Can you feel it?

[Deleted]

//Hanzi //

Tuqidag

Tyttö oli nyyhkinyt itsensä uneen. Herättyään oli jo hämärää ja se tahtoi pois. En palaa enää Oravatammelle. Se ajatteli itsekseen. Se oli siellä asunut veljensä kanssa samassa puussa, mutta nyt ei enää Rahkia ollut, eikä se voinut palata muistojen puulle.

Tuqidag ahtautui puunkolosta pois ja levitti siipensä, puunoksa repäisi sen siiven haavaa hieman leveämmäksi.
Mutta se ei välittänyt siitä, se aikoi lentää Kivikkorannalle ja tehdä sinne itselleen uuden pesän.
Haju Lemujoella oli kammottava, tuntui kuin se olisi voimistunu yöaikaan.
Kauempaa se kuuli haukan rääkäisyn ja sitä kohti tuli Hiirihaukka.

"Sinähän olet Tuqidag. Olet Rahkin pikkusisko?" Hiirihaukka uteli. "Joo", tyttö sanoi ääni säristen. "Olen Hawa, Rahkin tyttöystävä", tuo toinen sanoi ja räpytteli Tuqidaan rinnalla. "Rahk on kuollut", Tuqidag kuiskasi lennettyään puunoksalle. Toinen lensi sen vierelle ja parahti kysymyksen: "Miten?" "Kotka. Yritin pelastaa, mutta sain siipeeni", hän sanoi ja tuijotti vertavuotavaa siipeään. "Tarvitsetko apua?" Hawa kysyi ääni säristen. "En tahdo, anna minun olla", Tuqidag parahti ja lähti lentoon.

Se toinen ei lähtenyt hänen peräänsä ja Tuqidag huokaisi helpotuksesta, se ei tahtonut ajatella sitä. Se lensi silmät kyynelissä ja levähti välillä puiden oksilla, kunnes se lopulta nukahti, erään koivun oksalle. Se oli kovin väsynyt tappelun tuoksinnasta ja Rahkin menetyksestä aivan loppu. Se purskahti itkuun.

[Hanzi]

Zeretan

Harmaankirjava koirashaukka oli lähtenyt yön lähimpinä tunteina Tuulilaaksolta kohti Kivikkorantaa, joutuen kuitenkin pienien väliseikan takia kiertämään Lemujoen kautta. Tuon oli nimittäin pitänyt käydä moikkaamassa ystäväänsä, joka asui Lemujoen lähettyvillä ja sitä kautta koiras tässätapauksessa pääsisi nopeiten Kivikkorannalle jos tuo ei tekisi enempää mutkia matkaan. Tuo liisi äänettömästi puiden keskellä ja haju suorastaan etoi koiraan hajuaistia. Sen olisi tehnyt mieli oksentaa, sillä siitä oli aikaa, kun tuo viimeksi oli joutunut käymään kyseisellä alueella.
"Kuka älykääpiö keksi, että juuri tämä alue kuuluu Hérasille? Voisivat lahjoittaa tämä vaikka kotkille", Zeretan mutisi itsekseen, kunnes tuon keltaiset silmät poimivat näkökenttäänsä nuoren haukan. Toinen niiskutti, eikä nuorukaiselle jäänyt lainkaan epäselväksi, etteikö toinen olisi itkenyt.

Tuon määränpää sai nyt odottaa hetken, sillä tuo kaarsi tiukan kurvin ja laskeutui suoraa sille koivun oksalle, jolla toinen kyyhötti. Hetken koiras vain tarkkaili toista, kunnes päätti avata suunsa. "Mitä sä täällä ihan yksin teet?" tuo aloitti. Zeretan pomppi hetken toisen puolelta toiselle, kunnes yritti luoda itkevään naaraaseen katsekontaktia. "Sun siipes on aika hurjassa kunnossa", koiras jatkoi puheensorinaa, kunnes se käänsi hieman päätään. "Miksi sä itket?" se kyseli ja jäi kököttämään toisen viereen.

