Mistä pienet tytöt on tehty? [Päättynyt]

[Hanzi]

// trisjapower tänne!

Suuri kotka liiteli Lemujoen tuntumassa, eikä joesta kohoava järkyttävä lemu ollut varmasti kenenkään mieleen. Vielä vähemmän muutenkin niin tiukkapipoisen kotkan hajuaisti hyväksyi sitä järkyttävää hajua. Miksi hänen piti edes saapua paikanpäälle? Uros oli todella levoton, jonka takia tuon pinna oli taas kireällä. Uroksen olisi keksittävä jotain tekemistä ja vähän nopeasti. Tuo laskeutui puun oksalle, tarkkaili maastoa, ja kuunteli lemuavan joen solinaa. Sekin rauhoitti hieman.
Nagnord kuuli pian tutun äännähdyksen, haukka oli lähellä. Punainen silmä tarkkaili aluetta ja yritti paikantaa äänen aiheuttajan. Pian läheisen puun oksalle lennähti haukkauros, joka sai harmaan linnun veren kiehumaan. "Mahtaako tämä haju lähteä sinusta? Olen huomannut, että ilma tunkkaantuu aina kun kotkia on lähistöllä", uroshaukka nauroi räkäisesti.

"Sinuna olisin järkevä ja pitäisin nokkani kiinni", Nagnord murahti matalasti ja kiristi otettaan oksasta. Tuo pikkulintu selvästi leikki hengellään aivan tahallaan. "Oi, etkö haluakaan jutella kanssani, lemupyrstö?", haukka jatkoi, jonka seurauksena Nagnordin päässä napsahti. Tuo lennähti oksalta, syöksyi kohti haukkaa, ja ennen kuin toinen pääsi liikahtamaan suuntaan tai toiseen, tuo oli selkä vasten puuta kotkan kynnet kaulansa ympärillä.
"Saat olla iloinen, etten tapa sinus tähän paikkaan. Haluan vain hieman... leikkiä ruoallani", uros naurahti matalasti ja tuijotti haukkaa suoraa silmiin. Pienempi lintu huusi apua mitä nyt kurkustaan irti sai. "Siinäs huudat, ei sinua kukaan kuule", kotka naurahti ja kiristi otettaan toisen kaulan ympärillä.

[Deleted]

//Tiältä minä tulen!//

Tuqidag oli lentelemässä Lemujoella. Se ei tykännyt olla siellä alkuunkaan, mutta Rahk oli löytänyt jonkun heilan Lemujoelta ja tahtoi, että pikkusisko tulisi tapaamaan tämän uutta heilaa. "Taas kerran", Tuqidag ajatteli, vain paria päivää aiemmin tyttö oli kuullut Kypäräkasuaarista heilastamisesta ja samana iltana pikkusisko tenttasi Rahkia, joka oli luvannut, että Lemujoella hän voisi kertoa tarkemmin, ei kuulemma tuntisi siellä oloaan niin kiusalliseksi, koska siellä haisi.

Yhtäkkiä nuori Tuulihaukka kuuli isoveljensä huutavan apua. Se oli ihan varma, että veli kujeilisi hänen kanssaan, mutta meni kuitenkin lähemmäs ja näki kauempana kotkan, jolla oli veli kynsissään.
"Rahk!" Tuqidag huusi ääni särkyen, mutta silloin viha kumpusi sen rinnasta ja se lähti vihaisesti kohti kahta lintua. "Sinä likainen ja saastainen kotka! Päästä veljeni heti irti tai saat maista teräävää nokkaani!" nuori Tuqidag huusi raivosta ja syöksyi kotkaa kohti.
"Päästä hänet irti heti!" tyttö huusi ja kopautti nokallaan Kotkan päätä, kuin tikka.
"Rahk! Minä aion saada sen irti sinusta!" tyttö huusi veljelleen.

