Hello fish, bye bye hawk [Päättynyt]

[Raptor]

//trisjapower //

Vuzzla

Oli vuoden kuuminta aikaa. Joen reunamaat olivat suosittuja niin maalla kuin ilmassa olevien eläinten keskuudessa. Pedot olivat ottaneet tilanteet hyötyyn, paitsi leijonat, jotka vain makoilivat puun alla varjoissa haukotellen makeasti.

Pikkulintuja lenteli puiden varjoihin, jottei niiden herkät kehot eivät palaisi. Isommat linnut viihtyivät paremmin auringonpaistteessa. Puun oksalla istui suurikokoinen petolintu, joka tunnetaan paremmin Bówasien johtajana, ja tarkkaili joen seutua, jotta paikantaisi rauhallisen pätkän kirkkaasta joesta. Naaras oli hiukan hermona, sillä olihan hän haukkojen puolella. Ei häntä kyllä harmittanut, jos jokin haukka tulisi päätä nokkimaan, sillä johtajalla olisi kyllä tarpeeksi voimaa heittää se mäkeen.

Hän liisi lähemmäs jokea ja laskeutui kiven päälle tarkkaillen joen pohjaa. Kauempana näkyi suurikokoinen kala. Toinen vain söi leviä, joita pystyi löytämään pohjasta. Naaras läpäytti siipiään ja liisi kalaa kohti. Kala ei edes kerinnyt huomata kookasta kotkaa, kun sitä jo raahattiin oksalle kuolleena. Vuzzla alkoi repiä lihaa saalistaan tarkastaen välillä, näkyikö lähistöllä haukkoja.

[Deleted]

Tuqidag

Oli hiostavan kuuma, Rahkin kuolemasta oli jo kuukausia, mutta silti tyttö ei voinut unohtaa tapausta niin vai. Tuqidag oli päättänyt lähteä joelle kalastamaan ja muuten vain lentelemään. Se oli ihmeen iloisella tuulella ja lenteli tyytyväisenä joella, se liiteli ajatuksissaan ja sen teki mieli herkullista lohta, yhtäkkiä se huomasi kauempana isomman kotkan. Se näki sen olevan iso ja se raahasi suurta kalaa oksalle. Tuqidag oli kyllä omalla alueellaan, mutta se ei todellakaan ollut unohtanut edellistä kotkatapaamistaan ja kipu jyskytti sen siivessä. Tugidag alkoi pyydystää kaloja ja se vain toivoi, ettei toinen huomaisi sitä. Se aikoi pyydystää vain yhden ainoan herkullisen lohen ja viedä sen pesälleen, muuta ei tarvittaisi.

[Raptor]

Vuzzla

Harmaapäinen kotka istui oksalla ja nieli kalaa hiukan vastustavatikin, ei hän perustunut kalapohjaisesta ravinnosta. Hän tarvitsisi kunnollista lihaa, mutta oli kala pientä vaihtelua naaraan apina ja koatipohjaiseen ruokavalioon. Johtaja nosti päätään, kun kuuli heikkoa siiven havinaa. Hän näki kauempana pienen haukan, mutta käänsi päänsä pois keskittyen kalaan. Hän voisi kiusoitella toista ja huvittaa arkeaan hiukan. Ehkä ajoleikki tai jopa suora leikkihyökkäys olisi tarpeeksi huvittavaa kateltavaa. Toisaalta, jos haukka tahtoisi tapella, voisi naaraskin tapella.

Haukka tuli lähemmäs ja Vuzzla tunnisti lajin tuulihaukaksi. Se alkoi myös pyydystää kaloja joesta. Vuzzla oli saanut ateriansa loppuun ja tuijotti toista haukkaa ilkikurinen virne. Hän tarkkaili haukan jokaista liikettä. Jos toinen haluaisi tai päättäisi lähteä pakoon, voisi naaras hiukan kiusoitella ja lähteä perään. Olisi pelottelusta hyötyäkin. Ehkä haukat siten oppisivat pysymään omalla puolellaan tulevaisuudessa.

[Deleted]

Tuqidag

Tuulihaukka huomasi kotkan, eikä se pitänyt ollenkaan siitä. Yhtäkkiä se lopettikin kalastuksen ja päätti hyökätä kotkan kimppuun. "Senkin saastaiset paviaanit! Teistä ei ole muuta kuin riesaa ja harmia!" se huudahti ja kynnet ojossa hyökkäsi kotkaa päin, jollain tavalla se osuikin siihen, muttei kuitenkaan varmaan vahingoittavasti. "Minä en pelkää! Ja johonkin minun on purettava teidän saastaisuutenne! Ilman teidän vähäjärkisyyttänne ja apinamaisuuttanne minun veljeni vielä olisi elossa!" Tuqidagin mieltä valtasi ikävä ja tuska. "Se tulisilmäinen kotka, on syypää siihen, että minä kiusaan nyt sinua! Sinä olet väärällä alueella senkin vähäjärkinen paviaani! Häivy heti, ellet tahdo tutustua nokkaani, se on terävä!" tuulihaukka huusi vihaisena, se ei päättänyt tätä taistelua hävitä.

