemmas. Silmirian syöksähti nokka auki veteen tarkoituksenaan napata mehevä kala lounaaksi. Äkillinen huuto vain sekoitti Silmirianin ajatukset ja hän pärskähti veteen.

Silmirian nousi pintaan ja räpytteli ylös. Siivet painoivat ikävästi. "Tuqi, mitä sinä täällä", Silmirian kysyi, tunnistaessaan äänen ja hahmon. Sisko läheni koko ajan. "Olisin saanut kalan lounaaksi, mutta säikäytit minut", Sil mutisi. Hän laksautti nokkaansa ja laskeutui kivelle. Onneksi aurinko paistoi lämmittäen Silin sulat pian kuiviksi.

[Deleted]

Tuqidag löysi siskonsa ja tuo mutisi karanneesta saalistaa, mutta Tuqi ei siitä välittänyt vaan kysyi vastakysymyksen:"Ai mitäkö minä teen täällä, mitä itse teet?" "Minulla on sinulle viesti eräältä haukalta. Se kuuluu näin: 'Meidän piti lähteä yhdessä seikkailemaan kotkien puolelle.' Se oli viesti ja minä kysyn nyt?: "Eikö sinulla typerys ole järkeä päässäsi?" Tuqidag oli hyvin vihainen pikkusiskolleen.
Se näytti pikkusiskolleen kotkien repimää siipeä ja kysyi: "Muistatko mistä tämä siipirikko on tullut? Haluatko itsellesi samanlaiset?" Se toinenkin haukka oli selkeä kakara vielä, niinpä Tuqi jatkoi: "Etkö tajua, että edes te kaksi, ette saa kotkaa kukistettua, ne on julmia ja röyhkeitä ja kolme kertaa isompia kuin me ja tosi voimakkaita." Tuqi katsoi pikkusiskoaan kiukkuisesti ja hänen silmistään leiskui viha.

[ruu]

Silmirian sai oikean moiteryöpyn isosiskoltaan. Hän ei ymmärtänyt syytä kunnes Tuqi kertoi viestin. Sil kurtisti kulmiaan. Viesti oli varmaankin Neriltä tai Cillyltä. "Oliko se haukka vaaleanharmaa vai täplikäs?" Silmirian kysyi varovaisesti vihaiselta siskoltaan. Tuqi muistutti vaaroista ja näytti siipeä. "En minä aikonut mennä kotkien puolelle, mutta Neri ja Cilly olivat menossa ja sanoivat että siitä tulee hauskaa", Sil yritti puolustautua. Tuqidag oli todella vihainen, hänen silmänsä oikein kipinöivät. "Enkä minä aikonut haastaa riitaa, käydä vain kavereiden kanssa hieman pelleilemässä." Silmirian muisti siskonsa veljen ja huokaisi. Ei hänkään ktkista pitänyt, mutta ei vihannut heitä samalla lailla kun isosisko.

[Deleted]

Tuqidag katsoi pikkusiskoaan kiukkuisesti ja vastasi tuon ulkonäkökysymykseen: "Vaaleanharmaa." Hän kuunteli pikkusiskonsa puolustuspuhetta. "Etkö sinä tajua, että Kotkien puolella ei kuulu pelleillä, se on sama kuin huutaisit, niille: 'Olen vapaaehtoinen päivällinen.' Siinä tilanteessa ei ehdi karkuun", Tuqidag yritti selittää pikkusiskolleen ja lisäsi: "Rahk ei pelleilyt kotkille, mutta Kotka oli päättänyt, ottaa hänestä lounaaan itselleen. Edes minä en pelleillyt, mutta niin vain sain siipirikon. Ymmärrätkö sinä, että ne ei tajua pelleilyä, ne näkee sen vain loistavana lounasjuhlana."

[ruu]

Hienoa, Neri oli valinnut juuri Silmirianin ylisuojelevan isosiskon tuomaan viestiä. "Hyvä on en mene kotkien puolelle", Silmirian lupasi Tuqille. "Haluaisitko auttaa minua kalastamaan, vai onko sinulla useampi viesti vietävänä? Minulla on nälkä", Sil sanoi ja vilkaisi kaipaavana kimmeltävää vettä ja sen sisuksissa uivia hopeisia makupaloja. "Eikä se kotkien luo meneminen ollut edes minun ideani vaan Cillyn." Silmirian laskeutui kivelle. "Onko pesäsi kunnossa, eihän kallio vain romahtanut sinunkin pesäsi kohdalta?" kysyi Sil huolissaan. "Ai niin saat höyhentään Nerin ja Cillyn kun he aikoivat ajaa minut pahoille teille", Sil sanoi piloillaan miltei nauraen. Ei viesti niin suuri juttu ollut.