[Hanzi]

Mikään ei voinut enää estää Nagnordia repimästä pientä haukkaa riekaleiksi. Ainakin uros uskoi niin, ennenkuin yhtäkkiä kuuli toisen haukan äänen aivan liian läheltä. Uros murahti itsekseen ja mulkaisi äänen suuntaan, nähden pienemmän tuulihaukan kauempana. Voi pientä, kaipasi niin veljeään. Nagnord ei osannut odottaa niin pienen linnun hyökkäystä heti kun mahdollisuus iski, mutta tuulihaukka kävikin melko nopeasti tämän kimppuun. "Anna yksikin hyvä syy miksen revi veljeäsi kappaleiksi", uros murahti, kunnes tunsi pienen jysäyksen kallossaan. Se pieni tintti oli oikeasti iskenyt häntä nokallaan!
Nagnord yritti huitaista haukan pois lähettyviltään, kunnes päästikin tusta urospuolisesta haukasta irti, ja syöksähti toisen haukan perään. "Saat kiittää siskoasi, että jäit henkiin", Nagnord karjaisi urokselle, ennenkuin siirsi katseensa kohti häntä päähän nokkaisevaan lintuun, jonka paikantamisessa kesti hetki. Uros laskeutui vähän matkan päässä olevalle oksalle, kunnes kohottautui kunnon ryhtiin.

"Jos haluat ottaa mittaa isommastasi, sinä tulet nyt esiin", kotka virnuili, tarkkaillen silmällään ympäristöä. Hänelle oli aivan sama mitä se ensimmäiseksi nokkansa avannut hsukka oikein teki. Nyt häntä kiinnosti vain se yksilö, joka oli putkahtanut pilaamaan hänen ilonsa.

// sori, nyt tuli lyhyt..

[Deleted]

Tuqidag huusi veljelleen, kun kotka hellitti otteensa: "Levitä siivet Rahk, ettet mätkähdä maahan!" Tuqidag kuuli kuinka kotka uhitteli sille ja nuori tuulihaukka rääkäisi: "Sinä saastainen tipu! Kuvittelet olevasi kova, kun käytät pienempäsi kimppuun!" Tuqidag huomasi, ettei toinen häntä heti nähnyt, niinpä se hyökkäsi sumeilematta Kotkan kimppuun.
Se lensi kotkaa kohti ja yritti kynnellään huitaista tuon rintaa ja lensi nopeasti poispäin. Se kääntyi kuitenkin nopeasti ja yritti uudestaan hyökätä, tuntiessaan otsallaan iskun. Se meni sekunniksi tainnoksiin, mutta havahtui kuitenkin ja iski kynnet tuon toisen siipeen.
"Minä en luovuta helposti! Olen pieni, mutta myös erittäin tulinen!" se huusi toiselle vihaa äänessään.

//en miäkää pitkää saanu//

[Hanzi]

Nagnord naureskeli, kun kuuli toisen neuvovan luultavasti sukulaistaan sen jälkeen kun kotka oli irroittanut otteensa siitä. Pieni lintu tosiaan katosi hetkeksi näköpiiristä, kunnes se pamahtii näkökenttään kumman nopeasti. Nuori lintu oli huutanut jotain kovikseen viittaavaa, kunnes uros naurahti itsekseen. "Se on vain luonteesta kiinni, tirppa", Nagnord murahti edelleen huvittuneesti, ennen kuin sai kun saikin toisen hetkeksi hiljaiseksi. Uroksen paha tapa oli se, että tuo jäi nsuttimasn pyörtyneistä uhreista, kunnes pistäisi nuo päiviltään. Nyt oli kuitenkin uroksen oma vika, että nuori tuulihaukka heräsi aijemmin kuin hän olisi olettanut.
"Sinä et minua nitistä", Nagnord nauroi, kunnes heilautti siipiään saaden hieman korkeutta oksalta.

"Mitä sinä kuvittelet? Yrität saada minut saamaan siipeni?" kotka nauroi ja mulkaisi pienempää lintua tälläkertaa mitäänsanomattomalla ilmeellä. Kotka syöksähti nopeasti kohti lintua, ojensi kyntensä niin leveällen kuin ikinä saikaan, yrittäen sitten saada toisen satimeen kynsiensä väliin. Hyökkäyksen aikana uroksen suusta kantautui normaali kotkan äänimerkki, kun se ilmoitti hyökkäyksestä. "Nyt sinä et enää pääse pakoon!".