"Mä voin auttaa sua, jos sä tarviit apua. Tai jos sä et asu täällä, niin mä voin saattaa sut kotiin. Ite oon menossa Kivikkorannalle, minne sä oot menossa?" Zeretanin puheelta ei olisi yksikään saanut suunsijaa, mutta pian koiras hiljentyi ja vilkuili toista siihen malliin, että odotti täpinöisään vastausta.

[Deleted]

Tuqidag

Tyttö nosti katseensa säikähtäen kohti toista haukkaa. Tuon kysymykset hämmensivät hieman, tyttöstä, mutta kun hän lopulta sai suun vuoron, hän kertoi: "Se kaamea kotka tappoi minun veljeni. Ainoan perheeni." Hän purskahti jälleen itkuun ja sai takellelen selitettyä: "Tappelin sen kanssa varmaan ikuisuuden ja pääsin pakoon, mutta se vei isoveljeni. Eikä minulle jäänyt muuta kuin tämä rikkinäinen siipi."

Se katsoi toista haukkaa silmiin, joista paistoi ystävyys ja vilkkaus.
"Minäkin menen Kivikkorannalle. A-aion rakentaa sinne itselleni pesän. En voi palata entiselle sijalleni, sillä asuin lähellä veljeäni ja se tuo vain huonot muistot mieleen", se selitti ja sanoi ujosti: "Jos saan lentää seurassasi, en nimittäin pysty kovin hyvin lentämään, kun siipeen sattuu. Yritän sitten rakentaa itselleni pesän kallion koloon."

[Hanzi]

Zeretan tarkkaili toista ja hänen kuullessaan naaraan veljen kaameasta kohtalosta, koiras näytti hieman apealta. "Oi, anteeksi, ei mun ollut tarkoitus udella..", tuo mutisi, kunnes kuuli jatkoa tuon toisen haukan suunnitelmiin. "Ai, aijotko? Siistiä! No, Kivikkoranta onkin suojaisa paikka asua", Zeretan jatkoi ja hymyili sitten leveästi uudelle tuttavuudelle. Koiraan päässä surisi, kun toinen kysyi, saisiko lentää samaa matkaa hänen kanssaan, jonka jälkeen Zeretan alkoi pomppia lähinnä vain tottumuksesta. "Tottakai saat, meillä ei ole kiire, niin sun ei tarvitse hoppuilla", harmaa haukka melkein hihkui innosta. Siitä oli mukavaa saada seuraa, vaikka yö oli lähellä. Yleensä se oli tähän aikaan harjoittamassa lentotaitoaan kotona, mutta nyt suunnitelmat olivatkin tämän päivän osalta kääntyneet päälaelleen.

"Ei sun tarvitse vain yrittää rakentaa sitä, voi auttaa sua sen pesän rakentamisen kanssa", harmaa lintu totesi, kunnes lehahti lentoon oksalta ja liikkui hitaasti eteenpäin odottaen toisen tulevan perässä sitten kun itse olisi valmis lähtemään. "Mikä sun nimes muuten on?" koiras kysyi ja siirsi sitten katseensa uuteen tuttavaan.

[Deleted]

Tuqidag

"Ei se mitään", tuulihaukka mutisi hiljaa.
Sen huuliin tuli väkisin hymynpoikanen, kun tuo kehui Kivikkorantaa.
Vielä enemmän se hymyili, kun toinen lupasi auttaa pesän rakentamisessa. Sen silmiin jopa tuli pieni ilon pilke.

