Guard of Savannah

[Raptor]

//Hanzi //

Vuzzla

Oli hiljaista. Tuuli ujelteli laajalla savannilla, auringon lämpimät säteet läpäisivät pilvilautat ja puiden pienet lehdet tanssivat huljaa tuulessa. Maankamaralla oli paljon elämää, leijonapesue laiskotteli auringossa tarkkaillen läheisiä seeproja ja antilooppeja ruuan toivossa. Urosleijona päästi ilmoille suuren haukotuksen ja sen häntä vispasi pölyistä maata vasten. Pian sen huomio kiinnittyi yläpuolelle kohoavalle oksalle lakseutuvaan suurokoiseen lintuun, jonka valkea pää ja meripihkan väriset silmät tarkkailivat jokaista eläinten liikettä. Pian lintu kuitenkin lähti lentoon.

Bówasien johtaja, Vuzzla, haki jotain tekemistä. Vahvat siivet iskivät ilmaa tiukkaan tahtiin, jotta yli kaksimetrinen kotka ei rysähtäisi maahan. Hän liisi läheisen akaasiapuun oksalle ja haukotteli. Lämpö teki harmaasulkaisesta unisen. Harpyija katseli alaspäin. Siellä näkyi vain isokoisia eläimiä, kuten seeproja, kirahveja tai antilooppeja, muuttei mitään kotkan nokkaan mahtuvaa. Oksalla oli aika yksinäistäkin, mutta omalaumalisiakaan ei näkynyt, he lentelivät ties missä. Mutta oli hyvä viettää joskus aikaa yksinkin, olihan hän käynyt moikkaamassa Azulia ja Kuukkelia, mutta vain pikaisesti. Hauokotus valtasi taas naaraan nokan. Oli keksittävä nopeasti jotain tekemistä, tai muuten kotka nukahtaisi pystyyn.

[Hanzi]

// Saavumme paikalle

Tummapukuinen liitokotkauros liiteli savannin lämpimän ilmavirran suojin korkealla, petojen ulottumattomissa. Varsinkin hyeenat, ne kuolaavat ja korvia vihlovasti räkättävät pedot tuottivat Nagnordille totaalista päänvaivaa. Uros ei millään olisi jaksanut alkaa kiistellä niiden täplikkäiden kuolaavien kirppukasojen kanssa. Uroksen liekkisilmä tarkkaili ympäristöä, eikä katse voinut myöskään välttyä niiltä rasittavilta koiraeläimiltä. Nagnord oli varma, että haluaisi edes tämän päivän olla ilman kahakkaa niiden kanssa, mutta hyeenoiden nappaamat mangustit houkuttelivat suuresti urosta, jonka vatsa ilmoitti olemassaolostaan varsin voimakkaasti.
Suuret siivet ottivat lisää korkeutta ilmavirrasta, jonka jälkeen kotka syöksähti kohti maata. Tuo kaarsi nopeasti kohti kirppukasoja, sai kuin saikin napattua mangustin ruhon suoraa hyeenan nokan edestä. Nagnord kuuli hyeenan leukojen napshtavan hänen takanaan, ja hetken uros sai jo pelätä rakkaan lyhyen pyrstönsä puolesta.

Mangusti oli tiukasti puristuksissa uroksen kynsissä aina siihen asti, kunnes tuo pääsi laskeutumaan lähimmän puun oksalle. Nokka teki nopeasti selvää mangustista, ja pian uros sai kumottua lihaa kurkkuunsa. Uros siirsi katseensa pidemmälle maastoon, tämän nielaistessa lopun mangustista. Tuo havaitsi kauempana suuren linnun, suurimman, minkä oli ikinä nähnyt. Harmaa väritys ja koko kielivät siitä, että kyseessä oli johtaja. Pieni virne kohosi uroksen kasvoille, ja tuo lennähti alas oksalta, liitäen kohti puuta, jossa johtaja istui.
Uros laskeutui toiselle oksalle, joka sijaitsi toisen kotkan valtaaman oksan yläpuolella. Uros ojensi päätään ja siirsi katseensa kohti toista lintua.

"Mitä arvon johtajalle kuuluu tähän aikaan päivästä?" Nagnord kysyi ja ilmeestä muuttui hieman uteliaan oloinen.

