|
|
Post by Raptor on Jan 14, 2013 19:57:00 GMT 2
//Ruu //
Vuzzla
Preriakoiraniityllä ei oikeasaan koskaan ollut hiljaista, sillä jyrsijät keskustelivat ahkerasti toistensa kanssa. Vaaroja piti varoa, sillä ketun tai mäyränkin mahat kurisivat tyhjillään. Petojen aikeet kuitenkin vesittyivät, kun alkoi jumalaton piipitys ja pupellus, ja kaikki jyrsijät olivat kadoneet silmänräpäyksessä sen jälkeen, kun peto oli havaittu.
Läheisen puun oksalla istui suurikokoinen, harmaan eri sävyihin pukeutunut kotka. Naaraan takana alkoi melko lähellä Hérasin, haukkojen lauman, reviiri, mutta tällä kertaa johtaja oli omalla puollellaan, eikä hänellä ollut aikeitakaan mennä toisten puolelle. Hänen katseensa vaelsi kolmen ei kuopan väliltä ja yhden kuopan suulta pilkisti pikkuruinen kuono. Vuzzla oli päättänyt maistella preeriakoiraa, hän ei ole syönyt muuta kuin puunisäkkäitä ja kalaa, mutta se vierailu ei päättynyt iloisesti. Jospa tällä kertaa menisi paremmin. Hänen katseensa vaelteli myös toisen lauman alueella, sillä nykyisin haukat eivät kitsastelleet tulla kotkien puolelle. Toivottavsti naaraan ei tarvitse taistella tänään, hän halusi hiulia vähän.
|
|
ruu
Untuvikko
Posts: 69
|
Post by ruu on Jan 14, 2013 22:19:11 GMT 2
Silmirianilla oli nälkä. Hän oli lennellyt koko aamun ympäri saarta koettaen keksiä tekemistä. Silmirian ei ollut aivan perillä haukkojen ja kotkien rajoista, mutta koetti pysyä oikealla puolella. Voi kun jostakin saisi äkkiä ruokaa.
Silmirian tarkkaili maata herkeämättä ja lensi välilä ylemmäs. Päivä oli kuuma. Alhaalla hän huomasi preeriakoiria. Niiden vaaleat selät erottuivat vain tarkoilla silmillä kuivan ruohoaron keskeltä. Etelästä kävi tuulenvire. Se ei viilentänyt Silmiriania lainkaan. Hetken herpaantumisen jälkeen nuori haukka huomasi kaikkien preeriakoirien kadonneen. Silmirian päätti istahtaa puuhun lepuuttamaan siipiään. Hän koukkasi alaspäin ja istahti kevyesti oksalla, kunnes huomasi istuneensa suoraan suurikokoisen harpyijan viereen. Silmirian tuijotti kotkaa pelokkaana. Hän oli varmaankin lentänyt vahingossa rajan yli.
|
|
|
|
Post by Raptor on Jan 17, 2013 21:36:53 GMT 2
// Anteeksi kesto//
Harmaa kotka istui ja tarkkaili herkeämättä alas kolohin, mutta ei ollut huomannut toista petolintua, haukkaa, jolla oli ollut sen verran huono tuuri, että oli mennyt yli rajan. Vuzzla nosti päätään ja antoi tuulenvireen viilentää itseään. Hän keräsi nokkansa sieraimiin tuoksuja, vaikka lintujen hajukyky ei ollut parhaimmasta päästä. Hänen silmänsä avautuivat ammolleen, kun nokkaan kävi ikävä tuoksu. Hän käänsi päätään ensin toiselle puolelle, mitään näkemättä ja sitten toiselle puolelle, missä näkyi pelokas haukka.
Naaras katsoi nyrpisrtyneenä haukkaa. " Olet tainnut eksyä väärälle puolelle, olenko oikeassa?, hän sanoi kääntäen päätään. Vuzzlan viime tapaaminen haukan kanssa ei päättynyt oikein...mukavasti, mutta kyseessä ei ollut sama haukka. Onneksi.
|
|
ruu
Untuvikko
Posts: 69
|
Post by ruu on Jan 18, 2013 13:19:18 GMT 2
SIlmirian istui vapisten suuren kotkan edessä. Kun toinen nyrpisti nokkaansa ja mainitsi Silmirianin olevan väärällä puolella Silmirian melkein tuhahti. Kai hän nyt sen itsekin oli tajunnut. "Tuota, öö, en huomannut tulleeni rajan yli", Silmirian sanoi pienellä äänellä, "anteeksi. Minä, tuota, voin lähteä", Silmirian jatkoi ja leyhytteli siipiään noustakseen ilmaan. Samalla hän katsoi kotkaa peläten tämän reaktiota.