[Deleted]

Tuqidag ei aikonut luovuttaa. Toinen oli sen mielestä selvästikin vähäjärkinen paviaani. Vaikka haukka ei saanut osumaa, yritti kotka saada sen kynsiinsä. Tuulihaukka päätti kuitenkin huimapäisyyttään yrittää nokkaista sen jalkaa, se ei tullut ajatelleeksikaan, että sen näkö olisi vaarassa. Se hyökkäisi ja nokkaise toisen jalasta samalla kun toisen jalan kynsi raapaisi sen siipeä. Tuulihaukka tunsi siivessään kipua, se ei kuitenkaan luovuttanut vaan räpisteli kauemmas kivusta huolimatta ja lähti uuteen syöksyyn, se ei yrittänytkään hyökätä kohti kotkaa vaan se syöksi nokkansa kohti Lemujokea, vedessä se voisi hetken piilotella ja lentää sumuun. Se tunsi kuinka vesi virtasi sen jokaisen höyhenen päälle ja se sukelsi ja tuli pintaan, se yritti lentää sumuun, katsomatta missä kotka oli.

[Hanzi]

Nagnord sai kun saikin pienen osuman toiselta. Jalassa tuntui pientä vihlovaa tunnetta, mutta uros ei pahemmin jaksanut välittää siitä, vaikka se pistikin hermoja entistä enemmän tiukalle. Toinen ei selvästikään aikonut luovuttaa helposti, sillä vaikka toinen sai kynsistä haavan, ja hyökkäys meni puihin, toinen ei pelästynyt, vaan jatkoi hyökkäystä. Haukka kaarsi kohti Lemujokea, ja vaikka kotka seurasi toista parhaansa mukaan, ei tuo osannut odottaa, että toinen olisi kirjaimellisesti syöksynyt siihen haisevaan jokeen. Haukka lopetti hyökkäyksen siihen, kun toinen oli sukeltanut jokeen. Se jäi liitelemään joen yläpuolelle tarkkailemaan koskea, mutta ei nähnyt enää vilaustakaan siitä nuoresta haukasta.
Nagnord oli lähellä jättää koko touhun sikseen, mutta tuo kuitenkin jatkoi matkaansa sumun sekaan, josko löytäisi sen entisen uroshaukan jostain lähistöltä. Uros tarkkaili sumun keskeltä maastoa, näkemättä kuitenkaan mitään ihmeellistä.

Samassa katsekontaktiin iskeytyi se sama nuori haukka, jonka uros oli kadottanut hetki sitten. "Jaksatkos vielä sen painavan höyhenpeitteen kanssa lenneskellä?" Nagnord naurahti pilkallisesti niin lujaa, että toinen varmasti kuuli sen. Kynnet avautuivat uudelleen, mutta jalassa ei edellenkään ollut mikään paras tuntuma sen haukan nokasta tulleen pienen vekin takia.

[Deleted]

Tuqidag oli tottunut lentämään märissä höyhenissä, sen siivessä oleva pieni haava sykki kipua. Kun se kuuli kotkan ivailun, höyhenpuku keveni vihan voimasta. "Jos kuvittelet, että voitat. Olet 100% väärässä!" naarashaukka kirkui ja otti itselleen enemmän korkeutta, sen siivet läpsivät yhtä keveästi kuin kuivana, ainoastaan haava vain hidasti. Se terästi kyntensä iskukuntoon ja hyökkäsi jälleen kohti kotkaa ja ohi tästä pikavauhtia. Se kääntyi takaisin ja aloitti uuden syöksyn. Se ei aikonut luovuttaa.

Kotkan kynsi naarmutti hieman sen kipeää siipeä ja silloin nuori tuulihaukka lensi sakeaan sumuun ja yritti harhauttaa kotkan. Lenneltyään tovin se lensi metsää kohti, siellä sen oli helpompaa liikkua, kuin suuren kotkan ja se tahtoi löytää Rahkin. Se oli ainoa perhe hänelle.