[Raptor]

Vuzzla

Vaaleanharmaa harpyija tarkkaili ympäristöään niinkin tarkasti, ettei olllut huomannut liitokotkauroksen saapumista. Hän oli kuullut kevyttä siipien havinaa, mutta oli luullut sitä vain joksikin lokiksi tai varpuslinnuksi, ettei olllut kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Vasta sitten, kun tummanpuhuva kotkanen ojensi päänsä kohti Vuzzlaa ja kysyi kuinka johtajalle kuului. Naaras häkeltyi ensin hiukan, kun toinen oli tupsahtanut paikalle noinkin yllättäen ja kesti hetken aikaa, kunnes harpyija tajusi vastata. Vuzzla mietti hetken, muistaisiko kotka toisen nimeä, olihan toinen muistaakseen jokin korkea-arvoisemmassa arvoasteikossa. Vartija kenties. Tovi meni, kunnes hän muisti, että kotkan nimihän oli Nagnor. Tai jotain sinne päin. " Nargnord,muistaakseni, säikäytit minut", naaras sanoi ummistaen hiukan silmiään leikkimielisesti. " Mutta hyvää kuuluu, on hiukan tylsää kun pääasiat on hoidettuna. Yritän etsiä jotain suuhunpantavaa, mutta kaikki on vaan liian suurta. Ja ei huvita ruveta tappelemaan hyeenoiden tai korppikotkien kanssa", naaras sanoi ja huokaisi. Hän oli lennellyt ympäri saarta koko pitkän päivän, joten ei häntä todellakaan huvittanut lähteä omaan pesäänkään. " Katsos olen lennellyt ympäri saarta koko päivän, enkä ole syönyt kuin aamulla", hän jatkoi. Oli jo iltapäivä ja maha kurahteli ilkeästi. Lähellä oli apinanleipäpuu, jossa roikkui muutama apina. Siellä voisi käydä jossain vaiheessa hakemassa ruokaa.

//Tuli vähän lyhyt//

[Hanzi]

Uros ei heti uskonut, että olisi voinut yllättää toisen, oikeastaan toisinsanoen pelästyttää. Tämän kssvoille kohosi hieman leikkikurinen virne, Vuzzlan mainitessa sen vielä ääneen. Liitokotka nyökytteli päätään hetken, toisen selittäessä, että tuolla oli tylsää js suuhunpantavaakin pitäisi löytää. Kilpailu hyeenoiden ja muiden suurien lihansyöjien kanssa ei ollut kuitenkaan vaihtoehto. Nagnord hymähti, siirtäen sitten katseensa kohti hyeenoja, jotka edelleen mulkoilivat urosta kohti tympiintyneinä. "Jos muuta vaihtoehtoa ei ole, mä ehdotan, että sä anastaisit niiltä vähän suuhunpantavaa. Ne on jotenkin vajaalla päällä tänään", tummapukuinen kotka totesi, levitteli hieman puutuneita siipiään ja oli vähällä näyttää hyeenoille kieltä. Sen hän kuitenkin jätti tekemättä.

"Se on kieltämättä raskasta lentää pitkiä matkoja tyhjällä vatsalla", uros totesi, jonka jälkeen katse siirtyi toisen katseen perässä kohti kaukaisempaa puuta, jossa oli apinoita viettämässä normaalia päivää. "Jos saanen ehdottaa, ja mikäli se teille käy, voisinko mitenkään...", Nagnordin lause jäi kesken, kun se mietti, miten muotoilisi lauseensa suuhunsa sopivan kuuloiseksi. "Liittyä seuraasi suolestamaan apinoita?" uros kysyi ja kohotti sitten kulmaansa. Pieni mangusti ei vie kotkan nälkää kovinkaan pitäksi aikaa, ja olisi toki parempi saada vatsa kerralla kunnolla täyteen.

// lyhyttä

[Raptor]

Vuzzla

Nagnord oli onnistunut hieman pelästyttämään johtajan, mutta hän ei antanut asian hirveästi häiritä. Suurempana ongelmana oli vatsan tyhjyys. Hän ei ollut ehtinyt saada pitään syötävää, koska oli joutunut kiertelemään reviirillä ja tarkastamaan asioita ja keskustelemaan laumalaistensa kanssa.