[Raptor]

Vuzzla

Naaras tarkkaili haukan puuhia, kunnes toinen lopetti kalastuksen ja lensi kotkaa kohti haukkuen häntä apinaksi ja paviaaniksi. Meripihkan väriset silmät kapenivat viiruiksi. Kukaan ei kutsuisi häntä apinaksi tai vastaavaksi ilman seuraukssia! " Kuules sinä piskuinen pirpana! Minä vetelen apinoita päivälliseksi ja taidan kohta vedellän sinutkin!", harpyija sanoi vihaisella äänellä. " Kukaan, ei kukaan pilkkaa Bówasien johtajaa ilman seurauksi!", hän kiljahti nousi siivilleen ja väisti haukan hyökkäyksen. Pikkuinen vain uhosi ja purki vihansa Vuzzlaan veljensä kuolemasta ja mainitsi tulisilmäisen kotkan. Kyseessä oli varmaan Nagnord. " Ai, kyseessä on varmasti ollut Nagnord. Pitääkin kiittää häntä, nyt teitä on vhemmän ja kohta ehkä vieläkin vähemmän!", hän sannoi ilkikurisesti ja läpytteli valtavia siipiään. Tuulihaukka uhitteli jälleen nokallaan, mikä oli muka terävä. Tämä ei hätkähdyttänyt naarasta hätkäyttänyt. " Nokkasi voi olla terävä, mutta minun nokkani on voimakkaampi ja terävämpi. Harpyijan nokkaa ei voita kukaan", harpyija sanoi tuulihaukalle. Hän kiljaisi ja hyökkäsi kynnet ojossa kohti tuulihaukkaa. Hänen olisi puolustettava itseään ja kotkien kunniaan.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuisen hermot olivat kestävät ja se oli tosi kiukkuinen paviaanien klaanille. Mutta sitä ei hetkauttaut tuon vihaiset uhkailut. "Kiitä samalla siitä, että teki minusta sisukkaan!" haukka huusi ja hyökkäsi uudestaan tuota kohti, se ei pelännyt vähääkään tuota typerää paviaania. Vaan hyökkäsi uudestaan ja uudestaan. Toistaiseksi kotka ei ollut saanut osumaa. Pikkuinen otti korkeutta lisää ja päätti hyökätä tuon kimppuun ja sai nokkaistua tuota terävällä nokalla päähän ja lennettyä karkuun, se ei kuitenkaan ihan naarmuitta selvinnyt karkuun, vaikka kynnestä tullut viilto osuikin selkään, ei se tehnyt syvää viiltoa, vaan sai vaan tuulihaukan palaamaan entistä kiukkuisempana. "Sinä paviaani, et vähennä haukkakantaa tänään! Olen siitä 100% varma!" pikkuinen uhitteli isommalleen. "Vaikka te paviaanit olette isompia, niin väärä alue on väärä alue ja minä aion saada sinut pois ja jäädä senkin jälkeen eloon! Kunnia haukoille ja kunnia urhealle veljelleni! Rahk!" Tuqidag huusi kiukkuisena.

[Raptor]

Vuzzla

Toinen alkoi käydä kotkan hermoille. Paviaaniksi haukkuminen vain jatkui jatkumistaan ja pikkuinen uhitteli ja haukkui naarasta jatkuvasti. '' Olen aina tiennyt, että te haukat olette saastaisia. Koko lauma on tainnut syntyä virtahevon takapäästä", hän sihahti. Hän levitti siipensä ja sai aikaan pienen viillon toisen selkään. Haukka nousi ja sukelsi kohti vaaleaa harpyijaa. Naaras sai väistettyä sen verran että iskui hiukan rintaan eikä päähän. Siihen tuli pieni viilto. Vuzzla oli nyt tosissaan. Hänestä näki milloin oli leikit leikitty. Nyt naaras ei enää pehmoillut. Hän nousi korkeammalle ja huitoi kynsillään ja nokallaan tuulihaukkaa,toivoen että saisi osuttua kohteeseen. "Muista pikkusaasta, että tiedän kaikki uutiset tällä saarella. Voin vahingoittaa perhettäsi ja ystäviäsi ja voit olla varma, että aina kun nään sellaisen, tulen tappamaan heidät kaikki. Pian löydän pesäsi ja tuhoan senkin. Pian sinulla ei ole paikkaa johon mennä. Olet täällä yksin.Etkä sinä epäpyhä virtahevon kakara, voi sitä estää", Vuzzla sanoi ja hyökkäsi uudestaan haukan kimppuun.

