Home sweet home [Päättynyt]

[Deleted]

//with Ruu //

Tuqidag

Teini-riiviö tuulihaukka ei ollut moniin päiviin poistunut kivikkorannalta, paitsi silloin kun piti töitä tehdä ja kävi se pajunkuorta hakemassa itselleen, että sai haavansa parantumaan. Kotkajohtajan tapaaminen sai sen varovaiseksi hyväksi aikaa, onneksi tuo näytti jäävän siihen uskoon, ettei Pikkuisella ollut läheisiä.
Kun se oli saanut ajatuksensa jotenkin kuntoon, se päätti mennä Oravatammelle, oli kai aika siivota pesät pois ja antaa tilaa muille.

Se lenteli valppaana haukkojen mailla ja varmisti ettei paviaani-kotka ollut lähettyvillä.Kun se tuli tutuille maille, pysähtyi tuulihaukka kolmen puun päähän määränpäästään. "En minä pysty", se mutisi itsekseen, kyyneleet vain sen silmistä valuivat kun se mutisi: "Mutta minun on pakko." Sen oli pakko poistaa pesät, jotta muilla olisi tilaa. Se lensi seuraavalle puulle. "Miksi minun se pitää tehdä? Siksi koska, muita perheenjäseniä ei ole tekemään sitä", se pähkäili itsekseen.

[ruu]

Silmirian lenteli ympäriinsä vailla päämäärää. Sen pitäisi etsiä peä, muttei se millään viitsinyt. Silmirian sulki silmänsä ja keskittyi aurinkoon siipiensä pinnalla. Äkkiä nuori haukka huomasi törmänneensä johonkin. Silmirian räpytteli iipiään kiivaasti ja löysi esteensä. Se oli sokeana lentänyt suoraan päin toista haukkaa. "Sori", Silmirian sanoi tutun näköiselle haukalle. "Minä se onnistun törmäämään ainoaa haukkaan koko metsässä", se jupisi itsekseen noloissaan.

Lopulta se rohkeni katsoa estettään. Haukka oli suurimmaksi osaksi kauniin harmaan värinen. Se muistutti jotakin kummalla tavalla, Silmirian ei vain keksinyt mitä. Silmirian katsoi toisen tummiin silmiin. Sitten Silmirian käänsi yhä noloissaan päänsä. "En minä yleensä muihin törmäile", se selitti vielä kerran.

[Deleted]

Tuqidag

Ei se oksalla ehtinyt edes kolmeen laskea kun joku törmäsi täyttä vauhtia siihen. Onneksi pikkuinen sai siipensä toimimaan, ennenkuin se mätkähti maahan. "Hei katsoisit eteesi", se mutisi kiukkuisena, kun nosti katseensa toiseen samanlajin edustajaan. Kun se pääsi takaisin oksalle, silmäili se tuota toista tarkemmin. Siinä oli jotain juttua ja silloin hän muisti. Tuohan oli se muistamaton, joksi jotkut hänen kavereistaan kutsui tuota toista. "No eipä tuo mitään, johan minun piti herätä märehtimästä asioitani. Mitäs sä täällä?" Tuqi kysyi toiselta.

[ruu]

Silmirian istui nolona oksalla kun toinen haukka avasi nokkansa. "Minun kait pitäisi etsiä pesäpaikka täältä jostakin, en vain tiedä minne sen haluaisin", Silmirian sanoi jo hieman tärskystä selvinneenä. "Olisiko sinulla ideaa pesäpaikan suhteen?" Silmirian kysyi ja huudahti innoissaan kun keksi miksi toinen näytti niin samalta: "Sinähän olet tuulihaukka!" Silmirian pörhisti sulkiaan ja oli tyytyväinen itseensä keksittyään toisen yhdennäköisyyden.