Pohjoisesta kävi kolea tuuli muuten lämpimään päivään ja Silmiriania hytisytti, vaikkei puussa kylmä ollutkaan. Hän ei vain oikein pitänyt kotkista sen perusteella mitä Tuqidag oli kertonut. Silmirian nielaisi huomatessaan kotkan suuren nokan ja terävät kynnet. Tuo söisi hänet hetkessä.
//ei mitään//
|
|
|
|
Post by Raptor on Jan 22, 2013 20:26:01 GMT 2
Vuzzla
Harpyija mulkoili meripihkanvärisillä silmillään tätä tuulihaukkaa, joka ärsyttävästi muistutti sitä, joka oli kutsunut häntä paviaaniksi. Sitä kohtaamista ajatellessaan kotkan kynnet kaivautuivat syvemmälle puuhun. Silmät siristyivät, kun pikkuhaukka sanoi voivansa lähteä. "Pysypäs oksallasi", kotka sanoi käskevään sävyyn. Pikkuhaukka ei pääsisi noin vain livahtamaan. Tuolle pitäisi tehdä selväksi, ettei haukkojen puolelle ollut tulemista.
Vuzzla levitti siipiään, kun pohjoisesta kävi tuulenvire. Kaksimetriset siivet pimensivät hetkeksi auringonpaisteen, kun ne lankesivat varjona pikkuhaukan eteen. "Sinun täytyy oppia erottamaan reviirit toisistaan", kotka sanoi silmät kiiluen.
|
|
ruu
Untuvikko
Posts: 69
|
Post by ruu on Jan 22, 2013 20:55:54 GMT 2
Kotka mulkoili Silmiriania ja vielä oikein pahalla silmällä. Ehdotettuaan viattomasti että voisi vain häipyä, kotka käski hänen pysyä paikallaan. Silmirian tiesi, että kotka vain pelotteli häntä, pelottelihan? Nostaessaan valtavat siipensä auringon eteen Silmirianin sydän hyppäsi kuitenkin kurkkuun. "Minä yritän, mutta olin vain ajatuksissani", Silmirian vastasi vapisten kotkalle tämän vaatiessa häntä erottamaan reviirien rajat. Söisiköhän tuo hänet, Silmirian pohti.
Äkkiä Silmirian muisti uuden siskonsa Tuqin ja tuli entistä pelokkaammaksi. Silmirian päätti ettei mainitsisi siskoaan kotkalle. Olihan joku kotka tappanut silmirianin siskon veljen. Silmirian ei enää kestänyt vaan räpytteli kiivaasti päästäkseen ylemmälle oksalle, jotta pääsisi nopeammin lähtemään pakoon. Tuskin hän jättisiipeä karkuun pääsisi, mutta voisihan hän aina yrittää. "Älä syö minua, ole niin kiltti, en minä tahallani teidän puolelleni tullut", Silmirian aneli.
|
|
|
|
Post by Raptor on Jan 26, 2013 22:30:59 GMT 2
Vuzzla
Vuzzla ei ihan helposti aikonut päästää pikkutirppanaa pälkähästä vaan vähäsen kovistella ja pelotella toista. Olihan nuorissa tulevaisuuden toivo, joten näille kuului opettaa, kuka määräsi ja minne ei kannattanut nokkaansa pistää. Tuulihaukka sanoi olleensa ajatuksissaan. "Niinhän ne kaikki sanovat", harpyija tuhahti. Se oli niin hyvä tekosyy. Sanoa, että oli ajatuksissaan.
Meripihkanväriset silmät seurasivat, kun pikkuhaukka räpisteli ylemmäs. Antoi toisen mennä toiselle oksalle, jos se kerta paransi oloa. Pikkutirppa aneli, ettei joutuisi ruuaksi. Vuzzla naurahti. "Minä en syö roskaruokaa", hän totesi. Kotkan ei todellakaan tehnyt mieli pistellä pikkuhaukkaa poskeensa, vaikka hän olisikin sen voinut varsin helposti tehdä. Olisi vain napannut toisen kynsiinsä ja puristanut hieman. Siipiä leviteltiin hieman ja kerran lyötiinkin ilmaa, jotta päästäisiin ylemmäs. Niskaan nimittäin alkoi sattua ylöspäin katselu. Se laskeutui ylemmälle oksalle, joka taipui hieman harpyijan painosta. Valkoinen kotka hyppelehti lähemmäs oksan tyveä, jottei oksa katkeaisi hänen altaan. Hän kallisti päätään ja tutkaili tuulihaukkaa katseellaan. Se pohti, mitä pitäisi tehdä toisen kanssa.