[Deleted]

Tuqidag

"Parempi virtahepo, kuin paviaani!" pikku tuulihaukka rääkäisi, kun pikkuinen huomasi, että toinen oli jo kiehumispisteessä, tajusi pikku tuulihaukka, että se oli mennyt ehkä vähän liian pitkälle, muttei antanut periksi. "Sinä iso paviaaninkakka, voin helpotuksesi sanoa, ettei sinun tehtävästäsi tule pitkää! Minun perheeni on kuollut, eikä minulla ole ystäviäkään!" pikkuinen ei ollut kenellekään kertonut uudesta veljestään. "Vaikka pesäni tuhoaisit, teen aina uuden!"tuulihaukka uhitteli. Kotkan uusi hyökkäys ei kuitenkaan onnistunut, sillä pikkuinen tuulihaukka teki syöksyliikkeen kohti jokea ja sukelsi sen syvyyksiin. Joki virtasi voimakkaasti ja pikkuinen pidätti hengitystä vedessä samalla, kun virtasi sen mukana hetken, lopulta Tuqidag nousi vedestä ja huomasi kotkan paljon kauempana, se lähti hyökkäykseen ja kirkaisi hyökkäyshuutonsa ja oli valmis uuteen hyökkäykseen.

[Raptor]

Vuzzla

Vuzzla kiehui yli. Sen meripihkan väriset silmänsä loimusivat tulta ja kipinöitä. Hän ei halunnut mitään muuta kuin tappaa toisen kivuliaasti ja hitaasti. Kun toinen sanoi, ettei hänellä ollut perhettä tai ystäviä, naaras tuijotti toista murhaavasti. "No, minä voin päättää surusi helpolla, senkin kakkakikkare", hän sanoi sihahtaen. Kun toinen sukelsi jokeen ja aloitti syöksyn kauempaa, oli naaras niin täynnä raivoa, että leijonatkin luikkisivat pakoon häntä koipien välissä. Kotka kääntyi syöksyvää haukkaa kohti ja vain odotti ja odotti. Kun haukka tuli hiukan lähemmäs , naaras kuuli toisen taisteluhuudon ja ojensi jalkansa suoraan toisen eteen. Hän tahtoi nähdä toisen rysähtävän hänen kynsiinsä. Jos se ei onnistuisi, hän voisi kaartaa mihin suuntaan tahansa. Naaras oli sellaisessa huumassa, ettei mikään muu kinnostanut. Vain yksi asia: toisen kuolema.
Hän lehyytti pitkiä siipiään ja nosti päätöyhtönsä pystyyn sodan merkiksi. Tämä taistelu ei päättyisi niin vain. Johtaja oli päättänyt, että toisen elämä ei olisi enää entisellään. Naaras jahtaisi häntä vaikka maailmaan laidalle, jos se vain sitä vaati. Kaikki jotka astuisivat hänen tielleen, saisivat kärsiä. Mutta haukkuja saisi maksaa. Hyökkäämisestä hän oli upottanut itsensä ikuiseen koston kierteeseen ja Vuzzla oli nyt kaikkea muuta kuin rauhallinen: Hän janosi kostoa!

//Vuzzla on vähä raivoissaan //

[Deleted]

Tuqidag

Nuori tuulihaukka alkoi oikeastaan saada intoa kehoonsa, se ei mitään muuta kaivannut kuin toimintaa, vaikka se olikin uudelle veljelleen luvannut, ettei lähtisi kostaamaan, mutta hups, niin se vain unohtui.
Pikkuinen kuuli kotkan taisteluhuudon ja huomasi juuri ajoissa tuon kynnet, eikä siis törmännyt, sen sijaan, ohimennessä se yritti napata toisen pyrstösulan ja onnistuikin saamaan suuhunsa jotain höyhenestä. "Yök, kotkat maistuu pahalle", se huudahti ja päätti ottaa uuden hyökkäyksen ja kirkaisi taisteluhuutonsa vihaisesti ja yritti lentää ja kynsäistä toista siivestä ja päätti yrittää uudestaan ja uudestaan saada tuon siipeen osuman, olkoon sekin kostoa omasta siivestä.