Silmirian levitteli siipiään ja hyppi innoissaan oksalla. Se oli löytänyt toisen itsensä laisen haukan. Sitten nuori haukka istahti taas nolona alas. "En minä yleensä tällainen ole", se selitti auringon silautuessa lehtien lomitse kauniisti toisen sulkapeitteelle. Voi kun minunkin sulissani olisi samanlaisia kuvioita, se ajatteli hieman kateellisena.

[Deleted]

Tuulihaukka katsoi lajitoveriaan ja kuunteli kuinka tuo kertoi etsivänsä pesäpaikkaa ja yhtäkkiä tuo hihkaisi, että Tuqi olisi tuulihaukka. Eikä viestinviejä voinut olla purskahtamatta nauruun.
"Tuossa edessä olevassa puussa on kaksi pesää, jotka tulin tuhoamaan, jos haluat, saat toisen niistä", Tuqi sanoi äänessään surua ja pidätettyä itkua. "Asuin veljeni kanssa samassa puussa, mutta kotka tappoi veljeni, tappelinkin sitä vastaan, mutta sain vain siipirikon. En ole viikkoihin käynyt täällä, mutta tulin nyt hävittämään meidän pesät, että muut saavat tilaa pesilleen", Tuqidag kertoi ystävälleen.

[ruu]

Silmirian kuunteli toisen tuulihaukan kertomusta ja alkoi itsekin tuntea inhoa kotkia kohtaan. Kuinka ne kehtasivat? Kuullessaan toisen ehdituksen Silmirian vastasi: "Tokihan minä voin sinne muuttaa, mutta oletko varma, että haluat jonkun asuvan sinun ja veljesi pesässä?" Silmirian tarkkaili toista kiivaasti ja huomasi surua. "No tuota, mennäänkö katsoimaan niitä pesia?" Silmirian kysyi lajitoveriltaan. Vaikkei Silmirian ollutkaan vielä vastausta saanut, nousi hän siivilleen ja leyhytteli niitä tasaiseen tahtiin pysyäkseen paikoillaa: "Näytä tietä"

[Deleted]

Tuqidag oli samaa mieltä toisen, kanssa Kotkat olivat julmia petoja. Kun toinen kertoi voivansa muuttaa jompaankumpaan pesään, Tuqi hymyili. "Minun puolestani voit asua kummassa vain, hävittää ne minä muutenkin aioin, nyt tarvitsee vain toinen hävittää. Hän lehahti lentoon nuoremman lajitoverin rinnalle ja sanoi: "Olen muuten Tuqidag, voit sanoa Tuqi. Minun "veli" kutsuu minua Pikkuiseksi, mutta oletan sinun olevan nuorempi kuin minä, niin voit kutsua Tuqiksi tai miksi vain haluat. Ei pesät ole kaukana vain pari puuta."
Tuqidag räpäytti siipiään pari kertaa ja lensi parin puun päähän oksalle, jossa veljen pesä oli vieläkin, aivan kuin silloin viimeisenä aamuna. "Minun pesäni on tuolla ylhäällä. Voit katsoa sitä, kukat siellä varmaan on kuihtuneet, mutta tarvitsen hetken yksinäistä aikaa tässä veljeni pesällä, joten lennä tuonne ylös pesälle tutkimaan", Tuqidag sanoi ja tepsutteli veljensä pesään. Pesässä oli vielä veljen sulkia ja Pikkuisen silmiin kihosi kyyneleet kun hän itki veljensä sulkia vasten. "Rakas Rahk, anna anteeksi, etten voinut pelastaa sinua", se mutisi hiljaa.

[ruu]

Silmirian hymyili toisen vastaukselle pesistä. Kyllähän valmis pesä oli aina helpompi. "Minä olen Silmirian", haukka vastasi toisen esittelyyn ja hymähti sitten: "taidan minä olla nuorempi, et sinä minusta ihan pikkuinen ole." Silmirian vilkaisi puihin ja huomasikin pesät piilossa lehtien seassa. Vastaukseksi Tuqin viimeiseen lauseeseen Silmirian lähti kohti osoitettua pesää. Toinen oli ystävällisesti auttanut häntä, eikä hän halunnut häiritä näin surun keskellä.