|
|
ruu
Untuvikko
Posts: 69
|
Post by ruu on Jan 29, 2013 19:20:35 GMT 2
Silmirian tuli rohkeammaksi kun kotka sanoi ettei aikonut syödä sitä. Rohkeus kuitenkin katosi samaan aikaan kun suuri kotka lennähti Silmirianin yläpuolelle. Kotkan valitsema oksa tosin oli niin ohut että tämän piti hypellä aivan sen juureen jottei se katkeaisi. Ainakin yksin hyvä puoli haukkana olemisessa, Silmirian ajatteli. Voin istua millä oksalla tahansa eikä ne mene rikki koska olisin liian iso.
Kotka selvästi pohti mitä tehdä Silmirianin kanssa. Silmirian päätti kokeilla ystävällisyyttä. "Olen Silmirian ja edelleenkin pahoillani siitä, että tulin puolellenne", se yritti. "Voinko tehdä jotakin hyvittääkseni 'erheeni'?" Silmirian kysyi puoliksi tosissaan. Mitäköhän kotka tuosta tuumisi? No jos ei Silmiriania nokkaansa tunkisi niin se oli melkeimpä se ja sama. Vaikka ehjänä pysyminen olisi positiivinen lisä. Isosisko ei tule pitämään tästä, Silmirian ajatteli. Mutta en voinut tietää, se oli oikeasti vahinko, Silmirian ajatteli surullisena. Äkisti sen maha kurisi äänekkäästi.
|
|
|
|
Post by Raptor on Jan 31, 2013 20:18:00 GMT 2
Vuzzla
Harpyija oli vakuuttanut toiselle, ettei aikonut syödä tät, mutta oli silti hiukan äkämystynyt toisen rajanylityksestä. Kumpikin hypähti oksan ylemmäs, tosin Vuzzlan oksa oli hiukan huterampaa tekoa ja taipui naaran painon alla. Haukka pyysi, voisiko hän jotenkin korvata rajanylityksen, tai jotain sen tapaista. Kotkan hoksottimet raksuttivat ankarasti, kunnes hän virnisti ja sanoi. " Hyvä on. Metsästä minulle neljä preeriakoiraa, niin en satuta sinua", hän tokaisi. Toisen maha kurahti juuri sopivasti, saisi metsästää ilman, että söisi saalista. Siinä olisi rangaistusta kerraksi.
//Lyhykäinen//
|
|
ruu
Untuvikko
Posts: 69
|
Post by ruu on Feb 6, 2013 21:04:54 GMT 2
//Sori että kesti, kone on reistaillu//
Silmirian hätkähti toisen vaatimusta. Vai pitäisi hänen metsästää ylimieliselle kotkalle ruokaa ja kärvistellä itse nälissään. Silmirian nyrpisti nokkaansa, mutta kumarsi aavistuksen ivallisesti harpyijalle sanoen, "Selvä on metsästän sinulle preeriakoirasi, mutta annat sitten minun olla rauhassa. Saanko sanasi siitä?" Silmirian kyyräili kotkaa pahantuulisena. Hänellä oli kova nälkä, mutta minkäs teki. Hän se oli tyhmyyksissään lentänyt väärälle puolelle, ei kotka.
Silmirian vilkuili preeriaa alapuolellaan. Saalista oli toki ylenmäärin, mutta sen kiinnisaaminen tulisi olemaan vaikeaa. Keltaisen ruohon seassa vilistävät preeriakoirat olisivat turhankin nopeita varoittamaan tovereitaan. Sillmirianin pitäisi olla ovela.
Silmirian levitti siipensä ja antoi tuulen nostaa hänet ilmaan. Hän liiteli alas puun viertä seuraillen, jotteivat jyrsijät huomaisi häntä. Silmirian huomasi kitukasvuisen pensaan juurella nuoren yksilön ja päätti saalistaa sen. Vilkuiltuaan ympärilleen etteivät toiset makupalat huomanneet. Silmirian nousi äkkiä ylös ja lensi poikasen luo. Silmirian nappasi poikasen hyppysiinsä ennenkuin tämä hti edes vinkaista.
Silmirian vilkaisi ylös harpyijaa kohti ja tuhahti. Kotka saisi oivallisen välipalan Silmirianin kustannuksella. Silmirian lensi takaisin oksalle. Hän valitsi kuitenkin ylimmän oksan jottei kotka enä pääsisi häntä ylemmäs. "Ole hyvä", Silmirian tokaisi.
|
|