[Deleted]

Tuqidag hymyili lopulta lempeästi, kun Silmirian lupasi olla menemättä kotien puolella. "Voinhan minä auttaakin sinua", se sanoi ja nokassa kareili hymy. "Kunnossa pesä on, siinä kohta kallio on niin vahvaa, ettei se murene edes tornadosta", Tuqi vastasi pikkusiskonsa kysymykseen. Kun tuo mainitsi, että Tuqi saisi löylyttää myös Silin kaverit, se vastasi: "Taisin löylyttää sille ruikun, sille Nerille." Tuqidag purskahti nauruun kun kuvitteli Nerin ruikauttavan hätäruikun oksalle. "Huolehtikoon vanhempansa loput", Tuqi sanoi ja syöksyi veteen ja nappasi lohen sieltä ja nakkasi sen pikkusiskolleen sanoen: "Ota tosta pahimpaan nälkään."

[ruu]

Silmirian nauroi kun kuuli Neristä. "Ihan oikein sille, se on ärsyttävä ja koko ajan kiusaamassa jotakuta", Silmirian tokaisi. Sil katsoi kun sen sisko lensi veteen ja nappasi sille lohen. Tuqi käski Silin syödä ja Silmirianhan söi. Se ahmi lihat kalan sivuilta ja söi jopa pään, minkä se usein heitti pois. "Haluatko sinäkin?" Sil kysyi siskoltaan ja odottamatta vastausta syöksyi veteen. Se yritti jäljitellä siskonsa liikkeitä, mutta molskahti vain kuuluvasti. Silmirian räpiköi ylös ja mutisi ylhäällä äkäisenä, "Tämä ei ole minun lajini, en koskaan opi tätä."
Silmirian heitti voltteja ilmassa kuivuakseen, sillä vihasi märkien sulkien tuntua. Ne painoivat, eivätkä näyttäneet hyvältä. Lopulta Sil sai tarpeekseen ja lennähti takaisin siskonsa vierelle auringon lämmittämälle kivelle.

[Deleted]

Tuqi nauroi pikkusiskonsa mukana. "No ehkä hän oppii vielä kantapään kautta", Tuqi sanoi, sillä hän ei tahtonut, että tuo oppisi vasta kun henki poistuisi hänestä. Hän naurahti kun pikkusisko kysyi tahtoisiko Tuqikin. "Ei kiitti, söin aiemmin", se vastasi. Kun Sil yritti Tuqin vesijuttua, ei se voinut olla hymyilemättä ja hän sanoikin: "Sil-kulta, en minäkään sitä oppinut heti, siihen meni kymmeniä päiviä." Tuqi tökkäsi Silin rintaa hellästi kynnellään ja sanoi: "Mutta voin yrittää opettaa sinua, jos tahdot, mutta en kuitenkaan joka päivä aio kanssasi olla, sillä minulla on muutakin elämää."

[ruu]

Silmirian ei pitänyt epäonnistumisesta, mutta tajusi sen olevan välttämätöntä. Se vesitemppu oli vain niin vaikea. "Opetatko", Silmirian kiljaisi innoissaan kun isosisko lupautui auttamaan häntä. Hänestä olisi hienoa näyttää ystävilleen kuinka hyvin osasi lentää vedestäkin käsin. "Hmph, en minä käskenytkään sinun viettää joka hetkeäsi kanssani, mutta on se kivaa että olet lentelet joskus seuranani", Sil vastasi kun Tuqi sanoi ettei olisi hänen kanssaan koko ajan. "Opetatko jo nyt, onko sinulla aikaa, näinkö se tehdäään", Sil kyseli äkkiä innoissaan ja näytti liikkeitä sohien siivillään ympäriinsä.