Ylhäällä Silmirian laskeutui pesään ja katseli ympärilleen. Pesä oli juuri hänelle sopivan kokoinen. Seinät olivat vahvasti rakennetut ja toisen mainitsemat kukat vain nuupahtaneet. Silmirian alkoi heti siivoukseen. Hän vei nuupahtaneet kukat pois ja haki uusia tilalle, sekäiivosi toisen sulat ja höyhenet. Kun pesä alkoi vaikuttaa siistiltä Silmirian lehahti alempaan pesään Tuqidagin luo. "Kiitos pesästä!, Silmirian sanoi, "Oletko sinä kunnossa?" lisäsi hä vielä huolestuneena.

[Deleted]

Tuqidag oli helpottunut, kun toinen ymmärsi siirtyä hänen vanhalle pesälleen. Tuqi tuijotti veljensä pesää ja keräsi veljensä siistit höyheneet pesän toiseen laitaan. Se säikähti kun Silmirian yhtäkkiä kiitti pesästä ja kysyi olisiko tämä kunnossa. "Aa. Joo, olen kunnossa. Kiva kun pesä kelpaa", se mutisi höyhennippu suussaan. Se kynsi veljensä hyvin rakennettua pesää rikki ja sai sen lopulta räpisteltyä maahan. Höyhenet se otti suustaan ja piti niitä kynsissään ja yritti hymyillä toiselle: "Eiköhän se tästä lähde, ainakin sain sen vaikeimman osan tehtyä ja tuhottua veljeni pesän." "Ehkä menen illalla kasuaarimetsässä käymään, minulla on siellä veli, tosin hän on täysin eri lajia kuin me, mutta sain itse valita veljeni", Tuqi kertoi. Hän todella piti Necrosta veljenään ja luotti tuohon 100%. Vaikka heidän sisaruutensa oli ilman minkäänlaisia verisukulaisuutta, oli se silti Tuqidaan mielestä vahva.
"Haluatko tulla minun pesääni katsomaan? Rakensin sen kivikkorannalle, erään avustuksella, samana päivänä, kun veljeni kuoli, enkä sen jälkeen, moneen viikkoon tullut tänne, mutta tänään tunsin olevani tarpeeksi vahva siihen", Tuqi ehdotti toiselle vierailua ja antoi samalla selityksen, ettei ollut aikoihin käyny vanhoilla pesillä.

[ruu]

Toinen ilmeisesti yllättyi, vaikkei Silmirian ollut yrittänyt lentaa hiipien. Silmirian katsoi kun Tuqi rikkoi toisen pesän höyhenet suussaan. Pesä oli merkinnyt Tuqille ilmeisesti paljon. "Ai sinulla on toinenkin veli, mikä hän sitten on jos ei haukka?" Silmirian kysyi yllättyneenä. Hän toivoi itsekin omaavansa edes jonkinnäköisen perheen. Tai tietävänsä ylipäätään kuka oli hänelle sukua ja kuka ei. "Juu tulen mielelläni katsomaan pesääsi", Silmirian vastasi ja hymyili myötätuntoisena lauseen lopulle.

Missäköhän kivikkoranta on? Silmirian pohti mielessään. Hän oli lennellyt jo muutamana päivänä ympäri saarta yrittäen muodostaa siitä karttaa mieleensä. Äkkiä Silmirian tunsi itsensä vihaiseksi, miksi hän ei voinut muistaa mutta kaikilla muilla oli asiat hyvin! Vihaisena Silmirian nousi siivilleen ja odotti toisen johdattavan hänet pesälleen. Rauhoitu, Silmirian komensi itseään. Ei hän tällaisena olisi mukavaa seuraa kenellekään.