Vuzzla hymyili hieman toiselle. Hän levitteli hieman mahtavan kokoisia siipiään. Toinen yritti kysyä jotain, mutta jätti sitten lauseen kesken. Harpyija jäi kohteliaasti odottamaan ja toisen saatua lauseen loppuun hänen nokkansa levisi virnistykseen. "Se olisi varsin mieluisaa", hän sanoi. Kotka liikahti hieman oksalla ja sai sen hieman natisemaan. Vatsa tyhjänäkin harpyija oli painva otus. "Kisa siitä, kumpi nappaa isomman?" hän kysyi leikkisästi. Hän ei jaksanut pitää yllä johtajan rooliaan sillä hetkellä, vaan vähän rentoutua. Siipiä leyhyteltiin ja oltiin valmiina lähtöön heti, kun toinen lähtisi.

[Hanzi]

Johtajan ehdottaessa kisaa siitä, kumpi nappaisi suuremman apinan saaliiksi, koiras virnisti, otti hieman varmemman lentoonlähtemis asennon. "Ilomielin", Nagnord sanoi huvittuneesti, eikä sitä haitannut tippaakaan se, että johtaja ei ollut tiukkapipoisella päällä. Oikeastaan se oli vain hauskaa, että Vuzzla pääsi joskus irtaantumaan siitä koppavasta johtajan roolista. Naaras selvästi odotti, että milloin Nagnord lähtisi lentoon, sillä se ei ollut liikkunut vielä suuntaan tai toiseen.

Koiras heilautti siipiään ja lähti lentoon, liitäen sitten kohti puuta, jossa apinat nauttivat lämpimästä ilmasta pahaa-aavistamattomina siitä, mitä pian tapahtuisi. Niitä kädellisiä oli suuressa lössissä melkein koko puun alueella, ja Nagnord ajatteli suuren apinan nappaamisen olevan helppoa.
Tumma lintu paljasti kyntensä, lähti syöksyyn ja tavallaan kuin keilaten se jyräsi apinalössin läpi napaten heti ensimmäisen mikä sattui suoraa kohdalle.

Kynnet tekivät nopeasti selvää apinasta, mutta Nagnordin siirtäessä katseensa saaliiseensa, se tyrmäykseksi huomasi, että apina ei ollut juuri pienikokoista kissaa paljonkaan suurempi. Tämän suusta pääsi naurahdus, ja katse siirtyi suurempikokoiseen harpyijaan. "Ei kovin vaikuttavaa", koiras naurahti toistamiseen ja päätti tyytyä nappaamaansa apinaan. Turha sitä olisi muille pedoillekaan heittää ilmaiseksi.

[Raptor]

Vuzzla

Harpyija ehdotti pientä kisaa saadakseen vaihtelua tylsään johtajan arkeensa. Vuzzla levitteli siipiään ja liikautteli hieman jalkojaan. Hän odotti milloin toinen lähtisi, koska ei tahtonut etuilla, jottei toinen saisi vaikutelmaa, että harpyija lähtisi ensin, koska oli johtaja.

Pian liitokotka kohottautuikin siivilleen ja harpyija teki samoin. Siipiä oli melkein vaikea saada mahtumaan oksiston joukkoon, joten oksalta hypättiin ensin alas ja levitettiin sitten siivet, joiden kärkiväliksi muodostui pari metriä.
Nagnordin päästämisessä ensin oli se huono puoli, että kun toinen sai napattua apinansa, kaikki muut alkoivat kiljua ja kiipeillä paniikissa ympäriinsä ja osa hyppi maahankin. Harpyijan työ oli siis haastavampi, mutta hän oli kärsivällinen ja haravoi katseellaan jotain hieman suurempaa yksilöä. Sellainen sattuikin löytymään puun juurelta, juoksemassa kohti toista puuta. Siivet laitettiin suppuu ja lähdettiin syöksyyn. Muutaman metrin päässä apinasta siivet levitettiin ja apina napattiin kynsiin. Hieman puristettiin kovempaa ja napsahdus, sekä sätkimisen loppuminen paljastivat apinan heittäneen henkensä.

Vuzzla lensi Nagnordin luokse, joka oli onnistunut saamaan itselleen varsin pienen kädellisen. Harpyija virnisti. Meripihkasilmät katselivat arvioivaisti toisen apinaa. "Tarvitset selvästi harjoitusta", naaras sanoi vitsailevaan sävyyn. Nagnord oli varmasti hyvä metsästäjä, tuolla oli vain sattunut huono tuuri.