Naaras heilutti hiemaan kipeää siipeään ja lähti toisen perässä ilmaan.
Kun tuo kysyi nimeä, se vastasi: "Olen Tuqidag, mutta minua voi kutsua Kuuksi." Hetken mietittyään se jatkoi: "Yksi ystäväni kutsuu minua Pikkuiseksi. Koska se itse on valtavan kokoinen." Se katsoi toisen ilmettä, samalla kun räpytteli rauhallisesti siipiään. "Miksi minä sinua kutsun?" se kysyi lopulta koiraalta hymyillen.
Se vilkaisi välillä koirasta, joka oli hieman isompi kuin se itse, se tunsi sydämessään pientä värähtelyä, mutta se pisti sen Rahkin menetyksen syyksi.

[Hanzi]

// Skippasin osan tosta lentomatkasta.

Zeretan

Koiras oli lähellä alkaa tekemään ilmassa voltin tapaista kuviota, kun toinen lähti sen perään sen enempää mutisematta. Nuori lintu oli onnensa kukkuloilla kun toinen todella halusi pitää sille seuraa, eikä sen tarvinnut jatkaa matkaansa ypöyksin. Naaras kertoi nimekseen Tuqidag, mutta Kuuksi kuulemma sai kutsua. "Mistä moinen jännä nimi?" koiras kysyi ohimennen, kunnes kuuli toisen kysymyksen. "Mun nimi on Zeretan", tämä vastasi ja hymyili toiselle ohimennen.

Aikaa kului hieman kauemmin naaraan siiven takia, mutta jonkin ajan kuluttua Kivikkoranta häämötti jo melkein nokan edessä. Keltaiset silmät tarkkailivat maastoa, mutta kun mitään vaarallista tai mistään poikkeavaa ei koiras nähnyt, se kaarsi maantasalle. "Olipas reissu", tuo totesi ja osasi vasta sen jälkeen kiinnittää huomionsa taivaalle. Aijemmin pilvessä ollut taivas alkoi pikkuhiljaa rakoilla, ja kuun valo valaisi Kivikkorantaa kauniisti. "Minnepäin sä sen pesän aattelit sitten rakentaa?" Zeretan kysyi ja tarkkaillen ympäristöä hetken, ennen kuin siirsi katseensa kohti Tuqidagia.

[Deleted]

Tuqidag

Kun koiras uteli nimen jännyyttä, Tuqidag vastasi: "Tuqidag tarkoittaa täysikuuta, kuoriuduin täydenkuun yönä." Kun toinen esitteli itsensä, naaras maiskutteli nimeä suussaan ja totesi: "Hauska nimi."
Pitkän ajan kuluttua kivikkoranta alkoi näkyä.
Kuultuan kysymyksen pesästä, naaras alkoi vilkuilla ympärille ja näki kallion johon laineet löivät.
"Haluaisin sen tuonne kalliolle, jos siellä on joku sopivan pieni ja syvä kolo", se totesi ja lähti hitaasti räpyttelemään kohti kalliota.

Aikansa tutkittuaan, sieltä löytyi kolo, joka oli ikäänkuin pitkä käytävä, se oli iso, mutta kotkat ei millään mahtuisi sinne. "Voi, tää olis aivan täydellinen!", se huudahti Zeretanille ja pujahti sisään. Se laski seitsemän askelta, kunnes kallion seinämä tuli perällä vastaan ja totesi: "Tämä on tosi upea paikka."

[Hanzi]

Zeretan

Kun naaras selitti nimensä alkuperää, Zeretanin pää kääntyi puolelta toiselle ja sen jälkeen uros jäi tapittamaan toista hetkeksi. "Siistiä, kaikki ei kuoriudu samana yönä", haukka mutisi. Koiras lensi toisen perässä kohti kivikkorantaa, ja hetken etsimisen jälkeen Tuqidag löysikin juuri sopivan pienen kolosen.