[Raptor]

Vuzzla

Tyyni ja rauhallinen johtaja oli muuttunut kiehuvaksi raivopadaksi pikkuisen tuulihaukan nokansoittamisen seurauksena. Itsehillintä oli niin sanotusti pettänyt ja olisi johtajattaren arvolle aikamoinen kolaus, jos joku näkisi tuon riehumassa sillä tavalla haukkojen puolella. Tuulihaukka väisti harpyijan kynnet ja nappasi kiinni pyrstösulasta. Vuzzla kirkaisi korviahyytävästi ja käänteli päätään nähdäkseen missä toinen oikein oli. Sen kokoisesta kehosta oli sen verran haittaa, ettei nopeita käännöksiä tehty ihan helposti. Hän huomasi tuulihaukan tähtäävän siipiin ja onnistui liikauttamaan siipeään sen verran, että se ehti pois alta, mutta sai pienen naarmun kylkeensä. Vuzzla napsautti nokkaansa vihaisesti ja kirahti raivoissaan. Se löi ilmaa valtavilla siivillään ja kohosi ylemmäs toisen yläpuolelle. Pikkuinen ei välttämättä kykenisi nousemaan niin korkealle. Vuzzla kaarteli ilmassa ympyrää ja saatuaan Tuqidagin näköpiiriinsä ja lähti syöksyyn. Monille eläimille harpyijan varjo oli viimeinen asia, jonka se näki.

[Deleted]

Pikkuinen

Tuulihaukka antoi kaikkensa tappeluun, se oli onnistunut luomaan kotkasta pedon. Se väisti nippanappa toisen kynnet ja sai vedettyä tuolta pyrstösulan, joka maistui kyllä aika kökölle sen mielestä. Kun hän Tuqidag hyökkäsi uudestaan, ei se osunutkaan siipeen, niin kuin tähtäsi, mutta osui kuitenkin. Kun tuo valtava kotka nousi korkealle, keki Pikkuinen, että korkeus on valttia ja lisäsi korkeutta, onneksi se oli pienempi kuin haukka, sillä olisi mahdollista siten lentää mutkitellen, toisin kuin painavamman linnun. Se saikin juuri ja väistettyä sen kynnet, mutta kotkan nokka repäisi edellisen taistelun haavan auki. Pikkuinen ei antanut periksi vaan syöksyi kylmään jokeen päätä pahkaan, puhdistamaan haavansa ja kun se nousi pintaan etsi se katseellan toista, mutta se oli turhankin lähellä. Pikkuinen levitti siipensä ja räpisteli kaikin tavoin pois tuon kintereiltä ja kuulikin jostain kauempaa jonkun haukan äänen, se ei kuitenkaan joutanu jäädä katsomaan mistä se kuului huusi vain: "Kuka oletkin mene turvaan! Paviaani-kotka tuli kylään!"
Tuqidag leikki hengellään, mutta vähät se siitä välitti lensi mutkitellen ja kaarrelleen kotkan edessä ja teki epäloogisia siirtoja, yrittäen väsyttää jahtaajaa.

[Raptor]

Vuzzla

Naaras riemuitsi mielessään, kun hän oli saanut toisen entisen haavan revittyä auki. Haukka liisi suoran jokeen viilentämään kuumottavaa haavaansa ja kotka päästi ilmoille raivokkaan kiljahduksen. Hän lähti lentämään kohti haukkaa, vakain siiveniskuin kunnes toinen taas lehahti lentoon ja huusi kaukaisuuteen, että paviani-kotka oli vierailulla ja käski lähteä pakoon. Toinen lenteli mutkitellen ilmassa, mutta kotka on luotu kestämään. Naaras huitoili kynsillään yrittäen osua kiemurtelevaan rääpäleeseen. Kuumuusoli viilentynyt, kauempana lähestyi sadepilvi. Auringon heikentyneet säteet hohtivat harmaapäisen kotkan tulisista silmistä, kun se yrittä riistä toisen hengiltä.

[Deleted]

Tuqidag

Pikkuinen oli huomannut, riemun toisen silmissä, ennenkuin lensi veteen puhdistamaan haavaansa. Pikkuinen myös huomasi, että mutkittelu oli eduksi, sillä kotkan kynnet eivät osuneet enää siihen helposti. Auringon hieman viilentyessa, pikkuinen päätti, että nyt hän lähtisi kohti metsää ja lähti lentämään kohti erästä metsää jonne saisi hyvän aikaa räpytellä ja mutkitellen se tekikin niin, se ei enää edes yrittänyt hyökätä vaan mutkitellen pakeni paikalta, ihan sama seurasiko toinen, mutta pois oli päästävä.

[Raptor]

Vuzzla

Kun toinen oli puhdistanut haavansa, se lähti räpyttelemään kohti metsää. Haukka yritti siis pakon. Sää alkoi muuttua pilviseksi. Naaras oli vieläkin sen verran raivoissaan ettei luovuttanut, vaikka toinen pakenisi. Hän läväytti siipiään tiiviiseen tahtiin ja aloitti takaa-ajon haukan kanssa. Suuret, leveät siivet oli luotu liitämiseen ja energian säästämiseen, joten hän jaksaisi lentää pitkiäkin aikoja. Tosin, penetkin haavat vihloivat hiukan. Mutta se ei estänyt harpyijaa lentämästä. Hän seurasi toista meripihkasisilla silmillään, eikä antanut hänen päästä pakoon.