[Hanzi]

Kotka oli kuin ällikällä lyöty ja sen oli melkein pakko pudistaa päätään, kun se huomasi miten nopeasti haukka edelleen viiletti ilmassa märistä siivistä huolimatta. Tämä oli ollut sata varma, että se olisi hidastanut toista edes hieman, mutta ei. Tieto siitä, että hän oli väärässä, sai koiraan päässä kiehumaan ja tuota ärsytti aivan suunnattomasti. Kun pienempi lintu totesi suuremman olevan väärässä ja kävi hyökkäykseen, Nornard sai haavoitettua hieman lisää sen samaa siipeä, johon aijempi isku oli osunut.
Naaraan kaksi hyökkäystä saivat kotkan vauhdin hidastumaan, sillä toisen kynsi oli viiltänyt pienen kirvelevän vekin koiraan puuttuvan silmän silmäkulmaan. Lisäksi oikean silmän puuttuminen vaikeutti uroksen havainnointikykyä löytää haukka hyökkäyksen jälkeen.

Tämä kuitenkin näki toisen pyrstön sumun ja usvan keskeltä, jonka jälkeen lähti sen perään. Nognard olisi voinut kirota naaraan perin pohjin, kun huomasi taas tulevansa metsä alueelle. Se haukka ei ollutkaan mikään tyhmä lintu lentäessään metsikköön, jossa pienet risut ja oksat olivat melkoinen jarru suurikokoiselle kotkalle. "Kyllä minä sinut vielä löydän!"

Tummapukuinen lintu joutui kiertämään hieman, kunnes pääsi metsikköön toisen perään. Se yritti paikallistaa haukan hajuaistinsa perusteella, mutta se oli melkein mahdotonta lemun takia. Se asettui tarkkailemaan maastoa yhden puun melkein ylimmältä oksalta yrittäen pysytellä mahdollisimman hiljaa, jotta se voisi iskeä, jos vain näkisi uhrinsa. Leikki oli hauskaa niin kauan, kunnes koiras oikeasti tajuaisi sen takaa-ajon olevan turhaa.

[Deleted]

Nuori Tuulihaukka osui kotkan silmäkulmaan ja päästyään metsän suojaan, se puikkelehti ahtaista väleistä ketterästi, etsien samalla veljeään. Hän vilkaisi ympärilleen, eikä havannoinut inhoittavaa kotkaa.
Se aikoi etsiä Rahkin, mutta hänen toivonsa hiipui hetki hetkeltä. Kun hän näki tutun tuulihaukan puunluona, sen sydäntä riipaisi. Se liisi veljensä lähelle ja näki tuon silmissä lasittuneen katseen. "Rahk", se parahti. Se tökki hellästi kuonollaan veljeään, vaikka näki sen jo naarmuista, että se oli kuollut vammoihinsa.
Tuqidag havahtui ja räpisteli nopeasti veljensä luota ja lensi eräässä puussa olevaan pieneen koloon, johon kotka ei mitenkään mahtuisi, sillä se itsekin oli justiinsa reiän kokoinen. Se katsoi tarkkaan kotkan liikkeitä ja parahti hiljaa: "Rahk."

[Hanzi]

// Jeah, kiitti pelistä!

Nagnordin katsekenttään osui pian se sama lintu, joka oli päässyt pakoon hetki sitten. Koiras oli kahden vaiheilla lähtisikö hyökkäämään, vai antaisiko olla. Pian se haukka löysi sukulaisensa, joka oli kotkien iloksi menettänyt henkensä saamiinsa vammoihin. Tummapukuinen lintu ei voinut olla kuin ylpeä, nyt olisi ainakin yksi haukka joukossa vähemmän.

Se seurasi draamaa hetken aikaa, kunnes haukkanaaras pujahti pussa sijaitsevaan onkaloon. Nagnord viskasi mietteen hyökkäyksestä muualle, kunnes se levitti siipensä, hyppäsi alas oksalta ja liisi Lemujokea kohti. Vielä ennen kuin se katosi sumuun, se päästi kimeän äänen ihan vain sen kunniaksi, että oli saanut riitää jonkun sukulaisen hengen...

Se haukka jäi yksikseen synkkään metsään Lemujoen varrella, mutta... pienet tytöt on tehty sitkeydestä.