[Hanzi]

Nagnord

Koiras oli todella yllättynyt loppupeleissä saaliinsa koosta, mutta sitä oli turha alkaa hävetä. Leikkimielinen kisahan se vain oli, mutta olisi sitä hieman paremmin voinut toki keskittyä. Harpyija lensi takaisin mukanaan suurempi kädellinen, eikä toisen virneeseen voitu olla virnistämättä samalla mittaa. Jalka laskettiin oman kädellisen päälle, kynnet pitivät siitä lujan otteen ja sitä vilkuiltiin jo siihen malliin, että kohta se olisi hyvä suolestaa siihen paikkaan. Hän ei jättäisi mitään jäljelle, ei yhtikäs mitään. Hyeenat ja korppikotkan ketaleet hankkikoot oman ruokansa. Toisen vitsailu sai koiraan pitämään edelleen huvittuneen virneen kasvoillaan.
"Selvästi, teidän korkeutenne", Nagnord tokaisi ja painotti viimeisiä sanojaan tahallaan, tosin aivan leikillään senkin. Eihän toista välttämättä kokoajan pitänyt teititellä, vaikka se johtaja olikin.

"Onko mistään kuulunut mitään uutta tai mielenkiintoista?" tummanpuhuva lintu kysyi, samalla kun kiinnitti huomionsa kauempana sijaitseviin puihin ja niiden oksilla riekkuviin apinoihin, jotka edelleen jaksoivat huutaa lajikumppanien menetykselle. Se oli melkein huvittavaa, vaikka linnut eivät vain voineet käyttäytyä samoin. Elettiin niitä aikoja, että vaikka oma sukulainen pääsisi hengestään, ei sitä loppupeleissä kamalan pitkäksi aikaa voinut jäädä surkuttelemaan.

[Raptor]

Vuzzla

Samalla kun naaras piti puolikuollutta apinaa raajansa alla, hän tutkaili tarkemmin vartijakotkaa. Toinen oli saanut hiukan pienemmän yksilön kuin johtaja, mutta ei se naarasta haitannut. Joskus oli huonompi tuuri, ei sitä koskaan tiennnyt, miten hyvin saalista saa.
Nagnord selvästi vitsaili naaraalle, kun tämä kutsui Vuzzlaa Teidän korkeudeksi. Naarasta huvitti hiukan se, kuinka toinen koko ajan teititteli häntä koko ajan, vaikka mustanpuhuva tiesi varmasti, ettei häntä tarvinnut teititellä. " Vähän harjoittelua, niin kyllä se siitä, rakas vartijani", hän sanoi hiukan ivallisella äänellä ei kuitenkaan loukkaavalla tavalla, vain leikillään, virnistäen samalla.
Toinen kysyi, oliko mitään uutta tai ihmeellistä tapahtunut. Naaras huokaisi ja tokaisi " Eipä juuri. Liiketoimet ja neuvottelut sujuvta hyvin, muutama haukka oli käynyt rajan ulkopuolella, mutta nekin olivat kokemattomia yksilöitä, jotka eivät olleet vielä perillä rajan sijainnista. Mutta nyt nekin tietävät pysyä omalla puolellaan. Ja niin, joku kotkista oli saanut haukan kiinni itse teossa syömässä kotkien puolelta jänistä. Häntä läksytetään juuri Obeliskien luona". Ne haukat, kehtasivatkin ylittää rajan. Tai no, kyllä hänkin yllätti kerran rajan, mutta silloin oli huono päivä ja hän vain kävi nappaamassa yhden lohen. Ja sitten tuli se rasittava haukka, joka vain hyökkäsi päälle. Se Vuzzlan muistin mukaan mainitsi jonkun Rakh-nimisen haukan. " Muuten, Nagnord, tiedätkö kenties ketään Rakh-nimistä haukkaa? Eräs haukka syytti minua kerran siitä, että joku kotka oli surmannut hänen veljensä", hän sanoi hiukan kysyvästi.

[Hanzi]

Nagnord

Toisen sanat harjoittelusta ja "rakkaasta vartijasta" saivat koiraan naurahtamaan matalasti. Tummanpuhuva lintu tuhahti pienesti, kun toinen totesi, ettei mitään ihmeellistä ollut tapahtunut lähiaikoina. Tosin sanat siitä, miten haukka oli jäänyt kiinni itse teosta, sai vartijan kasvoille kohoamaan virneen. Hienoa, mitä muutakaan voisi enää toivoa, kuin että pientä haukka parkaa läksytettäisiin oikein kunnolla.
"Hienoa, saavat ne pikku tirriäiset tuntea nahoissaan, mikäli tekevät jotain väärin", koiras murisi ja äänensävystä kuuli selvästi miten tämä tapaus osasikin vihata haukkoja. Sille oli oma syynsä, mutta sitä ei ikinä kenellekään kerrottu. Pääasia oli, ettei niiden kanssa edes voinut yrittää ystävystyä, sillä koko ajatus sai pahan maun koiraan suuhun.