"Hyvä et se löyty näinkin nopeasti", uros mutisi kolon suuaukolta, kunnes toinen totesi paikan olevan upea. Ei jokaisella haukalla yhtä suojaisaa koloa ollutkaan. Zeretania melkein kävi kateeksi. "Hyvä, sillä nyt mä lähden etsimään pesätarvikkeita", uros kohottautui täyteen ryhtiinsä, pöyhisteli leikkimielisesti rintaansa ja hyppäsi sitten alas kalliolta, levittäen siipensä juuri ennen tyrskyistä merta.

[Deleted]

Tuqidag

Kuu valaisi kauniisti kivikkoista rantaa ja kallionseinämää, ilman kuunvaloa sopiva pesäkolo olisi jäänyt ehkä löytymättä, pitkä käytävä, hieman haukkaa isompi ja sopiva pieni luola jossa olisi tilaa kivasti vaikka haukkabileisiin. Pitkä käytävä oli kuitenkin sopiva isolle haukalle, muttei pieninkään kotka siitä pääsisi mitenkään, se jos mikä toi Tuqille turvallisuuden tunteen.

Kun Zeretan totesi, että oli hyvä kun pesä löytyi niinkin nopeasti, Tuqi kääntyi katsomaan suuaukossa olevaa koirasta ja sanoi: "Niinpä." Pieni luola oli yllättävän siisti ja Tuqi piti sitä jo varsin kotoisana, siellä oli pari hieman isompaa kiveä ja se alkoi työntää niitä ulos, kun Zeretan ilmoitti, että lähtisi etsimään pesätarvikkeita. Tuqidaasta Zeretan oli hurjan suloinen kun se pöyhisteli rintaansa ja oli täydessä rytmissä, Tuqin vatsanpohjassa tuntui silloin niin kivalta, ettei siivessä olevaan haavaan sillä hetkellä sattunut.

Tuqi alkoi työntää nokallaan niitä isompia kiviä luolan suulle ja kun se lopulta kurkisti ulos, oli kuun valaisema näky todella mahtava. Aivan huikea. Varmistettuaan, ettei ketään olisi alla, se pudotti kivet luolasta ja pian kuului merestä kaksi kunnon molskahdusta. Tuqi katsoi hymyillen, uuden kotinsa paljastamaa maisemaa ja se oli hyvin tyytyväinen.
Salaa nuori tuulihaukka toivoi, että uusi ystävä palaisi pian, sillä oli vähän orpo oli, olihan se menettänyt veljensä, Tuqi vetäytyi takaisin luolan syvyyten, eikä se oikein voinut mitään sille, että ikävä Rahk-veljeä kohtaan kumpusi kyynelinä ja pienenä itkuna, joka taas kaikui luolassa.

[Hanzi]

Zeretan

Koiras oli lähtenyt etsimään pesätarvikkeita toiselle, ja sen mielestä oli kiva auttaa uutta kaveria, vieläpä kun se kaveri oli juuri menettänyt sukulaisen. Velikö se oli... kamalaa. Zeretanille itselleen tuli heti mieleen oma veljensä Zar, joka oli halunnut seikkailijaluonteena lähteä omilleen. Laumaan se ei kuulunut, joten se mitä luultavammin eleli nyt erakkona tai oltiin syöty. Viimeisempi ajatus sai nuoren haukan puistelemaan päätään, ei, ei se voinut olla kuollut. Keltaiset silmät tarkkailivat maastoa ja katse vaelsi aina maasta kohti kauempana olevia puita. Sinne asti ei sentään viitsitty mennä, mutta maasta löytyikin muutaman oiva pesätarvike, nimittäin suuri jäniksen karvatuppo.
"Ha, toi on loistava!" koiras hihkaisi, syöksyi maahan, nappasi tupon nokkaansa ja lähti taas etsimään.