[Deleted]

Kun Tuqidag oli selvinnyt pahimmasta säikähdyksestä, sai sekin lopulta pesän räpisteltyä alas puusta. Kun tuo uteli toisesta veljestä Tuqi katsoi tuota silmiin: "Se on vain sellainen kiivasluontoinen kypäräkasuaari." Kuitenkin Pikkuinen huomasi pienen surun välkehtivän silmistään. "Kuulin ettei sinulla ole perhettä. Tiedän miltä tuntuu kun perhe on poissa, vaikka sainkin itselleni uuden veljen kasuaariuroksesta. Jos haluat, minä voin olla sinun isosiskosi", Tuqi sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Se oikeastaan oli aina tahtonut olla isosisko, mutta äidin ja isän äkillinen kuolema, oli estänyt haaveen.
Mutta yhtäkkiä tuo olikin vihainen, oliko Tuqidag esittänyt tyhmän kysymyksen, mutta hän ei kuitenkaan ehkä uskonut olevansa syypää. "Kuule, jos haluat, niin voin näyttää sinulle parhaita paikkoja", se sanoi rauhoittavasti kun oli päässyt siivilleen ja lehahti tuon vierelle, Tuqi puristi veljensä sulkia tiukasti kynsissään, aikeenaan koristella niillä pesänsä.

[ruu]

"Kasuaari", Silmirian mutisi itsekseen. Tuqidagin ehdotus sai äkäisen Silmirianin silmät loistamaan "Voisitko, voi se olisi ihanaa!" Silmirian huudahti innoissaan ja kieppui ilmassa. Nyt hänellä olisi perhe. Silmirian vilkaisi vielä sulkia joita toinen piti kynsissään ja lähti innokkaana liitelemään ylös alas puun rungo viertä. "Juu, näytä vain paikkoja, mutta odotatko että saan napattua yhden oravan. En ole syönyt mitään eilisillan jälkeen", Silmirian sanoi.

Silmirian silmäili puuta nähden siellä täällä nopeasti vilistäviä oravia. Alkuun hän nuori haukka ei saanut yhtään kiinni, mutta pienen harjoituksen jälkeen hän sai napattua yhden. Ylpeänä Silmirian näytti saalistaan Tuqille - uudelle isosiskolleen. Tämän jälkeen Silmirian lensi uud´teen pesäänsä ja hotkaisi oravan nopeasti. "No niin olen valmis, mennäänkö?" se kysyi malttamattomana.

[Deleted]

Tuqidag oli ehkä hieman huvittunut Silmirian mutinalle, mutta oli iloinen, kun sai toisen silmät loistamaan, siitä että lupasi olla toiselle isosisko. "Hän tunsi itsensä tärkeäksi. Pikkuisen suulle kohosi hymy, toisen innosta. "Juu, eihän meillä mitään kiirrettä ole", Tuqi sanoi ja liiteli lähellä ja tarkkaili toisen oravan pyyntiä. kun Silmirian sai lopulta oravan kiinni, Tuqi tunsi olevansa ylpeä pikkusiskostaan. Hän vielä opettaisi tuosta sellaisen, että vedessä käynnin jälkeen pystyisi lentämään normaalia vauhtia. Silmirian meni saaliinsa kanssa uuteen pesäänsä ja söi lounaansa ja tulikin pian innoissaan takaisin.
"Mennään vain, käydään ensin minun pesälläni ja sitten voin näyttää sinulle parhaita paikkoja", Tuqi sanoi iloisesti ja lähti kohti kivikkorantaa.

//voidaan jatkaa peliä jossain muualla vaikka?//

[ruu]

Silmirian oli tyytyväinen toisen ehdotukseen. Pysyäkseen uuden isosiskonsa perässä rupesi Silmirian kiivaasti räpyttelemään. Äkkiä hän saikin toisen kiinni ja niin he lensivät rinta rinnan kohti Tuqin pesää.

//Joo, se on loogisinta, olisiko se sitten tuo kivikkoranta?//