Nagnord oli keskittänyt punaisen silmänsä katseen apinaan, kunnes kuuli Vuzzlan kysymyksen Rahk-nimisestä haukasta. Koiraan kulmat kohosivat hieman ja kasvoille tuli yllättynyt ilme, samalla kun päätä nostettiin hieman ylemmäs.
"En tiedä, mutta se sama pikku rääpäle joka sinua varmaan syytti, ainakin huuteli jotain sen nimistä kun olin Lemujoella aikoja sitten", Nagnord otti hieman tukevamman asennon oksalla, venytteli pienesti siipiään ja sen jälkeen katse keskittyi jälleen kohti harpyijaa.
"Se haukanretale hyppi nenille, joten... minun oli pakko hiljentää se. Ajattelin, että kuristusote olisi ollut tarpeeksi varoittava, mutta se ehti heittää henkensä sillävälin kun olin ajojahdissa sen pikku tyttösen perässä", koiras mutisi ja päätä laskettiin hieman alemmas. Hienoa, saataisiinko siitä nyt satikutia kaikenlisäksi?

[Raptor]

Vuzzla

Toinen naurahti naaraan kutsuessa toista rakkaaksi varijaksi, mikä sai myös harmahtavan kotkan naurahtamaan kevyesti. Kerrottuaan, kuinka pikkuinen haukka oli jäänyt nalkkiin sai virneen kohoamaan toisen kasvoille. uutinen taisi ilahduttaa koirasta. Vuzzlasta oli mukavaa, kun edes joku uutinen sai toisen hiukan paremmalle päälle. Se sai myös naaraan hyvälle tuulelle. Kun Nagnord tokaisi, että oli oikein, että haukka sai ansionsa mukaan, harpyija nyökkäsi kevyesti. " Niinpä, eivät tule uudestaan käymään, kun on läksytykset tehty. Millähän tavalle he mahtavat opettaa haukalle tapoja. Se vartija ei minulle nimittäin kertonut tapaa... No, väliäkös sillä", johtajatar sanoi heilauttaen siipeään kevyesti sivulle.
Naaras repäisi apinan nahkaa sen jälkeen, kun oli esittänyt tummalle linnulle kysymyksensä. Toinen oli kuullut nimen aikoja sitten Lemujoella. Loppua kohden selvisi, että vartija olikin tappanut Rahkin, samalla kun koiras oli jahdannut sitä samaista haukkaa, joka oli ahdistellut Vuzzlaa joella. Naaras oli hiukan yllättynyt uutisesta, mutta kohautti olkapäitään. " Teit oikein. Mutta käytit ehkä hiukan liian rajuja otteita haukkaan, jos kerta menetti henkensä uhittelun sijaa", naaras naurahti kepeästi ja virnisti. " Toinen taisi päästä pakoon, sellaisen käsityksen sain", hän tokaisi vielä.

[Hanzi]

Nagnord

Haukan kohtalosta ei tiedetty, mutta sen verran raakapäinen liitokotka oli, ettei sitä olisi tippaakaan haitannut, jos se olisi päässyt hengestään. Niin, hän oli liian pahasilmäinen haukkoja kohtaan, ja se oltiin huomattu sen Rahkinkin kanssa. Vaikka ajateltiin vain pikku näpäytystä, se yleensä johti tappamiseen. Häntä ei todellakaan pitäisi päästää haukkojen lähelle, oli tilanne mikä hyvänsä...
"Sen kuulee sitten kun se on läksytyksensä saanut. En malta edes odottaa kuulevani", koiras naurahti ja virnisti perään oikein leveästi. Hän ei osannut edes sääliä sitä pientä haukkanaarasta joka silloin huusi veljensä perään, kun se kuoli saamiinsa vammoihin.

Nagnordin virne ei kadonnut suupieliltä edes silloin, kun Vuzzla näytti melko yllättyneeltä. Tämä tuhahteli niille sanoille kuin toinen totesi "liian rajuja otteita". Harpyijan viimeinen lause sai koiraan iskemään kyntensä apinaan oikein perin mitoin.
"Oli muuten ihmeellisen sisukas tirppa. Harhautti sumuun, uskalsi käydä kimppuun ja sen jälkeen lensi vielä piiloon tiheään metsään", Nagnord naurahti perään ja sai sitten upotettua nokkansa apinan niskaan, vetäen sen lihasta suupalan.
"Missä törmäsit siihen haukanretaleeseen?"