Sitä kierrettiin koko lähiympäristö, kuten myös kallionkieleke. Sammaltakin löytyi ihan yllinkyllin ja myös muutama oksa sieltä täältä. Sen jälkeen palattiin toisen pesälle ja oviaukossa sitä törmättiin itkevään naaraaseen. Päätä kallistettiin pienesti, pesätarvikkeet pidettiin edelleen suussa, kun koiras pomppi hieman lähemmäs.
"Taasko sä mietit veljeäs?" haukka kysyi, laski pesätarvikkeet sen jälkeen maahan ja katse pidettiin edelleen toisessa, todella tiiviisti.
"Oon pahoillani siitä mitä se kotka teki sun veljelles", Zeretan tokaisi vielä ohimennen, kunnes alkoi järjestellä karvatuppoja, keppejä ja sammalta paremmin pitkin lattiaa. Sitä oli hankala lohduttaa kun ei itsellä ollut kokemusta asiasta.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuinen, jota nimitystä jätti hänestä käytti, oli onneton. Isoveli oli ollut hänelle ainoa perhe. Se oli liian raskasta nuorelle haukalle, kun oli tottunut isoveljen huolenpitoon. "Joo, se vaan kuoli liian pahalla tavalla", Tuqi huokaisi syvään. "Eikä mulle jäänyt mitään, ei yhtään mitään", Tuqidag nyyhkytti. Tuqin sydämessä tuntui riipaisevalta, ei se ollut laisinkaan mukava tunne.
Se kuitenkin koitti saada hymyä nokalleen. "Kiitos kun sä tulit auttamaan mua pesän rakentamisessa", Tuqi sanoi lopulta ja alkoi rakentaa Zeretanin avulla pesää.

[Hanzi]

Zeretan

Toinen oli aivan maassa, eikä sitä ollut sivusilmälläkään mukavaa katsoa. Pesän pohjalle järjesteltiin edelleen pesätarvikkeita, kunnes koiras nosti päätään ja siirsi katseensa toista kohti.
"Sulle jäi ainakin rohkeus ja päättäväisyys", Zeretan kohautti pienesti siipiään ja vilkaisi pesän pohjalla olevaa sammalmattoa. Koiraan teki mieli sanoa jotain, mutta hetken hän mietti sanojaan. Uskaltaisiko sellaista sanoa, kun oltiin vasta tavattu?
"Ja sulle jäi kaverit", koiras tokaisi ja hymyili toiselle pienesti. Ei hän edes tiennyt miksi oli sanonut niin, eihän hän edes tiennyt oliko toisella ystviä vaiko ei. Kuitenkin sitä oletettiin, että toisella niitä oli, sen verran hyväsydäminen Tuq kuitenkin oli.

"Ilo on mun puolella", Zeretan tokaisi ja asetteli jälleen toisen tullessa auttamaan, viimeisiä pesätarpeita paikoilleen.
"Sitten kun tää on valmis, mä en voi muuta kuin toivottaa että hyvää kotiutumista", koiras mutisi ja vilkaisi toista. Hänen olisi varmaan parempi lähteä sen jälkeen, antaa toisen kotiutua rauhassa.

[Deleted]

Tuqi

"Niin no, onhan muutama kaveri, mutta kukaan ei oo niinkuin Rahk", Tuqi mutisi. Viestinviejän homma kyllä pitäisi surun poissa, mutta nyt ei voinut lentää. Tuqin siipi oli kuin tulessa. Kun pesä alkoi valmistua, Zeretan teki lähtöä. Yhtäkkiä Tuqi parahti itkuun: "Jää yöksi, mä en halua nukkua ekaa yötä yksin." Tuqi ikävöi ihan hirveästi isoveljeään ja joutuisi heti ekana yönä nukkumaan yksin, mutta se ei tuntunut yhtään kivalta ajatukselta. "Mä sekoan yksin", Tuqi sanoi värisevällä äänellä. Ja se oli ihan totta, kohtalo oli tai tulisilmäinen kotka oli julmasti riistänyt isoveljen ja haavoittanut pahasti Tuqin siipeä. Nyt Tuqi pelkäsi yksinäisyyttä. "Oo kiltti ja jää", se sanoi ääni väristen.