[Deleted]

Tuqi katsoi pikkusiskoaan hymyillen ja sanoi: "Tietenkin opetan." Eikä se viittinyt komentoida, pikkusiskolleen siitä koko ajan-kaveraamisesta. Kun Sil kysyi opettaisiko Tuqi heti hänelle vedessä lentämisen. "Tiedä tuota, no okei. Mutta katso tarkkaan, vauhti on tärkein ja se että kun syöksyt veteen, et saa mennä syvälle vaan pari senttiä pinnan alla, ekaksi teet sen ihan pikaisesti. Kun kehityt, pystyt olemaan vedessä pidemmän matkaa", Tuqi yritti selittää ja levitti siiipensä lehahti korkealle lenttoon, se lisäsi vauhdin tosi nopeaksi ja sitten se syöksyi pinnan alle hetkeksi, piti siivet suorana ja kaarsi hetken päästä pintaan, kala nokassaan. "Toi kala, ei ollut tahallaan pyydetty, mutta siinä on", Tuqi sanoi ja kysyi: "Näitkö miten sen tein? Näytä opitko mitään."

[ruu]

Sil innostui. Tuqidag lupasi opettaa hänelle heti vesilentoa. Silmirian katseli tarkasti toisen näytöstä ja ihaili kalansaalista. "Epistä, sinä saat kalaa vaikket haluaisikaan ja minä en saa edes yrittämällä", Silmirian nurisi. Lopulta Sil kuitenkin nousi siivilleen ja räpiköi ylemmäs. Se hengitti muutaman kerran sisään ja ulos ja syöksyi sitten alas. Silmirian koukkasi aivan vedenpinnan alapuolella ja räpiköi sitten ylös. Paremmin se meni kuin aiemmin, muttei yhtä hyvin kuin isosisko sen teki. "Noinko?", Silmirian kysyi innoissaan. "Saanko syödä tuonkin kalan?" se lisäsi hiljaa perästä. Miksi sen piti olla tälläinen ahmatti?

[Deleted]

Tuqidag tuli pintaan ja se oli napannut kalan suuhunsa pinnan alta, vaikkei se iso ollutkaan, mutta kala silti. Tuqi katseli kuinka pikkusisko syöksyi veteen. "Meni hyvin, mutta lisää vauhtia ja siivet suorana vedessä", Tuqi kehui ja antoi palautteensa Silille. Kun pikkusisko kysyi saisiko se syödä sen kalan, minkä Tuqi oli napannut, isosisko tökkäsi jalallaan kalaa lähemmäs Siliä ja sanoi: "Syö pois." Tuqi oli itse syönyt jokin aikaa sitten, eikä se muutenkaan syönyt paljon, mutta hyvin Tuqi muisti, että silloin kun se oli ollut Silin ikäinen, niin se oli silloin ollut samanlainen ahmatti.

[ruu]

Sil sai isosiskoltaa ohjeiksi lisätä vauhtia ja parantaa siipien suoruutta. Kyllä minä vielä onnistun, Silmirian ajatteli. Tuqi töykkäsi kalan häntä kohti ja Sil rupesi innoissaan syömään. Nam, kala oli parempaa kuin oravat. Ehkäpä vielä helpompaa saalistaa. "Kokeilen uudestaan", Silmirian sanoi ja syöksähti taas ilmaa. Nyt se kiihdytti vauhdin aivan huippuunsa ja kaarsi veteen. Pintaan päästyään se pudisti päätään ja kumarsi. "Menikö nyt oikein?" Sil kysyi.

[Deleted]

Tuqidag katsoi hymyillen, kun Silmirian söi hänen pyytämänsä kalan. Kun hän oli pikkusiskolle antanut vinkkinsä sukeltamisesta, tuo yrittikin syömisen jälkeen uudestaan. Jos Tuqilla olisi ollut kädet hän olisi taputtanut, mutta hän kiljaisi innoissaan: "Bravo! Juuri noin, mutta muista pitää tuo taito yllä ja kun hallitset sen kunnolla, pidennetään aikaa." Tuqi pöyhisti rintaansa ylpeän isosiskon tavoin ja totesikin: "Olen tosi ylpeä sinusta, kun minä opettelin tuota itsekseni, minun veljeni ei koskaan osoittanut minkäänlaista ylpeyttä, tuhahti vain ja väitti minua typeräksi. Mutta sai kyllä pian niellä sanansa, sillä sen kärsivällisyys ei riittänyt minun kanssani muutenkaan." Tuqidaan ilme muuttui ehkä hivenen surulliseksi, mutta hän pudisti päästään ikävät ajatukset pois ja kysyi: "Kalastetaanko?"