[Raptor]

Vuzzla

Haukan kohtalo vaivasi hiukan johtajan mieltä, sillä häntä kiinnosti kvasti, mitä toiselle oli käynyt. Oliko se tapettu, revitty jokin osa irti, tuhottu lentokyky, vai jotain vieläkin kamalampaa. Hän kihisi innostusta. Hän ei yleensä ole näin väkivaltainen ja julmapäinen , mutta joskus elämässä on hetkiä, jolloin sellainen tila vain tulee. Ei sille mitään mahda. Liitokotkakaan ei malttanut odottaa kuulevansa tuomion, mikä sai naaraan hymyilemään. Hän vain piti vartijasta, hän ei edes itsekään tiennyt syytä siihen. Se vain oli jotain... outoa.

Naaraskin iski kynetnsä ja nokkansa apinan lämpimään lihaan ja repi sitä innoissaan. Mikään ei ollut sen parempaa kuin lämmin ja verinen liha, ja eikä aikaakaan, kun vaaleaharmaan kotkan nokka oli tahrautunut punaiseksi. Nagnord kertoi pikkuhaukan olleen varsin sisukas tapaus, joka oli ollut vaikea tavoittaa. " No, tieto siitä, että saattaa heittää nirrinsä hetkenä minä hyvänsä innostaa kiitämään yllättävän kovaa ja taktikoimaan", hän sanoi hymyillen. Harpyija repäisi uuden palan ateriastaan ja neili sen antoisasti. Kun koiras kysyi, missä oli tavannut haukanretaleen, hän huokaisi pienesti. " Joella. OLin vain nappaamassa kalan ruuaksi, sillä olin lennellyt ympri Hawlea koko päivän ja olin uuvuksissa, niin sitten se tyhmä tuulihaukanretale vain huusi jotain ja hyökkäsi kimppuuni. Se haukkui minua vielä paviaani-kotkaksi, mikä sai tietenkin mielenki kihisemään kiukusta", hän sanoi siristäen kulmiaan hiukan muistellessaan tapausta.

[Hanzi]

Nagnord

Tumma lintu melkein toivoi, että se pikkuinen sinisellä läiskällä varustettu naaras olisi jo vaikka päässyt hengestään. Eikä juttu koskenut pelkästään sitä, vartija nimittäin olisi oikein mielissään jos kaikki haukat päätettäisiin päiviltään. Sellainen sen luonto oli, se ei vain yksinkertaisesti sietänyt niitä pieniä pommikoneen tavalla syöksyviä pikku tiaisia, jotka olivat pilanneet koiraan elämän untuvikosta saakka. Tai niin hän ainakin oletti, mutta haukkoja ei vain siedetty. Samalla kun Nagnord repi uutta lihanpalaa pikku kädellisestä, hän kuuli toisen lauseen, joka sai hänet jälleen nostamaan päänsä ylös toista kohti. Kasvoille kohonnutta huvittunutta virnettä ei saanu mitenkään pois, vaikka kuinka oltaisiin haluttu.
"Suorastaan nautin kun niillä on tuli pyrstön alla", tumman höyhenpeitteen omaava uros naurahti ja keskittyi taas sen jälkeen syömiseen. Toisen lausetta kuunneltiin kiinnostuneena, mutta kun naaras kertoi sen nimitelleen häntä, siirtyi koiraan katse toista kohti pistävästi.

"Whouu, siinäpä urhea pieni untuvikko. Ainakin tiedän mitä tapahtuu seuraavalla kerralla jos onnistun näkemään sen", liitokotka murisi ja siirsi sitten katseensa kohti melkein puoliksi syötyä kädellistä. Katse siirtyi siitä takaisin kohti Vuzzlaa ja koiras puuskahti pienesti.
"Ketun haukat...", tuo murisi ja melkein naksutteli nokkaansa siinä tiedossa, että halusi ne kaikki pois päiviltään. Katse siirtyi kauemmas, kohti heinikossa lymyileviä haisevia kirppukasoja. Hyeenat olivat äkänneet apinat, jotka edelleen jaksoivat roikkua oksistossa ja panikoida. Ehkä hänen pitäisi vain rauhoittua ja antaa niiden haukkojen olla.