Post by Ruu on Jan 6, 2013 16:45:48 GMT 2
Nimi: Silmirian
Sukupuoli: naaras
Ikä: 3
Laji: tuulihaukka
Lauma: Héras
Asema: tavallinen
Ulkonäkö: Hento rakenteeltaan (nopea), pieni, kirkkaan vihreät silmät jotka välähtelevät auringon valossa, pilkullinen vaaleanharmaa/ruskea sulkapeite, siipien kärjissä tummat sulat joissa valkeat merkit, posket vaaleat ilman pilkkuja, silmien ympärillä
mustat merkit (viirut)
Luonne: Silmirian on seesteinen haukka joka koettaa välttää ikävyyksiä. Silmirian on älykäs ja ratkaisee ongelmat yleensä älynsä avulla. Lempiruokaa ovat hiiret ja myyrät. Silmirian on hieman pelokas, mutta periksiantamaton, joten pelokkuus ei usein ole ongelma. Kotkia Silmirian ei juuri tunne, mutta on aina mielenkiinnolla menossa tutkimaan uusia asioita. Silmirian pitää avoimista ja ystävällisistä persoonista, mutta vierastaa itsekkyyttä ja vaöheita. Silmirian koettaa pysyä kaukana tappeluista koska ei pienen kokonsa tähden. Nopeus ja akrobatia ovat Silmirianin alaa. Silmirian tahtoisi viestinviejäksi, mutta koska on uusi ei usko mahdollisuuksiinsa. Silmirian on seikkailunhaluinen ja viihtyy etenkin tundralla, vuoristossa ja arolla.
Menneisyys: Silmirian on syntynyt saarella, muttei muista menneisyyttään. Silmirianin vanhemmat kuolivat suuressa myrskyssä jouduttuaan veden varaan. Samaisessa myrskyssä Silmirian lensi vuorilla ja paiskautui kovan tuulen ansiosta kielekkeelle. Silmirian löi päänsä eikä muista enää aiempia tapahtumia. Onnettomuuden jälkeen Silmirian kulki muutaman viikon yksin kunnes saapui leiriin. Hänestä pidettiin hyvää huolta. Muut muistivat Silmirianin, mutteivat tienneet kunka kertoa tälle menneisyydestä. Niimpä Silmirian on elänyt siinä uskossa että saapui saarelle myrskyn aikaan.
Pelaaja: Ruu
näyte:
Silmirian verrytteli siipiään korkean männyn latvassa. Hän näki kaukana siintävät lumihuippuiset vuoret ja paloi jo halusta lähteä lentoon. Alhaalta kuului heikkoa kahinaa ja Silmirian ei voinut enää vastustaa kiusausta. Hän levitti siipensä ja antautui tuulen valtaan. Hetken kaarreltuaan kirkaalla taivaalla Silmirian lähti syöksyyn. Hän syöksyi tuulen suhistessa ympärillä ja avasi siipensä vasta juuri ennen maanpintaa. Kynnet koukkasivat alas ja koskettivat pientä lämmintä ruumista. Silmirian koukisti kyntensä ja leyhytteli ylöspäin. Juuri napatusta myyrästä tulisi loistava välipala.
Sukupuoli: naaras
Ikä: 3
Laji: tuulihaukka
Lauma: Héras
Asema: tavallinen
Ulkonäkö: Hento rakenteeltaan (nopea), pieni, kirkkaan vihreät silmät jotka välähtelevät auringon valossa, pilkullinen vaaleanharmaa/ruskea sulkapeite, siipien kärjissä tummat sulat joissa valkeat merkit, posket vaaleat ilman pilkkuja, silmien ympärillä
mustat merkit (viirut)
Luonne: Silmirian on seesteinen haukka joka koettaa välttää ikävyyksiä. Silmirian on älykäs ja ratkaisee ongelmat yleensä älynsä avulla. Lempiruokaa ovat hiiret ja myyrät. Silmirian on hieman pelokas, mutta periksiantamaton, joten pelokkuus ei usein ole ongelma. Kotkia Silmirian ei juuri tunne, mutta on aina mielenkiinnolla menossa tutkimaan uusia asioita. Silmirian pitää avoimista ja ystävällisistä persoonista, mutta vierastaa itsekkyyttä ja vaöheita. Silmirian koettaa pysyä kaukana tappeluista koska ei pienen kokonsa tähden. Nopeus ja akrobatia ovat Silmirianin alaa. Silmirian tahtoisi viestinviejäksi, mutta koska on uusi ei usko mahdollisuuksiinsa. Silmirian on seikkailunhaluinen ja viihtyy etenkin tundralla, vuoristossa ja arolla.
Menneisyys: Silmirian on syntynyt saarella, muttei muista menneisyyttään. Silmirianin vanhemmat kuolivat suuressa myrskyssä jouduttuaan veden varaan. Samaisessa myrskyssä Silmirian lensi vuorilla ja paiskautui kovan tuulen ansiosta kielekkeelle. Silmirian löi päänsä eikä muista enää aiempia tapahtumia. Onnettomuuden jälkeen Silmirian kulki muutaman viikon yksin kunnes saapui leiriin. Hänestä pidettiin hyvää huolta. Muut muistivat Silmirianin, mutteivat tienneet kunka kertoa tälle menneisyydestä. Niimpä Silmirian on elänyt siinä uskossa että saapui saarelle myrskyn aikaan.
Pelaaja: Ruu
näyte:
Silmirian verrytteli siipiään korkean männyn latvassa. Hän näki kaukana siintävät lumihuippuiset vuoret ja paloi jo halusta lähteä lentoon. Alhaalta kuului heikkoa kahinaa ja Silmirian ei voinut enää vastustaa kiusausta. Hän levitti siipensä ja antautui tuulen valtaan. Hetken kaarreltuaan kirkaalla taivaalla Silmirian lähti syöksyyn. Hän syöksyi tuulen suhistessa ympärillä ja avasi siipensä vasta juuri ennen maanpintaa. Kynnet koukkasivat alas ja koskettivat pientä lämmintä ruumista. Silmirian koukisti kyntensä ja leyhytteli ylöspäin. Juuri napatusta myyrästä tulisi loistava välipala.